Sometimes I Feel Lucky
Kirjoittaja: MissGlitter
Genre: Romantiikka, draama, one-shot
Paritus: Elena & Damon
Fandom: The Vampire Diaries
Ikäraja: K11
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai fandomia. (Harmi vain.) Ne kuuluvat yksinoikeudella L.J. Smith:lle.
A/N: Mitä tapahtuu, kun Stefan on lähtenyt ja jättänyt Elenan? Damon on Italiassa. Elena ja Jeremy elävät mahdollisimman normaalia elämää, mutta mitenköhän sekin muka onnistuu? Mutta ehkä Elenan epäonni kääntyy, kun toinen Salvatoren veljeksistä palaa...
Elena katsoi ulos ikkunasta. Ulkona oli pimeää, ja satoi kaatamalla. Tytön ikkunan vierellä kasvava puu löi oksiensa kärkiä löyhästi huoneen ikkunaa vasten. Tuuli ulvoi talon ympärillä.
Nuori naisen alku katsahti syliinsä, jossa hänen päiväkirjansa lepäsi. Se oli musta ja kovakantinen. Elena katsoi tekstiä, jota oli ilmestynyt puratessa paineitaan ja ajatuksiaan sivuille. Paperilla olevasta pienestä käsialasta sai hädin tuskin selvää, ja se kuvasti hälyttävän selvästi tytön tämän hetkisiä tunteita. Elena naurahti kuivasti, ja käänsi taas katseensa mietteliäänä ikkunaan. Hänen kasvonsa heijastuivat lasista. Elena huomasi, että pikku hiljaa kaikki valvotut ja odotetut yöt alkoivat näkyä. Hän kohotti kättään ja sipaisi silmänalusiaan. Ne olivat tummat ja turvonneet. Tyttö käänsi katseensa kelloon, joka oli hänen sänkynsä yllä. Kahdeksan illalla. Elena mietti hetken. Hän oli istunut tässä jo melkein kaksituntia. Ei ihme, että hänen takapuoleensa sattui, ja hänellä oli kylmä. Äkkiä Elena havahtui, kun joku työnsi avaimet lukkoon.
Elenan pää nytkähti pystyyn ja hän kuulosteli hipi hiljaa. Se tuli vanhasta tottumuksesta. Tyttö kuuli kuinka joku otti kenkänsä ja takkinsa pois. Joku laski avaimet pöydälle. Elena jännittyi.
''Elena?'' tuttu ääni kuitenkin huudahti. Elena päästi hartiansa rentoutumaan.
''Jeremy. Se on vain Jeremy.'' Elena kuiskasi itsekseen.
''Oletko ylhäällä?'' Jeremy huudahti ja Elena kuuli, kuinka poika nousi portaat ylös. Pian Elenan huoneen ovi raottui ja tutut kasvot kurkkasivat oven raosta.
''Hei'', Elena kuiskasi veljelleen, ja yritti hymyillä, mutta tämän ilmeestä huomasi ettei hymy mennyt läpi. Jeremy ryhdistäytyi ja asteli hieman epävarmasti Elenan huoneeseen. ''Mitä on tapahtunut? Oletko sinä kunnossa?''
Elena katsoi veljeään hetken ennen kuin käänsi katseensa. Hän puhui katse suunnattuna ikkunaan. ''Sain jälleen tuntemattomasta numerosta puhelun, se oli jälleen eri niin kuin myös viime kerroilla... Ja se oli Stefan.''
Jeremy hätkähti, Elenakin näki sen heijastuksesta. Tyttö kääntyi ja katsoi veljeään. ''Jeremy? Miksi reakoit noin?''
Jeremy oli vastaamaisillaan, kun Elenan huoneen ovi avaitui toistamiseen. Tyttö kohotti katseensa tulijaan.
''Jeremyn ei tarvitse vastata tuohon, sillä se ei ole hänen ongelmansa.''
