Paring: Blaise/Hermione
Rating: K-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Genre: romance
Muuta: Albumihaaste - Backstreet Boys/One in a million
Beta: Ei
Summary: Blaise haaveilee Hermionesta, mutta tyttö ei edes huomaa häntä.
***
Taikajuomien tunnista ei meinannut tulla yhtään mitään. Blaise Zabinin ajatukset olivat luokan perällä istuvassa ruskeatukkaisessa tytössä, joka kulmat kurtussa luki Taikajuomien kirjaa, päästäkseen selville, mikä oli mennyt pieleen. Blaisea hymyilytti. Tyttö oli niin keskittynyt, ettei huomannut hänen silmäilevän tätä.
Viime aikoina hän oli kiinnittänyt liikaakin huomiota Hermioneen. Ajatukset pyörivät tytön ympärillä, pohtivat, mitä tyttö mahtoi tehdä nyt tai mitä tämä tekisi seuraavaksi. Hän tarkkaili tätä täpötäydessä ruokasalissa ja yritti kuunnella kaikkea, mitä Hermione sanoi.
Hermionen tarkkailu oli helppoa. Tyttö ei tuntunut edes huomaavan häntä. Ei katsonut häneen päinkään, vaikka hän tuijotti tätä minuutti tolkulla. Se raivostutti häntä enemmän kuin hän halusi myöntääkään.
Ihastus Hermioneen oli yksi hänen salaisuuksistaan. Kukaan ei tiennyt sitä. Blaisella ei ollut aavistustakaan, pystyisikö hän koskaan kertomaan tytölle tunteistaan. Hermione ei tuntenut mitään häntä kohtaan, ja se teki kipeää. Blaise olisi halunnut, että Hermione olisi huomannut hänet. Hymyillyt ja nauranut hänen kanssaan ihan kuin nauroi ja hymyili Weasleyn ja Potterinkin kanssa.
Blaise tuhahti eikä ollut huomaavinaan vierustoverinsa Theodore Nottin kummastunutta katsetta. Hän ei osannut sanoa, mitä Hermionen ja Weasleyn välillä oikein oli, mutta näytti siltä, että pari oli viime aikoina kinastellut paljon. Blaise kuuli joskus heidän äkäiset äänensä käytävillä yrittäessään vakoilla Hermionea. Iltaisin se oli helpointa, kun kaksikko toimi valvojaoppilaina ja partioi käytävillä. Hermionen vahtiminen oli hauskaa.
Blaise huokaisi ja Theodore loi häneen yhä hämmentyneempiä katseita. Onneksi poika ei tiennyt, missä hänen ajatuksensa oikein liikkuivat. Blaisea nauratti. Theodore olisi varmaankin tullut hulluksi ja vienyt hänet suorinta Pyhään Mungoon hoidettavaksi. Hänenlaisensa velhon ei pitänyt tuntea mitään Hermionen kaltaiseen noitaan. Mutta hän tunsi. Liikaakin.
Blaise sulki hetkeksi silmänsä ja loihti eteensä Hermionen kasvot. Tytön ruskeat silmät vilkkuivat hänelle ja hänen lämmin hymynsä valaisi kasvot. Blaisea melkein heikotti. Miten ihmeessä hän kestäisi, jos ei saisi Hermionea koskaan omakseen? Hän näki tästä öisin sellaisia unia, että hänen nivusiaan kivisti aina hänen herätessään.
Blaise virnisti itsekseen ja avasi silmänsä. Hän oli läpikäynyt tuhat fantasiaa Hermionesta ja miettinyt, miltä tuntuisi rakastella tämän kanssa. Painaa hänen lämmin vartalonsa vasten omaa vartaloa ja pidellä tätä sylissään. Tunne sai hänen sydämensä hakkaamaan kylkiluita vasten. Hermionen haluaminen teki hänet melkein hulluksi.
Blaise hätkähti, kun professori Kalkaros ilmaantui hänen viereensä ja tuijotti tyhjää kattilaa. Blaise punastui tajutessaan, ettei ollut saanut mitään aikaiseksi. Mutta professori Kalkaros ei sanonut mitään, tuijotti häntä vain pistävästi. Hän heilautti sauvaansa ja pyyhki kattilan Blaisen edestä. Blaise huokaisi. Hänen täytyisi ryhdistäytyä tai kouluarvosanat vajoaisivat pian alamäkeen. Ja kaikki olisi vain Hermionen syytä.
Blaise lähti luokasta Hermionen jälkeen. Theodore asteli hänen rinnallaan, mutta Blaise tuskin huomasi häntä. Hän näki vain Hermionen selän, kiharat hiukset, jotka putoilivat hartioille… Blaise puri huultaan ja toivoi voivansa upottaa sormensa hänen hiuksiinsa. Luoja… milloin hänen piinansa oikein päättyisi? Koska Hermione huomaisi hänet? Milloin hän voisi kertoa tälle tunteistaan ilman, että vaikuttaisi idiootilta?
