Title: Edessä vapaaehtoisen pakon
Author: FractaAnima
Genre: drama
Rating: S
Pairing: Hannah Abbott/Ron Weasley
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
Se ei niin tuttu hahmo [Hannah Abbott]
Rare 10
Kerää kaikki hahmot [Hannah Abbott]
Yhtyeen tuotanto [Kaija Koo - Mentävä on]
Ficlet300 sanalla 118. Ilta
Edessä vapaaehtoisen pakon
Ilta-aurinko tervehti keittiön ikkunasta. Liedellä porisi teevesi tummuneessa pannussa. Hannah luki lehteä ja söi mandariinia. Työpäivä oli ollut rankka. Aamulla hän oli siivonnut edellisen illan juhlijoiden jälkiä. Vaikka Kolme Luudanvartta olikin hänelle kuin toinen koti, oli Hannah iloinen, että kauan odotettu loma oli nyt alkanut. Ehkä hän tosiaan oli loman tarpeessa. Hän tunsi itsensä nykyään lähes joka ilta kiukkuiseksi. Ei riittänyt se, että hänen työnkuvaan kuului siivoaminen, sen lisäksi hän siivosi kotonakin muiden jälkiä, koska hänen aurorimiehensä oli niin kovin kiireinen.
Etuovi kolahti. Hannah käänsi lehtensä sivua ja tutki tulevaa säätä.
"Moi!" Ron huusi eteisestä riisuen kenkiään.
"Mm", Hannah mumisi vastaukseksi. Ron saapui keittiöön, sipaisi naisystävänsä hiuksia ja asteli jääkaapille.
"Onko jotain ruokaa?" mies kysyi. Hannah puri kieltään.
"En ole ehtinyt tekemään"
"Ai, okei", mies tokaisi ja katosi yläkertaan.
Niin, et itse osaa tehdä ruokaa. Kaikki pitää tulla valmiina nenän eteen. Hannah murisi ajatuksissaan. Hän heitti mandariininkuoret lavuaariin ja sulki lehden. Hengiteltyään hetken syvään hän päätti tarjoilla miehelleen teetä ja voileipiä.
Mun mentävä on,
tahdon keskelle suuren kuulijajoukon.
Mentävä on
yksin laelle vuoren huipun oudon.
Mentävä on.
Silloin mentävä on,
kun mentävä on.
Hannah hiipi yläkertaan kahden teemukin kanssa. Teemukien päälle hän oli asettanut valmistamansa paahtoleivät. Makuuhuoneen ovi oli raollaan. Nainen työnsi oven auki jalallaan ja hymyili miehelleen, joka yritti kuumeisesti opetella käyttämään digi-tv:tä, jonka he olivat saaneet tupaantuliaislahjaksi Harryltä.
"Ron", nainen sanoi lempeästi. Mies käänsi katseensa ja virnisti leveästi nähdessään leivät.
"Kiitos kulta", hän sanoi ja nappasi toisen mukeista leipineen. Hän istahti sängylle nauttimaan iltapalastaan. Hannah istuutui Ronin viereen katsellen mukissa pyörivää teetään, johon oli pudonnut leivänmuruja.
"Miten töissä meni?" nainen kysyi.
"Ihan ok. Iltapäivällä kävin ministeriössä ja törmäsin Hermioneen. En käsitä miksei hän voi edes moikata", Ron pyöritteli silmiään mutustellen leipäänsä.
"Ron, sinä jätit hänet minun takiani, ei ole yhtään outoa, ettei hän moikkaa sinua", Hannah huokaisi ja hörppäsi teetään.
"Onko sinulla kaikki hyvin?"
Minä kuulen kuiskailevan maailman tuulen,
mutta sanoja erota en.
Ei ole tärkeää mihin suuntaan menen,
tärkeämpää on, että vain etenen.
"Kaikki on ihan hyvin", Hannah sanoi, mutta kyyneleet kavalsivat hänet.
"Mikä on kulta?" Ron hätääntyi ja yritti saada naisen katsomaan itseensä. Hannah käänsi katseensa.
"Luulen, että minun on mentävä"
"Minne?"
Se minullekkin on salaisuus miksi ja minne meen.
Unohda siis kaikki lähtemiseen liittyvät kliseet.
Minä menen, kun en menemättä olla voi.
"Pois", Hannah kuiskasi. Ron pudotti teemukinsa lattialle. Tee vieri pitkin parkettilattiaa ja imeytyi jokaiseen rakoon, joka vastaan tuli. Se pakeni.
"Et sinä voi jättää minua! Et kaiken tämän jälkeen!" Ron huusi itku kurkussa.
"Enkö minä riitä sinulle?!"
Ei niin että oisin levoton,
sun kanssa hyvä olla on.
Ehkä se onkin niin,
minä itseäni lähden vain hetkeksi pakoon.
"Tämä ei johdu sinusta, vaan minusta", Hannah sanoi inhoten kliseistä lausettaan. Päättäväisesti hän nousi ylös ja pakeni alakertaan. Hän nappasi eteisestä takkinsa ja laukkunsa, juoksi ulos jättäen oven auki ja kaikkoontui heti pihaportin ulkopuolelta.
Ron istui sängyn laidalla katsellen yhä ovelle. Oli kulunut monia minuutteja, ellei jopa tunteja siitä, kun Hannah oli lähtenyt. Mies vapisi kuin hyrrä, joka oli lopettamassa kiertoaan. Hän kaatui sängylle ja painoi kädet kasvoilleen. Hiljakseen hän soperteli jotain käsittämätöntä yrittäen rauhoittua ja nukkua yön yli, mutta ajatukset eivät jättäneet häntä rauhaan.
Ikkunaan koputettiin. Ron säpsähti ja hetkessä hän päästi pienen pöllön sisään. Mies nappasi kirjeen linnun jalasta ja repi sen auki.
En edes yritä kertoa syytä miksi mun mentävä on.
Ei se johdu siitä että kanssasi oisin onneton.
Edessä vapaaehtoisen pakon selvitettävä miksi mentävä on.
Se vie ehkä kuukauden tai se vie vuoden
Minä palaan kun olen selvittänyt sen.
Ron sulki silmänsä ja käpertyi takaisin sänkyyn. Hän ei enää vapissut, ei itkenyt. Hoki vain: "Hannah tulee takaisin"
