Nimi: Taiaton neuloja
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja. S
Hahmot: Pansy ja Violet Parkinson (OFC)
Tyyli: draama, songfic
Yhteenveto: Mitä taiaton tekee taikamaailmassa?
Osallistuu: FF-100 sanalla 099. Kaksoset, Parituksettomuushaaste
A/N Joku ehkä muistaa Violetin aikaisemmista teksteistäni. Tämä teksti on aikoinaan aloitettu johonkin inspiraatiohaasteeseen, mutta se ei koskaan valmistunut ajallaan. Inspiraation lähteenä toimi Katy Perryn kappale "Roar", jonka sanat löytyvät tekstin lopusta. Kiitos Neiti Syksylle avusta tekstin nimen suhteen!
Taiaton neuloja
“Pansy, rauhoitu!”
Violet yritti tarttua sisartaan kädestä, mutta Pansy riuhtaisi itsensä irti.
”Enkä rauhoitu”, hän melkein huusi, ja Violet vetäytyi sävähtäen kauemmas. Hänen äkkinäinen liikkeensä sai Pansynkin hieman lieventämään kulmakarvojensa kurttua. ”Anteeksi”, hän murahti, mutta suupielet olivat edelleen kireät.
Violet nyökkäsi, mutta käänsi samalla selkänsä niin, ettei enää nähnyt siskoa. Oli ihanaa, kun oli loma-aika ja Pansy jälleen kotona, mutta se tarkoitti myös sitä, että heidän äidilläänkin oli lomaa…
”En kestä häntä!” Pansy puuskahti. “Miten hän voi puhua sinulle sillä tavoin!”
”Älä nyt”, Violet huokaisi ja istahti viimein omalle sängylleen. Hän laski leukansa rintaa vasten ja silmiin osui sängyn vieressä lojuva keskeneräinen neuletyö. Hän potkaisi sen sängyn alle piiloon, mutta sai vastauksena Pansyn älähtämään.
”Älä! Ne ovat hienoja!”
Violet jäykisti olkapäitään ja vältteli Pansyn katsetta. Kyllähän hän tiesi, että hän oli hyvä neulomaan, mutta äidin sanat…
”Kuuntele, Vio”, Pansy huokaisi, istui sängylle ja kietoi kätensä hänen hartioidensa ympärille. Violet painautui siskon kainaloon. ”Älä välitä hänestä. Sillä naisella on päässään jotain pahasti sekaisin. Hänellä on sairaita pakkomielteitä ja vääristymiä todellisuudesta. Sinä olet mahtava eikä hänellä ole mitään aihetta haukkua neuleitasi.”
Violet hymähti. ”Niin kai.” Hän nyppäisi nukan pois villapaidastaan, jonka oli kutonut itselleen joululahjaksi. Hän piti siitä kovasti, se oli kauniin syvänvihreä. Oli pitänyt.
”Sinä olet niin lahjakas”, Pansy sanoi ja rutisti hänet lähemmät itseään. ”Rakastan villapaitaani. Se on ihana. Äiti ei tiedä mistään mitään. En ymmärrä, miten isä ja hän ovat vielä yhdessä.”
Violet pyöräytti silmään. “Älä höpötä, Pansy. Sehän olisi sosiaalinen katastrofi, jos vanhempamme eroaisivat. Ei sellaista tapahdu meidän luokassamme. Kuten ei sitäkään, että perheeseen syntyy surkki.”
Hän melkein naurahti, kun Pansy ei antanut vaimentaa itseään. ”Sehän on jo sosiaalinen katastrofi, että äiti on Italiassa töissä. Hän ei ole kotirouva. Ero ei yllättäisi ketään, saatikka järkyttäisi.”
“Ehkä ei”, Violet kohautti hartioitaan ja tunsi mielialansa hieman kohenevan. ”Kiitos, Pansy.”
Pansy halasi häntä lujaa. ”Sinun pitäisi oppia puolustamaan itseäsi enemmän eikä vain jäädä aina jalkoihin. Se ei ole hyvästä. Sinun pitää sanoa vastaan ja arvostaa itseäsi! Se on tärkeää.”
