Kirjoittaja Aihe: Laivoja, S  (Luettu 2052 kertaa)

raitakarkki

  • mrs. Finnigan
  • ***
  • Viestejä: 1 199
Laivoja, S
« : 06.03.2011 20:03:00 »
Nimi: Laivoja
Kirjoittaja:
Oikolukija: turkinpippuri <3
Ikäraja: S

A/N: Joku räpellys, koska on mukavaa kirjoittaa originaalia välillä :) Nimi on äärimmäisen random, oon huono keksimään nimiä nopeesti ja Idols alkoi! Joten postaan tän nyt moi~

>>

Aallot lyövät vasten rantakallioita sellaisella voimalla, että siitä lähtevää ääntä voisi melkein kuvailla paukahdukseksi. Vesipisarat kimaltelevat kristallinkirkkaina auringon laskiessa jonnekin kauas taivaanrannan taa.

Vasten punapukuista taivasta piirtyvät kahden ihmisen siluetit, sinun ja minun. Istumme vierekkäin, toinen käteni sinun ympärilläsi. Emme puhu, olemme vain ja kuuntelemme, haistamme, tunnemme. Pienen matkan päässä meistä laivat lipuvat sataamaan, palaavat sinne mistä lähtivätkin niin kuin lapset palaavat äitiensä luo ennen pimeää. Sinä tuijotat laivoja, pieniä ihmisiä niiden kansilla.

Aurinko lämmittää edelleen, vaikka se on laskenut jo lähes puolilleen. Taivaankansi värjäytyy kauniilla sävyillä; on punaista, oranssia, keltaista, jopa liilaa ja sinistäkin. Sipaisen tuulen kasvoillesi lennättämät hiussuortuvat pois silmiltäsi, jotta näkisit värit paremmin. Hiustesi takaa näen myös huulesi, jotka eivät loista samanlaista hymyä kuin minun omani.

"Onko Ruotsi tuolla jossain?" kysyt yllättäen ja tuijotat horisonttiin.

"Kai se on", sanon. Mieleeni tulee se keväinen päivä, jolloin kävelimme ympäri Turun linnaa. Sinä kurkistit ikkunasta satamaan ja esitit saman kysymyksen kuin nyt. Ja minä vastasin samalla tavalla. Kai se on.

Tuuli kutittaa niskaani ja vilkaisen taakseni. Kaukana idässä ei ole enää valoa, sillä pimeys syö pilviä ja lämpöä sisäänsä kuin mörkö ja lähestyy meitä armotta. Jossain sytytellään jo valoja, lämmitetään saunoja ja keitetään teetä. Siellä jossain, missä iltataivas on jo tummansininen ja aurinko on vain muisto kirkkaasta kesäpäivästä. Mutta vaikka me näemme nyt kuinka yö sekoittuu päivään, jossakin maailman toisella puolella päivä sekoittuu yöhön ja valot voidaan sammuttaa sekä silmät avata, edessä on uusi päivä. Meille se on vasta huomenna.

Nojaudut minuun kunnolla ja kuiskaat: "Olisinpa tuuli, yksi pieni puhallus joka voisi hetkessä matkustaa ympäri maailman. Lähtisin tästä saman tien, menisin ensin Ruotsiin asti ja ylikin."

"Ja jättäisit minut tähän?" naurahdan ja silitän poskeasi. Sinä et kuitenkaan vastaa, luulet, että minä pelästyisin sitä, mitä tulisit sanomaan. Vaikka kumpikin tiedämme jo, mikä vastauksesi on. Sinä todellakin jättäisit minut tähän, vaihtaisit rakkauden vapauteen milloin vain. Ja minä hyväksyn sen.

Olemme jälleen hetken hiljaa ja kuuntelemme aaltojen kohinaa. Merenkäynti on pientä eikä laivoja enää näy, vain peilinkirkas meri, josta heijastuu tuhansia kirkkaita valonsäkeitä sekä auringon synnyttämä pitkä valosilta, joka yltää aina rantaan asti. Jos sitä siltaa pitkin vain voisi kävellä, minä veisin sinut sitä kautta Ruotsiin tai vaikka Amerikkaan, tanssittaisin sinua sen päällä ja matkan varrella voisit uida delfiinien kanssa - mitä vain, jotta olisit onnellinen.

"Tiedätkö sen sanonnan, että koti on siellä missä sydän on?" kysyt ja käännät kasvosi minuun ja silmäsi näyttävät syvemmiltä kuin meren syvimmätkään onkalot.

"Tiedän."

