Title: Yliarvostettua
Author: minä eli sennamiila
Beta: eip
Genre: drama pienellä angstilla ja romancella
Rating: K11
//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajojaPairing: Bellatrix/Rodolphus, Narcissa/Lucius
Disclaimer: Hahmot, joilla pelailen, ovat Rowlingin omaisuutta
Quote: Bellatrix Mustaa ei ollut enää olemassa.Warnings: aivan pienen pieni viittaus seksiin
A/N: Hjelille suuri kiitos ideasta, omistan tämän tuolle rakkaalle ”veljelleni”. Onnea puolivuotispäivän johdosta, vaikken teitä matikantunneilla enää kestäkään katsella vaan pommitan Aquan kanssa ties millä (ja vaihdoimmekin paikkaa toiselle puolelle luokkaa, jotta välttyisimme näkemästä teitä) <3 Toivottavasti sitten hamassa tulevaisuudessa vielä kelpuutat minut bestmaniksi, vaikka tällaista siulle lahjaksi kirjoittelenkin
Menee FF50:een sanalla 004. Tunnit
YliarvostettuaTuntia aiemminBellatrixia ei jännittänyt. Hän tiesi olevansa kaunis yönsinisessä silkkileningissään, kaikkien huomion keskipiste. Miksi siis jännittää turhia? Rodolphus oli pelkkä roska häneen verrattuna. Kaikki katsoisivat vain ja ainoastaan häntä itseään, Bellatrix Mustaa, joka pian luopuisi uljaasta sukunimestään liittyäkseen Lestrangen sukuun. Suku ei ollut niin hieno kuin Mustan, mutta siihen liittymisestä olisi takuulla enemmän hyötyä kuin haittaa. Se toisi naiselle arvostusta.
Avioton nainen ei suuremmissa piireissä koskaan saanut yhtä paljon arvoa kuin avioitunut. Siksi Bellatrix oli nyt viimein päättänyt avioitua ja asettua aloilleen.
Ei hän olisi ketä tahansa miehekseen kelputtanut. Miehen tuli olla puhdasverinen luihuinen, kuten Rodolphus oli. Bellatrix ei kuitenkaan tuntenut minkäänlaista kiintymystä miestä kohtaan, tämä vain oli ja sillä hyvä. Viimein Bellatrix saisi enemmän kunniaa ihmisten keskuudessa. Hänestä tulisi
rouva Lestrange, ei enää neiti Musta. Ei enää ikinä.
HäätKun musiikin ensitahdit kantautuivat Bellatrixin korviin, pieni jännityksenpoikanen nipisteli naisen vatsanpohjaa. Se mitä pian tapahtuisi, tapahtuisi kuitenkin vain kerran elämässä. Bellatrix käveli tyynesti eteenpäin ja tunsi jokaisen silmäparin porautuvan tiiviisti häneen itseensä.
Kuinkas muutenkaan? Tietenkin kaikki katsoivat tuota lumoavan kaunista näkyä. Ja lumoava Bellatrix tosiaankin oli, tuskin häntä koskaan aiemmin oli niin viimeisen päälle laitettuna nähtykään. Hiukset eivät hapsottaneet, eikä mekossa ollut pienintäkään likatahraa tai edes purkaumaa.
Bellatrix näki pikkusiskonsa Narcissan kauempana. Klassisen kaunis Narcissa vaaleine hiuksineen hymyili hermostuneena. Bellatrix olisi tuhahtanut, jos olisi tuntenut sen sopivaksi siihen tilanteeseen. Narcissa luuli aina olevansa paras kaikessa, äidin ja isän pieni kullannuppu, jota kaikki rakastivat. Mutta Narcissa oli heikko, toisin kuin Bellatrix, joka oli vahva, sillä hän ei tarvinnut ketään pärjätäkseen elämässä.
Bellatrix nosti ylpeänä leukaansa ja tunsi itsensä kuningattareksi.
Tuntia myöhemminBellatrix Mustaa ei ollut enää olemassa. Oli vain Bellatrix Lestrange.
Rodolphuksen suudelma oli maistunut vahvasti tupakalle ja viinalle. Tietenkin. Mies oli pelännyt, jännittänyt niin paljon, että oli hakenut turvaa alkoholista. Niin raukkamaista ja niin tyypillistä heikoille miehille. Heikoille kuten Rodolphus.
Bellatrix halveksui Rodolphusta jo nyt. Että hänen olikin pitänyt valita juuri tuo mies, joka ei ollut vahvaa nähnytkään. Tästä ei takuulla olisi mihinkään edes hääyönä. Bellatrix oli varma, että mies joisi illan aikana itsensä niin humalaan, että nukahtaisi heti sänkyyn päästyään.
Bellatrix katsoi halveksuen Narcissaa, joka kulki nenä pystyssä nuoren Lucius Malfoyn käsipuolessa.
Heikko, Bellatrix ajatteli. Vain heikot naiset tarvitsevat itselleen miehen rinnalle. Minä en ole heikko, en tarvitse ketään. Minä pärjään yksin.