”Niin kai”, Violet ynähti. ”Mutta minullahan on sinut. Sinä olet niin voimakastahtoinen ja varma, ettei minun ole kai koskaan tarvinnut oppia pitämään puoliani. Ja kyllähän minä arvostan itseäni, tavallaan, mutta taikamaailmaan on hankala sopeutua ilman taikuutta.”
”Minä olen aina tukenasi”, Pansy sanoi, ”mutta olet kyllä oikeassa siinä, ettei taikamaailma ole kaikkein lempein paikka taiattomille. Varsinkaan meidän sosiaalinen piirimme, jossa erilaisuutta hyljeksitään poikkeuksetta. Sinun pitäisi päästä pois täältä.”
Ajatus tuntui kauhistuttavalta, mutta Violet tiesi kaksoissisarensa olevan oikeassa. Sitä paitsi, ei hän ollut puhdasveristen velhosuvun ainoa hylkiö. Hän ei tosin mahtanut kyvyilleen mitään, mutta toiset olivat valinneet ulkopuolisuuden ja toisenlaisen elämän aivan itsestään. Mustien perheessä niitä oli ainakin kaksi, vaikka asiasta ei tietenkään koskaan puhuttu. Pystyisiköhän hänkin samaan?
Hän huokaisi päätään vaisusti pudistaen. ”Ei minusta ole siihen. Minne menisin, millä rahalla? En tunne ulkomaailmasta ketään.”
Sisar oli hetken hiljaa. Violet hymyili surumielisesti, kun tunsi Pansyn otteen ympärillään tiukentuvan. Mitäpä hänkään tälle mahtaa, vaikka kuinka haluaisi.
”Tylypahkaa on jäljellä vielä puolitoista vuotta. Ehkä voisimme sen jälkeen muuttaa yhdessä jonnekin? Isä antaa kyllä sinulle rahaa.”
”Kuten minne?” Violet sanoi ja yritti pitää reippauden äänessään, vaikka rinnassa tuntui painava pala. “Sinun pitää lähteä jonnekin jatko-opiskelemaan tai sitten etsiä töitä jostain. Mitä tahansa teetkin, se tapahtuu taikamaailmassa. Ei sinun tarvitse raahata minua mukanasi.”
”En minä raahaisi sinua mukanani! Haluan sinut mukaan!”
Violet työnsi Pansyn käden pois hartioiltaan ja nousi huokaisten pystyyn. Hän nosti sängyn alle potkaisemansa neuleen käsiinsä ja antoi puikkojen lentää kiertäessään hitaasti huonetta ympäri.
”Kyllä minä sen tiedän”, hän sanoi kulmiaan pahaenteisesti kurtistavalle siskolleen. ”Mutta myönnä pois, Pans, me kuulumme eri maailmoihin. Ei! Älä väitä vastaan. Tiedät varsin hyvin, että olen oikeassa. Minun täytyy löytää oma polkuni.”
”Niin kai”, Pansy kohautti harteitaan ja alkoi puhdistaa kynnenalusiaan. ”Mutta en silti halua joutua kauas sinusta. Mitä jos villasukkaani tulee reikä? Tai tarvitsen kauden trendikkäimmän neuleen?”
Violet pyöräytti silmiään. ”Sinähän se tässä noita olet, pääset minne tahansa muutamassa hetkessä. Mutta ei meidän tarvitse kauas toisistamme muuttaa, minusta vain tuntuu etten halua olla täällä enää puoltatoista vuotta. Tylsistyn kuoliaaksi, kun sinä et ole täällä, ja isälläkin on niin paljon töitä.” Hän pysähtyi ikkunan eteen. Ulkona oli alkanut sataa lunta. “En haluaisi turvautua täysin isän apuun, mutta kai minun täytyy. Muuten en selviä.”
“Mutta mitä voisit tehdä?” Violetin rintaa vihlaisi hänen kuullessaan epävarmuuden Pansyn äänessä. ”Minne voisit mennä?”
