Hiutaleet tuulessa, S, Harry/Seamus, slashfluffy

[Sienis]

Ficin nimi: Hiutaleet tuulessa
Kirjoittaja: Menschen
Oikolukija: Eipä ole, virheistä syyttää saatte mua.
Tyylilaji: Laitetaan nyt sitte Fluffy, vaikka en mene vannomaan.
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Seamus

A/N: Eli, teinirinsessan haasteesta olen nyt siis kirjoittanut ekan slash parituksellisen ficcini. Tää on myös eka Potter-fandominen fic. Tää oli musta kiva kirjottaa, vaikka tartuin tähän vähän silleen, että mitähän kettua tästä nyt sitten tuleekaan? Nimestä saatte kiittää myöskin rinsessaa, joka heitti mulle sanan tuuli, kun itseäni vaivasi blackout nimen suhteen. Mutta, jos mä suljen suuni ja annan teidän lukea? 

Hiutaleet Tuulessa

 Harry oli juuri päässyt laskeutumaan luutansa kanssa maahan, kun Seamus jo juoksi hänen luokseen. Marraskuiset talven ensi hiutaleet tanssahtelivat hiljalleen tuulen vireen kieputellessa niitä mielensä mukaan. Mustatukkaisen pitämät viimeiset huispausharjoitukset ennen lauantain ottelua Puuskupuhia vastaan olivat päättyneet hetki sitten. Seamusin mielestä ne olivat kestäneet aivan liian kauan. Harry kumartui laittamaan kätensä sisään puristamansa siepin ja punaisen kainalossaan pitämänsä kaadon pallolaatikkoon. Lyöjät olivat jo pakottaneet ryhmyt laatikkoon paikoilleensa, joten niistä ei tarvinnut enään huolehtia. Seamus kiristi kaulaansa käärittyä kaulahuivia hiukan, kylmän tuulen lennättäessä lumihiutaleita pojan kaulalle. Silmälasipäinen haroi hiukan jo muutenkin pystyssä sojottavia hiuksiaan. Toisen tarttuessa avuliaasti pallolaatikon kahvaan Harry heilautti luutansa olalleen.

 Kiusallinen hiljaisuus vallitsi poikien välillä heidän kävellessä huispauskentän poikki viedäkseen laatikon matami Huiskin pukuhuoneeseen. Kylmä tuuli pyöritteli hiutaleita ympäriinsä muuttuessaan kovemmaksi. Seamusin Rohkelikon punaisen ja kullan väreissä koreilevan huivin loppupää lennähteli vallattomasti tuulen ottaessa senkin mukaan leikkiin.