Kaksi tuntia myöhemminBellatrix istui tuolissa pidellen tyhjää viinilasia sormissaan. Hidas, hempeä musiikki kantautui hänen korviinsa ja sai lähes voimaan pahoin. Miten turhauttavaa olikaan vain istua siellä ja katsella toisten tanssia. Bellatrix ei itse tahtonut tanssia, ei, se yksi ainoa häätanssikin oli ollut jo liikaa. Häntä ei enää koskaan tanssilattialle vietäisi.
Rodolphus oli tanssiessaan vetänyt naisen aivan kiinni itseensä ja hengittänyt tämän korvaan tupankankatkuista hengitystään. Bellatrixia oli inhottanut olla niin lähellä miestä. Niin ruma ja niin saastainen, ei ollut edes kunnolla siistinyt juhlakaapuaan. Olisi edes yrittänyt.
Bellatrixista alkoi pikkuhiljaa tuntua, että jopa keikarimainen Lucius Malfoy olisi ollut parempi vaihtoehto. Tai ainakin siistimpi.
Mutta Bellatrix ei valittanut. Rähjäinen Rodolphus naisen vierellä sai tämän näyttämään vielä entistäkin kauniimmalta ja säteilevämmältä. Eikä Bellatrix sitäpaitsi olisi edes Luciusta halunnut, vaikka Malfoyn sukunimi olisikin ollut paljon arvokkaampi kuin Lestrangen. Lucius oli liian hienosteleva Bellatrixin makuun. Toki miehen kunnianhimo oli hyvästä, mutta sekin tuntui jo menevän liiallisuuksiin. Ja mitä Lucius olisi edes nähnyt tummassa Bellatrixissa, kun vierellä oli hohtavan vaalea Narcissa?
Kaunis kukkanen, Bellatrix tuhahti mielessään.
Kolme tuntia myöhemminNarcissa ja Lucius liikkuivat hitaasti tanssilattialla tiukasti liimautuneina toisiinsa.
Onneksi pääsen pian pois täältä, Bellatrix ajatteli. En jaksa enää hetkeäkään vain istua ja katsella. Ja missä on Rodolphus? Tietenkin etsimässä itselleen seuraa, kun minä olen hänen mielestään niin ikävystyttävä. Mutta mitä väliä? Enhän minä edes kaipaa häntä.
Mutta sieltä Rodolphus tuli, karkea tukka pystyssä ja sänkeä leuassa. Bellatrix nyrpisti inhoten nenäänsä. Miten joku saattoikin aiheuttaa hänessä sellaisen tuntemuksen?
Kieroutuneella tavalla Bellatrix kuitenkin odotti mielenkiinnolla hääyötään.
Neljä tuntia myöhemminBellatrix istui keittiön pöydän ääressä pidellen teemukia käsissään. Hääyö oli nyt koettu puolin ja toisin, eikä Bellatrixille ollut jäänyt siitä mitenkään erikoista muistikuvaa.
Bellatrix oli kuitenkin erehtynyt hieman Rodolphuksen suhteen. Mies oli sen aikaa ehtinyt pysytellä hereillä, että oli saanut aviomiehen velvollisuutensa täytettyä. Mutta kaikki oli ollut vain hetken huumaa, joka nyt oli ohi. Rodolphus oli nukahtanut miltei välittömästi. Bellatrix itse oli maannut hereillä jonkin aikaa, kunnes oli noussut ylös ja tullut alakertaan.
Nainen oli pettynyt kaikkeen. Pettynyt avioliittoon, mieheensä, aivan kaikkeen, mitä oli tapahtunut. Sillä ei ollut yhtään mitään arvoa. Se mitä Bellatrixille oli kerrottu avioliiton ihanuudesta, oli pelkkää roskaa. Kaikki oli yhtä valhetta ja petosta.
Avioliitot ovat yliarvostettuja, Bellatrix ajatteli tuhahtaen.
Viisi tuntia myöhemminBellatrix makasi valveilla sängyssään kuunnellen Rodolphuksen raskasta hengitystä vierellään. Hän oli viimein päättänyt kavuta takaisin vuoteeseen ja koettaa nukahtaa. Menestys oli kuitenkin erittäin kehno, sillä hän ei onnistunut tavoitteessaan. Syy saattoi olla vieressä selällään makaavan miehen, joka aika ajoin korahteli ja havahdutti naisen juuri, kun tämä oli vaipumassa uneen.
Bellatrix nousi istumaan vuoteellaan ja kuulosteli ympäristöään. Mitään ei kuitenkaan kuulunut lukuunottamatta Rodolphuksen hengitystä. Bellatrix nousi istumaan raskaasti huokaisten ja lähti huoneesta.
Edes hääyönäni en onnistu nukkumaan hänen kanssaan samassa sängyssä, Bellatrix ajatteli pilkallisesti tuhahtaen. Seuraavina öinä Rodolphus saa kyllä etsiä itselleen uuden paikan, nukkukoon sitten vaikka lattialla tai sohvalla, mitä se minua liikuttaa? Hän on vain yksi mies toisten joukossa, ei millään tavoin merkittävä tai erityinen. Lähinnä Rodolphus on vain säälittävä mielistelijä, joka on niin heikko, ettei kykene itse edes tekemään omia päätöksiään.
Ja tuon miehen kanssa Bellatrixin täytyisi viettää loppuelämänsä.