OMG, tämähän on saanut kommentteja ja vielä peräti kolme
Olin jo ollut aikeissa hylätä tämän kelvottomana tapauksena, mutta nyt olen sitten ilmeisesti teekään niin. Kivaa, koska ficletit on kivoja ja ainakin minulle tosi vaikeita, koska olen yleensä niin rönsyilevä tyyppi.
foxtrot: Hahhaa, olin aina ennen ihan samanlainen, että toivoin muiden kommentoivan puolestani. Nykyään olen yrittänyt ottaa tavoitteeksi, että kommentoin kaikkea lukemaani
Kiitos paljon kommentistasi! Percy on myös minusta mielenkiintoinen ja aika haastavakin tapaus, josta on kiva yrittää kirjoittaa. Hienoa, jos hän sinusta on ollut IC. No joo, tuo ensimmäinen raapale on vähän surkea viritelmä, ensimmäiseni ikinä, joten vetoan vaikka siihen
Minä näen Percyn vähän sellaisena tyyppinä, joka on ihan hemmetin kirjaviisas, mutta kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä vähän ulalla, joten siinä mielessä tuo treffikäyttäytyminen ei ehkä niin epäonnistunut omassa visiossani ollut. Ja sen toisen raapaleen ekat virkkeet ovat töksähtäviä, osoittaa vain, kuinka aloittelija olen tässä raapalehtimisessa - täytyy yrittää tehdä asialle jotain. Hyvä muuten, jos tykkäät nimestä
Sanailuun olen yrittänyt hakea nasevuutta näissä, kiva kuulla, että olen mielestäsi onnistunut. Jotenkin myös itse tykkään siitä kolmannesta aika paljon, ja valitsin klassikkotilanteen ihan tarkoituksella käsittelyyn hiillostaakseni Percyn hahmoa
Kiitos oikein paljon kommentistasi
Beelsebutt: Vau, sinäkin olet lueskellut nämä - kiitos! Hahhaa, joo, puhekieli ei kaikkien mielestä ole hyvä juttu, ja enkä enää itsekään ymmärrä, mitä silloin ajattelin, kun pistin Percyn möngertämään puhekieltä. Nyt hän ei sitä enää tee, mutta Audrey kylläkin. Haluan Audreyn puhuvan niin, koska hän on kuitenkin noin tuhat kertaa rennompi kuin Percy, enkä näe mitään syytä, miksi Percyn nainen ei voisi olla rennompi ja eläväisempi kuin toinen puolikkaansa. Onhan Audrey kuitenkin ehdottomasti erittäin älykäs ja menestyy työssään varmaan Percyä paremmin. Audrey edustaa kuitenkin sellaista eloisaa älykköä, joka pärjää myös sosiaalisissa tilanteissa. Ja hän on sellainen, koska halusin parittaa Percyn hahmolle, joka osaa pistää vastaan tämän teoreetikkoälyilylle omalla tavallaan - siitä tämä tossun alla -asettelukin tähän tulee, ja siitä toivottavasti ammennan huumoria näihin vielä jatkossakin. Audreyn tehtävä kun on yrittää näyttää Percylle kirjojen ulkopuolisen elämän realiteetteja, kuten asuntorahoituksen hankkimista kuolonsyöjiä puolustamalla ja mekkokriisejä läpikäymällä. Kiitän vielä oikein paljon kommentista
Arte: Joo, se puhekieli on vähän mielipiteitä jakavaa selvästi. Itsekään en enää jälkikäteen tajua, kuinka saatoin laittaa Percyn puhumaan puhekielellä, joten nyt hän on taas palannut kirjakieleen. Audreyn kohdalla en siitä kuitenkaan täysin luovu, koska minusta se on yksi tapa osoittaa Audreyn hahmon eläväisyyttä ja rennommuutta Percyyn nähden. Hienoa kuulla kuitenkin, että Percyn hahmo muutoin miellyttää, ja että tykkäät Audreysta. Pyrinkin kirjoittamaan Audreyn aika päsmäröiväksi tapaukseksi, ja haluan hänen olevan näistä kahdesta se sosiaalisessa todellisuudessa paremmin pärjäävä, kun Percy on se kirjapölyttynyt teoreetikko
Kiitos vielä kommentista!