*

 ”Mene sinä vain jo edeltä. Minä tulen perässä Seamusin kanssa”, Harry mumisi ovensuussa odottaneelle ystävälleen. Ron vilkaisi pukuhuoneeseen jääviä poikia kumpaakin miettien, kääntäen kuitenkin selkänsä heille ja lähtien ulos marraskuiseen iltaan. Mustatukkainen vaihtoi huispauskaapunsa tavalliseen koulukaapuun, toisen katsellessa nolostuneena visusti muualle kuin Harryyn. Poika hymähti pienesti toisen ujoudelle tunkiessaan lumisen huispauskaavun kaappiinsa, napaten sieltä koululaukkunsa. Joukkueen kapteeni oli päättänyt pitää harjoitukset heti koulun päätyttyä, eikä ollut päästänyt joukkuetta laskeutumaan ennen kuin se oli onnistunut pelaamaan täydellisesti yhteen. Harry kietoi vielä kaulaansa samanlaisen huivin kuin Seamusilla ja avasi sitten ulos vievän oven. Hän jäi pitämään sitä auki toiselle, joka kuitenkin oli jäänyt istumaan penkille tuijotellen polviaan. Musta hiuksinen kallisti hieman päätään sulkien oven. Hän käveli penkin luon toisen viereen.
 ”Planeetta maa kutsuu Seamusia, kuuleeko Seamus?” Harry naurahti hiukan jännittyneenä, istuessaan toisen viereen. Tämä hätkähti hereille ajatuksistaan säpsähtäen. Siniset silmät pälyilivät hetken ympärilleen säikähtäneinä, kohdistuen sitten Harryyn.
 ”Mikä on?” Harry kysyi hymyillen pienesti. Toinen oli ollut koko päivän hiljainen ja vajonnut vähän väliä ajatuksiinsa. Loitsuissakin Seamus oli onnistunut sytyttämään puisen vesimaljansa palamaan Aquatulio loitsua harjoitellessaan. Puhumattakaan muodonmuutosten epäonnistuneesta katoutusloitsusta, jossa hiiri oli muuttunut vihaiseksi täysikasvuiseksi räiskeperäiseksi sisuliskoksi, joka onnistui tuhoamaan lähes koko luokan esineistön ennen kuin professori oli saanut muutettua sen takaisin pieneksi harmaaksi hiirulaiseksi.
 ”E-Ei minulla mikään ole. Mennään nyt vain takaisin linnan. Minulla on jo kamala nälkä”, poika selitti hätäisesti ja nousi jo seisomaan. Silmälasipäinen veti tämän kuitenkin takaisin istumaan takaisin viereensä. Hailakan siniset silmät katsoivat kumissaan kirkkaan vihreisiin vastineisiinsa. Seamus huokaisi raskaasti, ennen kuin painoi huulensa kevyesti Harryn huulille. Harry katsoi häntä suudellutta poikaa kummissaan.
 ”Tuota minä olen miettinyt koko päivän”, ruskeahiuksinen poika sanoi peläten toisen reaktiota. Hiljaisuus laskeutui painostavana parivaljakon ylle. Aika mateli eteenpäin hidastuneena, pojista tuntui kuin he olisivat istuneet siinä ikuisuuden. Lopulta mustatukkaisen oli pakko sanoa jotain ulkona vonkuvan tuulen päälle.
 ”Seamus, katso minuun.” Nimeltä puhuteltu poika käänsi katseensa toiseen ymmällään. Hän oli uskonut toisen suuttuneen ja ettei tämä puhuisi pojalle enään koskaan. Sen sijaan Seamusin nostettua katseensa hieman rohtuneet huulet painautuivat vaativina vastaparejaan vasten. Hetki tuntui venyvän tunneiksi, kumpikaan ei halunnut keskeyttää huulten yhteistä tanssia. Mutta Seamusin äänekkäästi kuriseva vatsa ilmoitti kyllästyneensä ruuan odotteluun. Pojat erkanivat hieman hengästyneinä toisistaan, Seamusin poskien punoittaessa nolon keskeytyksen takia. Harry painoi vielä huulensa pikaisesti Seamusin nenänpäähän, nousten sitten ylös vetäen samalla toisenkin ylös penkiltä.

 Ulkona tuivertava tuuli tunki kylmyyttään vaatteiden läpi jäädyttäen nopeasti kummankin pojan kasvot. Mutta yhteen liittyneet sormet pitivät toisensa lämpiminä tuulesta huolimatta.

[Resonanssi]

aivan ihana, pistit lempihahmoni, Seamus Finniganin tähän, oot ihana itekkin, kiiiiiiitos

pieni neuvo: ota käyttöön kappalejaot, niin ficciä on helpompi lukea

”Planeetta maa kutsuu Seamusia, kuuleeko Seamus?”
aivan ihana
Seamus ei taida kuulla...

Harmus on yksi lempiparituksistani jo onpa sitä tullut itsekin kirjoitettua, vaikken olekaan julkassut, no, jos oon rehellinen:

Seamus/kuka tahansa poika, on ihana ja menee mun sydämeen

ficci oli hyvi suloinen, söpö ja huoh...ihana.

Tää on myös eka Potter-fandominen fic
ekaksi harvinaisen hyvä, useimmilla, kuten mullakin, on karmeita ekoja ficcejä

Loitsuissakin Seamus oli onnistunut sytyttämään puisen vesimaljansa palamaan Aquatulio loitsua harjoitellessaan. Puhumattakaan muodonmuutosten epäonnistuneesta katoutusloitsusta, jossa hiiri oli muuttunut vihaiseksi täysikasvuiseksi räiskeperäiseksi sisuliskoksi,
hehee, juuri perus Seamusia, niin leffoissa kuin kirjoissa

Seamus, katso minuun.”
aww<3

Seamus on suloinen, vielä kerran kiitokset.

[Rins]

Tiedätkö mitä, mä taidan olla rakastunu tähän paritukseen. Mun pitää tunnustaa, että tää oli ihan hatusta heitetty kun ehdotin tätä sulle eilen, en koskaan aikasemmin ollu lukenu. Mutta Seamus ja Harry näyttää sopivan tosi hyvin yhteen.

Talvi on ihana vuodenaika, siitä on kiva kirjottaa, ja siitä on kiva lukee. Sitä saa aina niin hyvin kuvailtua, ja se sopii yhteen ihan minkä tahansa genren kanssa. Onnellinen talvi, surullinen ja synkkä talvi. Niin.

