Ficin nimi: C-rappu, asunto 36
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Hahmo(t): Regulus Musta
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Haluan OTS20-haasteen valmiiksi, että pääsen ottamaan siihen uuden aiheen. Niimpä otin projektikseni saada sitä ja Aakkoshaastetta eteenpäin tällä (tripla)raapaleella. Osallistuu myös FF100: Puhdasveriset (004. Sisäpuoli).
C-rappu, asunto 36
Tylsän harmaa kerrostalo kohosi Reguluksen edessä ja sen ulko-ovien yllä loistivat keltaiset valot, joihin oli kirjattu rappujen kirjaimet. Regulus käveli talon edessä ohittaen ne yksi toisensa jälkeen, kunnes pysähtyi C:n kohdalle ja epäröi ennen kuin avasi oven. Selattuaan nimitaulua Regulus ei löytänyt ainoatakaan tuttua nimeä. Ne olivat kaikki tavallisia ja tylsiä, eikä listalla ollut yhtäkään Mustaa.
Ei yhtään Siriusta.
Asunnon kolmekymmentäkuusi kohdalla oli tyhjä paikka, joten Regulus arveli sen olevan oikea. Hän oli kuullut, että talo ja rappu olisivat juuri nämä. Jännitys tuntui selkärangassa asti, mutta mies ei ollut valmis perääntymään enää tässä vaiheessa. Vaikka talossa oli vanha jästien hissi, Regulus valitsi portaat. Ajatuksien harhaillessa Regulus kiinnitti huomiota merkityksettömiin yksityiskohtiin. Likaisiin seiniin, kuraisiin lattioihin, oviin naulattuihin typeriin koristeisiin.
Kolmannessa kerroksessa, asunnon kolmekymmentäkuusi kohdalla, Regulus pysähtyi ja hengitti syvään tuntien rintansa kohoavan ja laskevan hengityksen mukana. Hän mietti, pitäisikö hänen koputtaa, mutta se olisi hölmöä. Hän suoritti Pimeyden lordin tehtävää, eikä yksikään kuolonsyöjä ollut koskaan koputtanut yhteenkään oveen.
Regulusta pelotti, mitä oven takaa paljastuisi ja sydän alkoi hakkaamaan luonnottoman nopeasti. Hiestä nihkeät kätensä hän pyyhki kaapuunsa ennen kuin kaivoi esiin taikasauvansa, jolla aukaisi jästiasunnon lukon, jolla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta taikuutta vastaan. Regulus oli odottanut, että se olisi lumottu, mutta hän joutui pettymään.
Ovi aukesi narahtaen ja rappukäytävään pääsi ummehtunut tupakan haju. Kukaan ei tuntunut reagoivan oven aukaisemiseen, joten Regulus kohotti sauvansa paremmin suojakseen, jos hänet koetettaisiin yllyttää pimeän asunnon varjoista. Astuttuaan peremmälle Regulus näki, miten tavarat oli unohdettu sinne tänne ja miten pöly peitti vähäisiä huonekaluja.
Sirius ei ollut asunnossa, eikä kukaan muukaan. Pimeyden lordin antama tehtävä oli epäonnistunut. Reguluksen osaksi oli jäänyt etsiä verenpetturi Musta ja murhata tämä uskollisuutensa todistamiseksi Pimeyden lordille. Helpotus vyöryi Regulukseen asunnon ollessa hylätty, eikä hän voinut olla itkemättä.
Ei Siriusta.
Regulus tunsi pettäneen mestarinsa, mutta isoveli olisi nyt turvassa vielä hetken pidempään.