''Damon?'' Elena räpytteli silmiään. Hän ei ollut uskoa silmiään. Damon oli lähtenyt kaksi kuukautta sitten Italiaan, selityksenä:
''Ciao!'' Ja itse asiassa Elena oli saanut tietää asiasta vasta viikkoa myöhemmin, kun Damon oli
jo Italissa. Damon oli vain kadonnut mystisesti ja sitten lähettänyt kortin jossa oli lukenut:
''Terveiset aurinkoisesta Italiasta.''Ja siinä hän nyt seisoi. Ilmielävänä, tai no niin elävänä kuin vampyyri pystyi, mutta se että hän vain ilmestyi Elenan ovelle tekonsa jälkeen. . .
''Etkö aio sanoa mitään?'' Damon sanoi ja hymyili leveästi itserakasta hymyään. Mutta Elena huomasi, että nuorukainen - eli noin melkein sataseitsemänkymmentä vuotias vampyyri - peitteli sillä vain loukkaantuneisuuttaan.
''Sinä vain lähdit'', Elena sanoi hiljaa. Hän oli hämmentynyt, yksi osa Elenasta oli peloissaan, toinen osa oli kuitenkin huojentunut; Damon oli turvassa, ja kolmas osa melkein itki ilosta nähdä Damonia. ''Sain tervehdys kortin viikkoa myöhemmin.''
''Mitä? Kyllä minä Stefanille kerroin...'' Damon antoi äänensä haihtua ilmaan. Hän käänsi katseensa Elenan ruskeisiin silmiin. ''Missä velipoika on?''
Elena vain katsoi Damonia totisena. Jos hän nyt vastaisi vampyyrille, hän pillahtaisi itkemään, ja sitä tyttö oli tehnyt tarpeeksi. Elena nieli kyyneleensä, jotka polttivat hänen silmiään.
Damon kohtasi Elenan katseen uudestaan, mutta käänsi katseensa nopeasti pois. ''Hän siis oikeasti lähti.''
Elena tyytyi vain nyökkäämään, hänestä tuntui vieläkin siltä, että hän voisi puhjeta itkemään hetkenä minä hyvänsä. Jeremy katseli huolestuneena siskonsa reaktiota.
''Damon, jospa sinä lähtisit...'' Jeremy ehdotti hiljaa ja kääntyi kohtaamaan satakertaa vahvemman vampyyrin.
''Elena?'' Damon kysyi katse edellään Elenassa. Naisen alku räpytteli silmiään ja katsoi Jeremyä. Sitten hän katsoi Damonia, joka katsoi häntä totisena. Elena kääntyi katsomaan uudestaan veljeään.
''Minun täytyy puhua Damonin kanssa'', Elena sanoi ja kun Jeremy ei näyttänyt haluavan liikkua hän lisäsi: ''Kahdestaan.''
''Oletko varma?'' Jeremy kysyi.
''Kyllä...'' Elena sanoi hiljaa ja hitaasti. Hän epäröi, mitä Damon tekisi hänelle? Jeremy ei ehtisi apuun ajoissa, jos jotain kävisi...
''Epäröit'', Damon sanoi hiljaa. Hän kuulosti lievästi surulliselta.
''En...''Elena kiisti epäröiden. ''Kyllä minä pärjään, Jer'. Jääkaapissa on jotain pizzaa tai sitten pyttipannua.''
''Selvä, ilmoita sitten...'' Jeremy mumisi ja lähti huoneesta luotuaan varoittavan katseen Damonille, joka viis' veisasi uhkailevasta ihmisteinipojasta.
''Miksi?'' Elena kysyi heti, kun kuuli portaiden ratisevan Jeremyn askeleiden alla ja jääkaapin oven aukeavan. Elena katsoi Damonia palavasti.
''En kestänyt enää'', Damon vastasi yksinkertaisen olan kohautuksen kera.