Marraskuiset talven ensi hiutaleet tanssahtelivat hiljalleen tuulen vireen kieputellessa niitä mielensä mukaan.

Tossakin aivan ihanaa sanaleikkiä. Lumesta on kyllä mukavampaa lukee ficeissä kun kärsiä siitä ite

Mustatukkainen vaihtoi huispauskaapunsa tavalliseen koulukaapuun, toisen katsellessa nolostuneena visusti muualle kuin Harryyn.

Seamus - parka, kun se on niin viaton :3 Paraskin puhuja tää täällä!

Sä sait tästä kyllä ihan sellasen mitä olin ajatellukin. Tosi ihana ficci kaiken kaikkiaan, ja hyvin onnistunutta slashia, vaikka tää oli sun ensimmäinen sellanen. Ei kannata jatkossakaan pelätä sen kirjottamista

~ Rins

[Feliicia]

Tää oli ihana, en oo koskaan ennen lukenu tällä parituksella ja mun mielestäni ne sopi tosi hyvin yhteen. Tässä pari lempikohtaani:

”Planeetta maa kutsuu Seamusia, kuuleeko Seamus?”

Toi oli vaan niin suloinen!<3

Seamus huokaisi raskaasti, ennen kuin painoi huulensa kevyesti Harryn huulille. Harry katsoi häntä suudellutta poikaa kummissaan.

Sanotaan etten oo koskaan Seamusin suutelevan ketään joten toi oli tietysti hyvä kohta.

Sen sijaan Seamusin nostettua katseensa hieman rohtuneet huulet painautuivat vaativina vastaparejaan vasten. Hetki tuntui venyvän tunneiksi, kumpikaan ei halunnut keskeyttää huulten yhteistä tanssia. Mutta Seamusin äänekkäästi kuriseva vatsa ilmoitti kyllästyneensä ruuan odotteluun. Pojat erkanivat hieman hengästyneinä toisistaan, Seamusin poskien punoittaessa nolon keskeytyksen takia.

Kawai! Toi oli kyl tooosi söpö kohta.

Kiitos!

[Sienis]

Oho! Tähänhän on tullu kommentteja. Just äskenhän mä laitoin tän tänne... ((: Kiitos kaikille, kommentinne piristi iltaa kerta heitolla ja paljon. 

Resonanssi, Kiitos. Yritin saada Seamusin edes jotenkuten sinnepäin, mitä se on kirjoissa ja leffoissa. Hän kun on hiukan vieraampi hahmo mulle. Niin on kans Harrykin, kun en oo Potteria ennen kirjustellut. Mutta siis onnistuin ihan hyvinkin tässä? (: Kiitos joka tapauksessa kommentistasi. ((:

teinirinsessa, Paraskin puhuja joo.  Itekki tykkään talvesta. Ihan vuoden aikanakin, vaikka kylmyys onkin jotain aivan karseeta. Pimeys sen sijaan... ((: Tästä lähin mua saa heitellä slash haateilla ihan vapaasti, kuitenkin vielä jonkun aikaa melko matalalla ikärajalla, tiedoksi tulevaisuutta varten. (: Kiitos. (:

HarryPotterFan4Ever, Oi! Kirjottelen vastauksia näihin kommentteihin ja ku laitan esikatselun, tä kertoo että tähän on tullu viel uus kommentti! Ihanaa. Kiva ku mun eka slash on sun eka tän parin fic. (: Jotenkin hassua kanssa. Mukavaa ku pidit ja kiitos kommentistasi. (:

[Aiqsu]

Heippa! Lauantai-illan kunniaksi tämä laiskiainen sai viimein hinattua itsensä tänne kommentoimaan, liian kauan on meinaan kulunut siitä kun lupailin kommenttikampanjassa tulla. Nyt kuitenkin selviydyin tänne asti, joten käydäänpä asiaan. * hieroo käsiään yhteen *

Tämäkö eka potterdom- ja slashficcisi? Taidat olla kyllä syntynyt sulkakynä suussa, tämä nimittäin oli todella hyvä enkä olisi kuuna päivänä arvannut jos et olisi maininnut. Hienoa työtä siis

Nyt sitten itse ficciin =) Ihan ekana täytyy sanoa että rakastan Hiutaleet tuulessa-nimeä, pisteet siitä teinirinsessalle, ja sulle itsellesi myös kun tuuli-sanasta tuon väänsit