"Jos se on totta, niin minulla ei ole sydäntä varmaan ollenkaan."
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 17:32:03 kirjoittanut raitakarkki »
in the bleak midwinter

Wild Child

  • Lionheart
  • ***
  • Viestejä: 117
  • Mornië alantië
Vs: Laivoja
« Vastaus #1 : 07.03.2011 09:24:09 »
Mikä tekeekään sairastamisen paremmaksi, kuin finfanfun ja loistava ficci? Ei mikään.

Minusta ainakin tuntui että ikävä lukkoutuma toisessa korvassani posahti auki tämän ansiosta. Joten kiitän siitä. :)

Kuvailu oli herkullista (siinä käytettiin paljon omaa sydäntäni viime aikoina lähemmäksi tullutta "aineettomien tai elottomien asioiden persoonallistamista", kuten sitä itse kutsun).
Lainaus
Pienen matkan päässä meistä laivat lipuvat sataamaan, palaavat sinne mistä lähtivätkin niin kuin lapset palaavat äitiensä luo ennen pimeää.
suosikkini niistä.

Tältä toipilaalta on turha toivoa mitää rakentavampaa tässä mielen tilassa. Sori. ;)

   Wth.<3&tk.cr(e); Wild Child
We are Robin Hood.

Rascal

  • metsänhenki
  • ***
  • Viestejä: 1 507
  • Fernweh
Vs: Laivoja
« Vastaus #2 : 08.03.2011 13:46:18 »
Mä uhosin, että käyn tätä kommentoimassa vielä joskus, joten täällä ollaan. :D Jotenkin outo kokemus lukea sulta originaalia, mutta ehdottomasti positiivinen sellainen! Randomit räpellykset on jotain ihanuutta joskus. Paitsi, että potkaisen sua, jos kutsut tätä räpellykseksi - tämä ansaitsee ehdottomasti imartelevampia nimityksiä, oli tämä niin sympaattinen lukukokemus. :'D

Jos aloittaisin siitä ilmeisimmästä hehkutuksen aiheesta, eli luontokuvailusta. Tämä oli siltä osin jotain aivan upeaa, ja kaikki tuo auringonlaskusta kirjavan taivaan ja hiipivän yön kuvailu tuki aivan täydellisesti tekstin tunnelmaa. En tiedä, keitä sä hahmotin näiden henkilöiden olevan tai millaisen suhteen heille kuvittelit, mutta mä jostain syystä aloin miettiä näitä sisaruksina. Jotenkin tuo "minä"-hahmo oli niin isosiskomainen vastaillessaan toisen kysymyksiin ja pyyhkiessään hiuksia kasvoilta, ja vastaavasti "sinä"-hahmo taas tuntui nuoremmalta, sellaiselta, joka vielä ihmettelee näkemäänsä eikä täysin ymmärrä sitä. Tämä mielleyhtymä ehkä tuosta kysymyksestä "onko Ruotsi tuolla jossain", vai miten se menikään. Antoi sen vaikutelman, että kysyjä on lapsi, jolla ei ihan vielä ole maailmankartta hallussa ja mittasuhteet tuntuvat hämmentäviltä.

Mut valloitti ihan täysin nimenomaan tuo "sinä"-henkilö - varsinkin tuo ihana, ajatuksia herättävä viimeinen repliikki sai pohtimaan hänen hahmoaan hieman syvällisemmin. Hän tuntuu juuri sellaiselta lapselta, joka haaveilee lähtemisestä ja katselee laivoja miettien, että joskus hänkin matkustaa sellaisella ja kiertää vaikka koko maailman. Aluksi tuo "minulla ei ole sydäntä varmaan ollenkaan" tuntui surulliselta toteamukselta, mutta sitten taas, jos ei tunne olevansa kotonaan missään ja haluaa olla koko ajan liikkeessä, eikö koti ole tavallaan koko ajan mukana? No joo, eksyn pohdintoihini. Joka tapauksessa, en mä sitten kuitenkaan tuntenut oloani hirveän surulliseksi tuon "sinä":n puolesta, hän vain on sellainen henkilö, jolla on juuret tuulessa.

Lainaus
Vasten punapukuista taivasta piirtyvät kahden ihmisen siluetit, sinun ja minun. Istumme vierekkäin, toinen käteni sinun ympärilläsi. Emme puhu, olemme vain ja kuuntelemme, haistamme, tunnemme. Pienen matkan päässä meistä laivat lipuvat sataamaan, palaavat sinne mistä lähtivätkin niin kuin lapset palaavat äitiensä luo ennen pimeää.
Tuolla otsikolla oli hauska symbolinen viittaus sen lisäksi, että sen toki saattaisi tulkita viittaavan myös konkreettisesti näihin laivoihin, joita lapset katselivat. Mä taipuisin ehkä kuitenkin hahmottamaan sen yhtä paljon viittauksena noihin lapsiin, jotka katselevat rantaa ja ovat ehkä juuri lähdössä takaisin kotiinsa. Kuten edellä olevassa kommentissa taidettiin sanoa, niin tässä oli upeaa tämä luonnon elollistaminen, niin kuin tuossa "punapukuinen taivas" -kohdassa näkyy ja tässä jälkimmäisessä lainauksessa tämä ihana personifikaatio (lol, termit ♥) "tuuli kutittaa".