Blaise halusi seurata Hermionea hänen tunnilleen, muttei voinut. Hermionella oli muodonmuutoksia, ja hänellä taas loitsuja. Blaise laahusti surkeana Theodoren perässä loitsujen luokkaan ja toivoi tuntien päättyvän nopeasti, jotta voisi nähdä taas Hermionen ruokasalissa.
”Pelataanko illalla huispausta?” Theodore kysyi.
“Mmm…”
“Blaise?” Theodore ärähti. Poika hätkähti.
”Niin?”
”Pelataanko illalla huispausta?” hän toisti. Blaise kohautti harteitaan. Kaikkein mieluiten hän olisi istunut kirjastossa katselemassa, miten Hermione teki läksyjä.
”Oikeastaan minulla on kotitehtäviä rästissä.”
”Sinullako?”
”Niin. Minä menen kirjastoon illalla.”
”Ai”, Theodore puuskahti näyttäen hapanta naamaa.
***
Blaise huojentui, kun päivä vihdoin päättyi. Hän meni kirjastoon kirjojensa kanssa ja asettui pöydän päähän. Kului viisi minuuttia ja kirjaston ovi lennähti auki. Hermione marssi kirjastoon kiukun puna kasvoillaan. Ehkä hän oli taas tapellut Weasleyn kanssa. Blaise ei käsittänyt, miten kukaan saattoi koskaan tapella tuon ihastuttavan olennon kanssa. Hermione oli yksi miljoonasta, heitä oli harvassa.
Hermione ei vilkaissutkaan hänen suuntaansa vaan alkoi tehdä läksyjä sellaisella vimmalla, että paperit lentelivät hujan hajan lattialle. Hän kumartui nostamaan niitä, ja Blaise huokaisi sisäisesti. Hän katseli Hermionen kumartunutta hahmoa ja toivoi, että tämä kohottaisi katseensa häneen ja hymyilisi. Mutta ei. Hermione ei luonut häneen katsettakaan.
Blaise ei irrottanut katsettaan Hermionesta hetkeksikään. Tyttö vietti kaksi tuntia kirjastossa, kunnes Weasley ilmaantui paikalle Potterin kanssa ja vaati tätä palaamaan jo rohkelikkotupaan. Weasley näytti pahoittelevalta, ja Hermione tuntui pian leppyvän tämän katseen alla.
Blaise kiristeli hampaitaan katsellessaan, miten Hermione keräsi lopulta tavaransa ja lähti Weasleyn ja Potterin kanssa kirjastosta. Hän valahti istumaan penkillään ja katseli jonnekin kaukaisuuteen. Hermionen kasvot häälyivät hänen silmiensä edessä. Kunpa Hermione olisi suonut hänen suuntaansa edes yhden vilkaisun. Mutta ei. Tyttö ei ollut nähnyt häntä.
Blaise vannoi, että jonakin päivänä hän vielä kertoisi tytölle tunteistaan. Jonakin päivänä Hermione saisi tietää, miten ihastunut hän oli tähän. Ja silloin tämä ei voisi enää vastustaa häntä vaan ottaisi hänet omakseen.
Hymyillen Blaise keräsi tavaransa ja poistui kirjastosta pää täynnä vaaleanpunaisia unelmia.
Fin.
[size=85]Whoa Oh
She wakes up with the sun (wakes up)
She throws on her clothes (her clothes)
Hoping her car will start the second time around
(She)
The day has begun (begun)
The line’s at the door (the door)
Serving up frappes until she can’t take anymore
I see it in her broken smile (oh, I)
Wish I could tell her
You’re one in a million
You’re going the distance, babe
You’re gonna work it out some day
Wish I could tell her
You’re one in a million, but
You never even look my way
No she never looks my way
She never, never, ever looks my way
(She)
She ties up her hair (her hair)
Her make-up is smeared (is smeared)
Wiping the tears that she wants no one to see
(She)
She screams on the pain
I hear every word
Why don’t you know how beautiful you are
Just see it in my broken smile (Oh, I)
Wish I could tell her
You’re one in a million
You’re going the distance, babe
You’re gonna work it out some day
Wish I could tell her
You’re one in a million, but
You never even look my way
If I could be the light to guide you through the darkness, baby
If I could be the one to change the ending to your story
I’d be one in a million, yeah
I’d be one in a million
Someday I will tell her
You’re gonna work it out some day
You’re one in a million
You’re going the distance, babe
You’re gonna work it out some day
Wish I could tell her
You’re one in a million, but
You never even look my way
You’re going the distance, babe
You’re gonna work it out some day
Wish I could tell her
You’re one in a million, but
You never even look my way [/size]
