Title: Hiljainen rakkaus
Author: saghapo
Rating: S
Genre: fluff, tai no ainakin yrittää olla
Pairing: tollasia anonyymejä
Disclaimer: KAIKKI ON MUN, hähää
Summary: Tytön nauru kantautui halki niityn, täytti hiljaiset onkalot ja kantoi siivillään ilon tunnetta, rakkautta. Poika katseli tyttöä huvittuneena, silmät loistaen.
Hiljainen rakkaus
Niitty täynnä kukkia, yksi tammi, kaksi pääskystä, kaksi ihmistä, tyttö ja poika. Tyttö veti poikaa mukanaan, pyörähti ympäri uudelleen ja uudelleen, valkoisen mekon helma hulmahti jokaisen pyörähdyksen mukana, ja pojan suupielet nykivät kerta kerralta enemmän ja enemmän. Tytön nauru kantautui halki niityn, täytti hiljaiset onkalot ja kantoi siivillään ilon tunnetta, rakkautta. Poika katseli tyttöä huvittuneena, silmät loistaen.
Tyttö kyllästyi touhuunsa, ja istahti alas. Poika istuutui tytön viereen, ja katseli, miten tyttö poimi maasta kukan, ja alkoi napsia siitä terälehtiä. Tyttö keräsi terälehdet käteensä, ja kun ne olivat kaikki tallessa hänen kädellään, hän puhalsi ne pojan kasvoille. Sitä seurasi naurua, joka yltyi entisestään kun poika kaatoi tytön makuuasentoon. Nauru loppui, ja he katsoivat toisiaan silmiin. Sanoja ei tarvittu, kaikki oli selvää. Kaksi ihmistä oli löytänyt vertaisensa, punonut kohtalonlankansa yhteen ja vannonut äänettömän valan.
Tyttö tunsi pojan hengityksen kasvoillaan, hänen kätensä poskellaan, huulensa huulillaan. Poika olisi voinut viettää koko loppuelämänsä tytön vieressä, juuri sillä niityllä. Mutta tytölle se ei riittänyt, ei elämä saanut olla liian yksinkertaista. Tyttö nousi äkkiä ylös, ja lähti juoksemaan.
”Ota minut kiinni”, tyttö huudahti. Poika pudisti päätään, manasi hetken, ja lähti sitten tytön perään. Saatuaan hänet kiinni poika lukitsi tytön käsiensä syleilyyn, eikä päästänyt irti. Tyttö näytti tyytyväiseltä, käännähti ympäri, niin että oli kasvokkain pojan kanssa. Poika katseli tyttöä hiljaa, syventyi tutkimaan ruskeita silmiä.
”Sinulla on kiva paita”, tyttö tokaisi. Pojan suupieli nyki, mutta hän ei sanonut mitään.
”Oletko käynyt parturissa?” tyttö kysyi, ja katsoi poikaa silmiin. Poika tunsi tytön tarpeeksi hyvin ymmärtääkseen, mitä tyttö toivoi hänen sanovan, mutta hän ei aikonut sanoa sitä ensin. Niitä sanoja he olivat vältelleet, he pitivät enemmän hiljaisesta rakkaudesta.
”Ihosi on pehmeä”, poika sanoi. Tyttö katsoi häntä tuimasti, ja lähti taas juoksemaan. Poika katseli häntä hetken, ennen kuin lähti hänen peräänsä.
Taivaanrantaan piirtyi kuva pojasta ja tytöstä, jotka kulkivat sokeina keskellä totuutta, ja kahdesta pääskysestä, jotka lehahtivat lentoon, kun poika lopulta sai tytön kiinni, ja kuiskasi tämän korvaan kaksi sanaa, jotka saivat tytön sydämen jättämään lyönnin väliin.