Lainaus
Tuuli kutittaa niskaani ja vilkaisen taakseni. Kaukana idässä ei ole enää valoa, sillä pimeys syö pilviä ja lämpöä sisäänsä kuin mörkö ja lähestyy meitä armotta.
Pöh, olipa taas vaikea katkaista kappaletta yhtään mistään, kokonaisvaltaisesti niin ihanaa tekstiä... Mutta kyllä tämä taisi olla se kohta, mistä pidin eniten, tämä, miten lapsen silmiin pimeys näyttää möröltä joka tulee ja syö pilvet ja lämmön. Tässä oli kyllä todella hyvin tuo lapsen näkökulma esillä koko ajan ja osasit tuoda sitä hienosti esiin tällaisilla vertauksilla.

Eli joo, kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä valtavasti, aivan ihana pikku tekstipätkä. :D  Julkaise ihmeessä toistekin näitä sun "räpellyksiä", jaksamista kirjoitteluun ja kiitoksia tästä!
"Sille, joka on kerran joutunut metsänhaltijan valtaan, jää kuitenkin
ainainen kaipuu metsään eikä hän koskaan oikein palaa entiselleen."


Yes, I'm a football romantic.

Mikaela Q

  • ***
  • Viestejä: 28
Vs: Laivoja
« Vastaus #3 : 09.03.2011 19:16:13 »
Hei apua, mitä Rascalin täydellisen tyhjentävän kilometrikommentin jälkeen voi enää sanoa? :D

Ihan älyttömän suloinen. Sellainen sydäntäsärkevän surullinen ja silti niin toiveikas ja omalla tavallaan positiivinen. Kauniita, hienoja sanoja. Tämä sai ajattelemaan, vapautta ja kaikkea. Eikä muuten yhtään helpottanut hinkua ulkomaille ja pois arjesta.

Lainaus
"Jos se on totta, niin minulla ei ole sydäntä varmaan ollenkaan."
Täydellinen lopetus.

Mikaela Q
Stop Crying Your Heart Out

raitakarkki

  • mrs. Finnigan
  • ***
  • Viestejä: 1 199
Vs: Laivoja
« Vastaus #4 : 12.03.2011 11:38:28 »
Oh my god mitä kommentteja! Kaikkia kiitän älypaljon!

Wild Child oh I'm blushing, loistava ficci? Hii, ihanaa jos oon onnistunu jonkun aamua piristää ♥ Ja hienoa jos korvasi aukesi ;D
Mä oon yrittänyt harjoittaa tota mun kuvailua ja näyttää siltä, että on tuottanu hedelmää, jee! Kiva että pidit!

Rascal ääääw aivan liian ihana ja pitkä ja hyvä kommentti! Mä oon tosiaan originaalia enemmänkin kirjoittanut joskus kauan sitten mut nyt yritin taas. Räpellys tää oli, ainakin alussa, oikeesti! :D

Oon taas erittäin otettu ku mun kuvailua kehutaan ♥ Koska mä en tosiaan oo pitkien ficcien kirjoittaja, vaikka kuinka yritän niin kaikki tyssää, siks oon panostanu mun shottien kuvailuun ja siihen tunteeseen. Joten kiitos kiitos erittäin paljon, tuntuu kirjoittajastakin kivalta onnistua :)

Ja tosi valloittava tuo sun sinä-henkilön tulkinta, mä en itse edes miettinyt sitä suhdetta - jätin sille just tota tulkinnanvaraa. Hienoa kuulla et joku on saanu siitäki kiinni!

En ees tiedä mitä sanoa enää, kiitos paljon kommentista! Osaat lukeja tekstejä tosi taitavasti, tuntuu et löysit tästä enemmän juttuja kuin allekirjoittanut itse :D Kiitos erittäin paljon :-*

Mikaela Q, kiitos kommentista! Rascalin kommentti oi tosiaan aika mahtava, mut ei se sun kommenttia mitenkää huononna, eijei! Kiitos erittäin paljon ja ihanaa että tykkäsit <3 Oon iloinen, että sain tunnelman välitettyä sinnekin :)
in the bleak midwinter