''Mitä et kestänyt?'' Elena tiuskaisi. ''Olet vampyyri, voisit kääntää tunteesi pois päältä.''
Damon katsoi Elenaa mietteliäästi. ''Itseasiassa, tuota minä harkitsin, mutta sitten tajusin, ettei niin vahvaa tunnetta saisi kytkettyä pois päältä.''
''Mistä sinä oikein puhut?'' Elena kysyi ja naurahti perään hämmäntyneenä, kulmat yllättyneenä kurtussa.
''En oikeastaan ensin aikonut lähteä'', Damon sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Hän ei vastannut kysymykseen suoraan, mutta kuten Damonin tunsi, vampyyri kertoisi vastauksen rivien välissä. ''Ensin vain leikittelin ajatuksella. Italiaan, kotiin, pois täältä. Sitten kuulin, kuinka Katherine soitti Stefanille, ja kysyi tältä oliko tällä suunitelmia... En ensin heti tajunnut, he aikoivat lähteä pois...''
Elena nosti kätensä hermostuneena pystyyn. ''Ei... Lopeta, en halua kuulla...''
''Kyllä sinä tiedät, että Stef lähti Katin mukaan'', Damon sanoi rauhallisesti. Vampyyri oli siis myös oivaltanut karun totuuden.
''Niin, niin tiedän. Mutta en kestä sitä faktaa, että Stefan jätti minut sen huoran takia. Ja en varsinkaan nyt, kaiken tämän keskellä! Jenna on kuollut, Alaric on Alaskassa, Jeremyllä on yhtä vaikeaa kuin minulla...'' Elenan ääni alkoi täristä, mutta hän päätti jatkaa sinnikkäästi. ''Bonnie on isänsä luona, Carolinella ja Tylerillä on omat ongelmansa. Ja sitten on Klaus. Hän on tuolla jossain odottamassa minua, ja kun minulla on heikko hetki tai en huomaa, hän hyökkää.''
Nyt loppua kohden tytön ääni tärisi niin paljon, ettei siitä saanut kunnolla selvää. Damon tuli ihmisvauhdilla Elenan luo, mutta silti tyttö hätkähti.
Hän on niin säikky, Damon huomasi ajattelevansa. Elena kohotti katseensa Damoniin, ja Damon huomasi, että tyttö itki. Elena, joka oli vahvin tyttö, jonka Damon oli nähnyt murtui.
''Damon... En tiedä mitä tehdä...'' Elena kuiskasi. Elena katsoi epätoivoisesti ympärilleen, hän etsi jotain tukea.., suojaa.., piiloa.
''Elena. Elena'', Damon yritti saada tytön huomion, mutta tyttö oli niin sekaisin, että hän vain itki. Damon kumartui hieman ja kietoi kätensä yllättyneen Elenan ympärille. Ensin Damon luuli, että Elena työntäisi hänet pois, mutta omaksi yllätyksekseen Elena kietoi kätensä Damonin ympärille ja puristi - lujaa.
Elena hautasi kasvonsa Damonin rintakehään ja hengitti tämän hyvää tuoksua. Damon tuoksui saippualta ja nahan ihanalta sekoitukselta. Elena sulki silmänsä. Hän tunsi jotain uutta. Hän tunsi olevansa turvassa. Hän oli Damonin syleilyssä ja tunsi olevansa turvassa. Hän ei ollut tuntenut sitä Stefanin kanssa, mutta Stefan olikin omaa luokkaansa.
Helvettiin koko Stefan! Elena ajatteli. Damon oli täällä hänen kanssaan. Hän ei tosin tiennyt kuinka kauan, mutta hetkikin tekisi kaiken helpommaksi. Paitsi jos hän alkaisi välittää Damonista vielä enemmän ja vahvemmin kuin ennen. Aiemmin Elena oli saattanut myöntää Damonin olevan hyvännäköinen ja olleensa ehkä hieman ihastunut, mutta nyt Elena alkoi tuntea jotain muuta - vahvempaa. Elena ei tunnistanut tunnetta heti, mutta kun hän kohotti päätään ja kohtasi Damonin hätkähdyttävät sinisen silmät, hän tajusi. Hän rakasti Damonia toisin kuin olisi pitänyt, ei ystävä mielessä vaan tosissaan.