Ihastuin myös tapaasi kuvailla lumisadetta. Sait todellakin jouluisen olon aikaan (jep, se on outoa, mutta olen hoilannut joululauluja lokakuun alusta saakka. Joulu ainainen täälläpäin ) ja loit todella hyvän mielikuvan kahdesta pojasta retuuttamassa pallolaatikkoa kohti pukuhuonetta. Ihanaa ^^

Ja Seamus on todella suloinen ujostellessaan Harrya, näen jälleen sieluni silmin hänet istumassa penkillä katse maahan painettuna. Awws<3

Naureskelin tuossa tuota että Seamus oli onnistunut sytyttämään puisen maljn tuleen ja tuhonnut paikkoja – jotenkin niin tyypillistä pojalle, kun hän leffoissa ainakin käräyttelee koko ajan paikkoja

Ja nuo pusut olivat todella söpöjä, onneksi myös Harry oli hyvin juonessa mukana Varsinkin tuo viimeinen, nenänpäälle painettu suukko sai minut hymyilemään täällä kuin idiootti. Very cute.

Ja tuo lopetus oli aivan ihana! Varsinkin viimeinen lause. Todella kaunista ja suloista tekstiä, joka sai todella hyvälle tuulelle. Ehdottomasti olen tämän ficin suuri fani, kyllä me susta vielä hyvä potterficcari/slasheri saadaan

Ja vielä vähän rakentavaa palautetta antaakseni, niin kirjoitusvirheitä löytyi muutama, jossain kohtaa oli tuulevire kirjoittettu erikseen, ja aquatulio-loitsu kirjoitetaan pienellä ja sanojen väliin tulee yhdysviiva. Myös muutaman vähän hassun sanajärjestyksen ja sanojen toiston bongasin, mutta ei sen suurempia virheitä ollut =)

Joten oikein hienoa työtä, kiitos suloisesta iltasadusta ja jatka samaan malliin! =)

[puolipro]

tämän luettuani huomaan hyvin selkeästi, että vaatii aikamoista sulattelua, ennen kuin Harry/Seamus menee mulle ihan noin vain. hieman oli kumma fiilis lukea, koska yleensä kaikissa ficeissä, joissa molemmat jätkät on homoja, niin harrylla on draco ja seamus on heistä erikseen :D tämä on mielenkiintosta vaihtelua, ei sinänsä haitannut lukemista, vaikka oli hieman ennakkoluuloja.

alku oli aivan ihana - kuvailet tosi söpösti ja muutenkin kauniisti. kuten rins sanoi, talvi on ihana vuodenaika lukea. olen henk. koht. tottunut lukemaan sitä ei-kirjatyylistä kappalejakoa ficeissä, mutta tähän tämä sopi omalla tavallaan hyvin. seamuksen viattomuus oli ihana yksityiskohta ja harryn reagoinnit toisen hassuuksiin olivat myös mainioita.

idea oli hieman turhan yksinkertainen, mutta kuvailu muutti ideasta todella suloisen! jännät fiilikset jäi, en tuntenut mitään kuvotusta tätä paritusta lukiessani, olin vain että 'awwwww' :D

ja pari virhettä bongasin:

Musta hiuksinen kallisti hieman päätään sulkien oven. Hän käveli penkin luon toisen viereen.

"mustahiuksinen" ja "luo" ilmeisesti pitäisi olla. vaikkei sulla betaa ollutkaan niin muuten oli teksti luettavaa, vain nämä kaksi kävivät silmiin.

kiitos, tämä oli erikoinen (minulle siis) mutta söpö! ainoa, mikä tästä puuttui oli sellainen jokin hauska yksityiskohta, esimerkiksi ron palaamassa pukkariin ja hihihi

[momentum]

Hmmh...olihan tämä sellainen suloinen, mukavan lyhyt pätkä! Kuvailu oli hyvää, mutta ehkä vähäsen omaan silmään teksti oli paikoin hiukan töksähtelevää ja mielestäni "toista" - sanaa käytettiin välillä liikaa. Varsinaisesti mitään virheitä en huomannut. En minä oikein osaa tästä mitään ihmeempiä nyt sanoa. Harry ja Seamus parituksena vaikuttaa ihan hyvältä, vaikka itselle jälleen kerran aika vieras paritus. Ei sinällään mikään huono paritus kuitenkaan!

Nojoo, en osaa sanoa mitään järkevää...kiitos tästä kuitenkin!