”En tiedä”, hän sanoi ja jäi tuijottamaan käsissään olevaa neuletta. Siitä tulisi pitkä kevyt tunika. Sellainen, jota kukaan noita tuskin käyttäisi. ”En tiedä ulkomaailmasta mitään. Minä vain tykkään neuloa.”
”Sitten neulot”, Pansy nyökkäsi päättäväisesti. ”Kai jossain on joku neulontakoulu, voisit mennä sellaiseen!”
”Jästikouluun?” Ajatus tuntui hieman surulliselta, vaikka hän oli tiennyt jo useita vuosia, että ilman taikaa ei ollut asiaa taikakouluihin. ”Mutta enhän minä tiedä sellaisista mitään. En tiedä jästeistä mitään. Niillä on kaikkia omia juttujaan ja välineitään, enhän minä tule toimeen sellaisten kanssa.”
”Meidän pitää ottaa selvää, ja kyllä sinä oppisit”, Pansy pomppasi sängyltä ja riensi halaamaan sisartaan. Violet ei voinut olla hymyilemättä, kun tunsi virneen vasten poskeaan. ”Ei se voi olla liian vaikeaa. Ehkä voisit viimein ottaa yhteyttä siihen Surkit-yhdistykseen.”
”Meinaatko?” Violet kysyi epäillen. Hän oli saanut kuulla yhdistyksestä viime kesänä sattumalta Viistokujalla, muttei ollut uskaltanut ottaa asiasta sen enempää selvää. Mitä äitikin sanoisi!
“Äidin mielipiteestä sinun ei kyllä tarvitse välittää pätkän vertaa”, Pansy kohotti kulmiaan.
Violet irvisti siskolleen. ”Arvasit.”
”Sinua on helppo lukea.”
”Niin kai”, Violet hymähti ja siirtyi tarkkailemaan lumihankien kasvamista. Ehkä todella olisi viimein aika siirtyä pois tästä pihapiiristä. Hän ei edes muistanut, milloin viimeksi oli käynyt pihamaan ulkopuolella. Äiti halusi, ettei häntä näkynyt tai kuulunut, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että hänen olemassaolostaan ei juuri tiedetty perheen ulkopuolella.
Nyt se saa viimein loppua, hän päätti, kääntyi pois ikkunan äärestä ja istahti nojatuoliinsa neulomaan. Hän kohotti katseensa Pansyyn. ”Saisitko selville yhdistyksen yhteyshenkilön, jolle voisin kirjoittaa?”
”Totta kai. Lähetän ministeriöön pöllön, heillä täytyy olla tiedot jokaisesta rekisteröidystä yhdistyksestä.”
Violet jäi hymyilemään ulos huoneesta kiiruhtavan siskonsa perään. Ainakin minulla on hänet.
Katy Perry - "Roar"
I used to bite my tongue and hold my breath
Scared to rock the boat and make a mess
So I sit quietly, agree politely
I guess that I forgot I had a choice
I let you push me past the breaking point
I stood for nothing, so I fell for everything
You held me down, but I got up (HEY!)
Already brushing off the dust
You hear my voice, you hear that sound
Like thunder gonna shake the ground
You held me down, but I got up (HEY!)
Get ready 'cause I've had enough
I see it all, I see it now
[Chorus]
I got the eye of the tiger, a fighter, dancing through the fire
'Cause I am a champion and you're gonna hear me roar
Louder, louder than a lion
'Cause I am a champion and you're gonna hear me roar
Oh oh oh oh oh oh
Oh oh oh oh oh oh
Oh oh oh oh oh oh
You're gonna hear me roar
Now I'm floating like a butterfly
Stinging like a bee I earned my stripes
I went from zero, to my own hero
You held me down, but I got up (HEY!)
Already brushing off the dust
You hear my voice, you hear that sound
Like thunder gonna shake the ground
You held me down, but I got up (HEY!)
Get ready 'cause I've had enough
I see it all, I see it now
[Chorus]