Mutta sitä Elena ei uskaltanut vielä myöntää. Ei hän voisi sitä ääneen sanoa! Vai voisiko..?
Hän halusi suudella Damonia enemmän kuin koskaan ennen, jos oli edes ennen miettinyt koko asiaa.
Taidan olla todella sekaisin, Elena ajatteli.
*
''Damon?'' Elena kuiskasi myöhemmin illalla. He makoilivat rennosti tytön sängyllä, Elenan pää oli Damonin rinnalla ja Damon silitteli hänen hiuksia.
''Niin, Elena?'' Damon kysyi. Damon halusi tämän hetken jatkuvan niin kauan kuin oli mahdollista. Hän halusi toistella Elenan nimeä, ja silitellä tämän silkkisen pehmeitä hiuksia. Elena kohotti kasvojaan hieman. Hän katsoi suoraan Damonin silmiin. ''Älä enää ikinä jätä minua kertomatta minne menet tai milloin lähdet, onko selvä?''
Damon katsoi Elenaa yllättyneenä. Elena ei halunnut hänen lähtevän minnekään. Ei ilman selitystä.., mutta Damonista tuntui ettei hän lähtisi minnekään pitkään aikaan.
''Minä lupaan, Elena, että en jätä sinua enää koskaan yksin'', Damon vahvisti. Elenan huulille kaartui pieni vino hymy.
Tuota Damon oli tarkoittanut, kun hän oli sanonut että sitä jotain vahvempaa tunnetta ei pystyisi vain kääntämään pois kuin painaisi on/off -nappulaa. Se vahvempi tunne esti häntä, ja se tunne oli Elenan ansiota. Damon punnitsi tekisikö jo seuraavan siirtonsa, ehkä oli vielä hieman aikaista, mutta hän ei ollut varma saisiko enää toista mahdollisuutta.
Damon, jonka piti olla kylmä, armoton ja tunteeton vampyyri, oli rakastunut ihmistyttöön. Veljensä tyttöön. Ex-tyttöystävänsä kaksoisolentoon. Enää Damon ei hillinnyt halujaan, vaan hän painoi huulensa Elenan yllättyneille ja pehmeille huulille.
Elena hämmentyi rajusti, kun hän tunsi Damon huulet omillaan. Nuorukaisen huulet olivat lämpimät ja pehmeät, kun ne suutelivat Elenan huulia lempeästi. Naisen alku vastasi suudelmaan hieman tokkuraisena. Kun Damon veti päätään hieman poispäin ja kohtasi Elenan yllättyneen katseen, Damon hymyili lempeästi. Tyttö katsoi Damonia vielä yllättyneemmin. Damon harvoin hymyili noin.
Enää Elena ei pystynyt vastustamaan vahvaa haluaan painaa huulensa Damonin huulille, joten Elena kurottautui ja painoi huulensa Damonin huulille. Hän ei tuntenut enää rajoja, vain hänen ja Damonin välisen intohimon ja tunteet, jotka välittyivät suudelmasta.
Tosin nyt ei olisi enää paluuta entiseen, jos jokin menisi pieleen... Mutta sitten Elena tajusi.
Damon oli tullut Italiasta, kodistaan, hänen luokseen. Hänen. Ja hän huomasi myös Damonin huomanneen, ettei menneisyyteen ollut enää paluuta. Mutta se vain auttoi intohimoa roihahtamaan liekkeihin. Elena rakasti Damonia, ja tunsi myös tämän rakastavan häntä.
- Love is more than any word can say, Love is more than every action could take, And I'll be right here loving you till the end -