[Antelope]

Hiihihi, suloinen. :'3
Harry/Seamus oli kivu. ♥
Ei kuitenkaan inspiraatiota syttynyt... :/


Antelope (Amorvauva )

[Ferope]

Voi Sienis,

Mitä sä nyt? Herregud! Olenko mä maininnut, että Seamus Finnigan on mun lempihahmoni of all times? Jaa, en? No nyt tiiät
Okei, tää oli ylisöpö fic, enkä saa mitään järkevää suustani (oisit kuullu miten vikisin, ku a)huomasin tän b) tajusin authorin.)
Joissain kohissa taisit toistaa - mun makuuni - liikaa jotain sanaa, kuten siinä Shayn kaulaliina-kohassa. Mutta paritus on mulle erikoinen, mutta tykkäsin tästä kyllä <3

Kiitos, kun pelastit mun muuten hyvin tylsän päivän,

- Fero ♥

[Aapo]

No sinä pyysit kommentoimaan ja minähän otin itseäni niskasta kiinni ja kommentoin : )! Joten ota mukava asento ja kiinnitä turvavyöt, sillä kun mun kommentti pääsee valloilleen niin siitä ei ikinä tiedä kuinka paljon epämääräistä ihkutusta ja asiatyhjää fanitusta on tulossa.

No alotetaanko vaikka sillä, että tykkäsin ihan possuna! Harry/Seamus on ihana paritus, vaikken paljoa kyseistä ole lukenutkaan (miks musta tuntuu,että kirjotan mun jokaiseen kommenttiin näin : D luen liikaa rarea?). Noei, en vaan kai oo saanut kommentoitua ennen tätä ihananihanaa parivaljakkoa, vaikka he sopivat yhteen lähes täydellisestä (lähes sen takia, että Harry kuuluu Dracolle). Tämä oli kivan talventuiskuinen fic, joka nosti hymyn huulille ja sai aikaan monta "aww"- kohtausta. Nauroin myös joillekin kohdille luvattoman paljon, olet onnistunut piilottamaan huumoriakin tuonne, ihanaa! Nyt koitan vääntää jotain järkevää koska huomaan tän kommentin tason laskevan taas ja tilalle tulevan yleistä fanityttöilyä.

Parivaljakon suhde oli jotain ihan mielettömän suloista, sillä ilmeisesti he olivat aikaisemminkin vaihtaneet katseen tai pari ficin ilmeestä päätellen. Todella liikuttavaa tuo seamusin pienoinen angstailu ja ajatustenjuoksu, kun ei saa Harrya mitenkään pois mielestään, aw.  Mulle tulee tästä ihan mieleen sellanen pieni ja suloinen Seamus, enemmän kuin se pilke silmäkulmassa- Seamus, mutta sekin toimii hyvin ja joo, en sais lukea näin yltiömäistä söpöilyä.

Mun mielestä nuo kohdat, missä Seamus oli onnistunut räjäyttämään vaasin ja muuntamaan hiiren räiskeperäiseksi sisuliskoksi olivat ihania, varsinkin tuo jälkimmäinen. Seamuksen imagoon kun kuuluu kaiken räjäyttely ja sisulisko kuvasi sitä todella hyvin (onneksi hiriparka ei sentään posahtanut taivaan tuuliin). Myös tuo  ”Planeetta maa kutsuu Seamusia, kuuleeko Seamus?”- oli ihana, sillä Harry on tuossa kohtaa mun mielestä niin suloinen itsensä. Hieman jännittynyt, mutta myös huolestunut ja Harryn huumorintaju tulee tuossa myös hyvin esiin (hänhän on kirjoissakin humoristinen hahmo).

Vähän löysin sieltä kahvia ja pullaa kuitenkin:

Musta hiuksinen kallisti hieman päätään sulkien oven. Hän käveli penkin luon toisen viereen.

Mustahiuksinen on yhteen ja sitten tuonne on eksynyt yksi kirjoitusvirhe, tarkoitat varmaan penkin luo?

Sitten yleistä ihkutusta ja pinkkejä poneja:

Hailakan siniset silmät katsoivat kumissaan kirkkaan vihreisiin vastineisiinsa.

Ihana lauserakenne! Tykkään sun tavasta kirjoittaa ja tuo vihreisiin vastineisiinsa - oli niiiin hienosti puettu että.

lkona tuivertava tuuli tunki kylmyyttään vaatteiden läpi jäädyttäen nopeasti kummankin pojan kasvot. Mutta yhteen liittyneet sormet pitivät toisensa lämpiminä tuulesta huolimatta.

Kuolin just yltiömäisen söpöilyn aiheuttamaan hihkumiskohtaukseen.

No siis mä tykkäsin hurjasti tästä. Kiiiitos !