* * * * *
Viikko 7: Ystävänpäivä
Sanamäärä: 300
Ystävänpäivän pessimismiä”Muistitko antaa tippiä?”
”Joo. En kyllä olisi halunnut – lähetillä oli sydämenkuvioita kravatissa ja hän tervehti laulamalla rakastuneesta kentaurista. Ja katso: ovat painattaneet Cupidon pizzalaatikkoon!” Percy valitti istuutuessaan sohvalle Audreyn viereen. Hän osoitti imelää kuvaa kiharatukkaisesta, sydännuolia rakastuneen näköisenä ampuvasta lapsesta. Myös Audrey loi inhoavan katseen kuvaan:
”Ällöttävää!”
”En ole koskaan ymmärtänyt ystävänpäivää”, Percy huokaisi ojentaessaan palan pizzaa tyttöystävälleen.
”Se on perseestä”, Audrey tuhahti vastaukseksi.
”Töissäkin oli kamalaa.”
”Sano muuta. Ihan jäätävää sirkusta meidänkin toimistolla.”
”Kaikkialla vaaleanpunaista ja sydämiä, käsittämättömän etovaa.”
”Luulisi aikuisten ihmisten osaavan ottaa rauhallisesti!”
”Vielä mitä! Meillä kaikkien oli pakko ripustaa kaulaan halienkerjäyslaatta!”
”Ei kai sentään sitä?”
”No juurikin se! Sitten koko työpäivä piti kuljeskella ympäri Ministeriötä halauksia kerjäämässä, koska tyhjä laatta kerää sääliviä katseita. Lounastauolla niitä sitten vertailtiin keskenään ja laskettiin, kuka oli saanut eniten halauksia.”
”Kuka voitti?”
”Kelly Roberts.”
”No en yhtään ihmettele – kaikki miehet varmaan jonottivat halaamaan sitä, sillä oli koulun isoimmat tissit jo kolmannella luokalla!” Audrey tuhahti. ”Halasitko sä sitä?”
”En tietenkään”, Percy huudahti kuin rikoksesta syytetty. ”En ehtinyt…”
”Niinpä tietysti…”
Percy muisti, kuinka onnellinen oli ollut kuullessaan Audreyn inhoavan ystävänpäivää. Hän itse ei ollut koskaan ymmärtänyt sen ideaa, ihan kuin ystävyyttä ja rakkautta varten olisi tarvittu oma päivänsä – eikö molempien hienous ollut juuri niiden itsestäänselvyydessä? Percy tiesi kuitenkin, että suurin osa naisista rakasti ystävänpäivää, ja siksi Audreyn avoin inho sitä kohtaan vaivasi häntä hieman.
”Miksi inhoat ystävänpäivää”, hänen olikin lopulta pakko kysyä. Audrey huokaisi ärtyneenä:
”Pelkkiä huonoja muistoja.”
”Kuten?”
”Ensimmäinen poikaystäväni osti maailman kamalimman pehmolelun lahjaksi. Se oli joku apinan ja rotan risteytys, ja se sanoi ostaneensa sen, koska sen mielestä se oli ihan näköiseni!”
”Et sinä ole apinan ja rotan risteytys!”
”No en olekaan! Toinen poikaystäväni puolestaan kertoi ystävänpäivänä pettäneensä minua, ja että siitä oli tulossa isä. Ystävänpäivänä – kuka voi olla noin tökerö?!”
”Aika karua.”
”Onneksi sä olet erilainen. Liian nössö pettämään tai ostamaan rumia pehmoleluja.”
* * * * *