Kirjoittaja Aihe: Kuvani vääristyi kivestäsi, S | Draco/Hermione - angst, het, ficlet  (Luettu 4891 kertaa)

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 602
Kuvani vääristyi kivestäsi

Author: Neriah (minä)
Beta: Ei.
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Angst, het, ficlet
Pairing: Hermione/Draco
Rating: S
Words: 217
Summary: Every promise I make, I'll never break //David Charvet

A/N: Voisin sanoa ammentaneeni jotain omaa tähän. Fic osallistuu FF100:seen sanalla 047. Sydän. Se osallistuu myös parituksellaan OTPhen, sekä Angst25:seen sanalla 24. Oma valinta > Peili. Toivottavasti tykkäätte.



Itkin viimeksi tänään. Maailma ei itkenyt kanssani, se nauroi minulle pienine pakkasineen ja kirkkaine taivaineen. Puiden huminassa kuulin pilkan, ja vastaantulijoiden katseet pistelivät poskilleni teräviä sanoja talvituulen lailla.

Hiekka narskui kenkieni alla, ja kulkiessani pidin kasvoni peruslukemilla: tänään ei saa itkeä. Eilen sai, en tiedä saako huomenna. Eilen se oli romanttista, tänään sitä pidetään heikkona. Huomenna se voi olla taas kaunista ja herkkää. Minä kuitenkin elän tänään, ja tänään sitä sanotaan valittamiseksi.

Itkun huuhtelemat sanat eivät sattuneet niin syvälle, kuin niiden oli tarkoitus. Miksi edes yritin, en tiedä. Tuntui kuin olisit ilkkunut minulle, sillä näin kasvoillasi ivan joka piilotteli ymmärtäväisen hymyn alla. Harmaantunut sisimpäni kouristui: petturi.

Jonkun pitäisi opettaa sinulle, mitä valheet aiheuttavat lausujalleen. Jonkun pitäisi opettaa sinulle, mitä peilille tapahtuu kun siihen heittää kiven.

Kuvani vääristyi kivestäsi. Hymysi ei korjannut säröjä, lupauksesi kaikuivat rikkonaisesta peilistä vääriin suuntiin eivätkä enää tavoittaneet korviani. Silmiesi tuike näytti valjulta, eikä kosketuksesi lämmittänyt niin kuin ennen, sillä sisimmässäni tunsin sinun olevan jo kaukana. Sain tuntea kehosi, mutta sinua minä en saanut enää kiinni.

Tänään tuuli ilkkuu minulle. Se kuivattaa kuitenkin kyyneleni, mutta kasvoilleni jää kireä tunne. Silmieni alla ei enää polttele, mutta pian sydän on tyhjä.

Tänään sait kuulla sen itse. Sanat, joita olin tapaillut jo kauan, löysivät luoksesi. En vain tiedä, ymmärsitkö niitä, ja olisitko jälleen huomenna kietomassa käsiäsi ympärilleni.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 02:26:11 kirjoittanut Unrealistic »

Sinikeiju

  • Mansikan raxu
  • ***
  • Viestejä: 2 586
  • Hannibalin täti
Vs: Kuvani vääristyi kivestäsi, S
« Vastaus #1 : 22.10.2010 21:02:41 »
Eka!

Lainaus
Itkun huuhtelemat sanat eivät sattuneet niin syvälle, kuin niiden oli tarkoitus. Miksi edes yritin, en tiedä. Tuntui kuin olisit ilkkunut minulle, sillä näin kasvoillasi ivan joka piilotteli ymmärtäväisen hymyn alla. Harmaantunut sisimpäni kouristui: petturi.
Olin vain, että ah.

Yksi lempiparituksistani ja kirjoittajana yksi lempificcaajistani. Sanomattakin selvää taitaa olla, että tykkäsin tästä ja paljon. Kiitos tästä ja kirjoita lisää tällä parituksella.

Ava by FractaAnima
Banneri by Claire

Sinisten siipien havinaa

Julma-Nala: "Muutit Turkuun. Ikäkriisi!"

Ginger

  • Vieras
Vs: Kuvani vääristyi kivestäsi, S
« Vastaus #2 : 25.10.2010 22:49:15 »
No, aloitetaan vaikka sillä, että mää olen enemmän Harry/Hermione & Draco/Ginny -koulukuntaa. Ajattelin kuitenkin avartaa näkemyksiäni ja tämä taisi olla ensimmäiden D/Hr, minkä luin kokonaan.

Mulle jäi tästä kauheen ristiriitainen fiilis. Tarinallisesti tämä oli vanha juttu, mutta mikäpä ei olisi. Paritusta ei liiemmin selitelty, mutta eihän  niitä koskaan ainoissa laukauksissa.
Lyhyeksi tunnelmapätkäksi tässä oli tavaraa liikaa ja liian vähän, sillä potentiaalia olisi ollut pitempään kertomukseen, mutta tällaisenaan teksti tuntui lihavalta - varsinkin lopusta olisin itse karsinut sanoja tylysti pois, sillä teksti jäi polkemaan paikoilleen.

Kielenkäyttö oli minun silmissäni joko tönkköä tai fantastista - jotkin sanavalinnat olivat ristiriidassa keskenään, pari kliseetä vinkaisi ylänuottiin ja jotkin pistivät sanomaan; vau.
Lainaus
Hiekka narskui kenkieni alla, ja kulkiessani pidin kasvoni peruslukemilla: tänään ei saa itkeä. Eilen sai, en tiedä saako huomenna. Eilen se oli romanttista, tänään sitä pidetään heikkona. Huomenna se voi olla taas kaunista ja herkkää. Minä kuitenkin elän tänään, ja tänään sitä sanotaan valittamiseksi.
Tämä kappale on mielestäni aivan ihana! Ainut asia hampaideni kolossa on peruslukemilla. Se on sanana, no, multapaakkuinen maalaisjuntti burberryjuhlissa; puhekieltä, kun muu teksti on siloteltua ja herkkää. Sanoin melkein samaa sanasta valju, mutta se kuvasi katsetta niin erinomaisesti, herätti juuri niitä oikeita mielikuvia, että menen itseeni.

Tuulen ulvomisesta tulee mieleeni Mulan ja keisarin viisaudet - olo on huvittunut, kun pitäisi kärsiä kertojan kanssa. Samaten itkun huuhtelema vaivaa minua - mietin jatkuvasti puhetta pesukoneeseen, mutten ymmärrä tarkoitusta. Iva toistui niin usei, että se alkoi melkein soimaan korvissa, kaipasin lisää synonyymejä.

Lainaus
Silmieni alla ei enää polttele, mutta pian sydän on tyhjä.
Fikin kaunein lause! Mielestäni sen ajatus olisi ollut loistava summa koko tekstille, ja olisi kääntänyt sävyn katkeransuloisen turraksi. Nyt loppu jää jotenkin epävarmaksi ja vähän naiiviksi, millaiseksi ei välttämättä raaskisi kertojaa kuvitella.

Semmosta. Kyä mää oikeasti pidin tästä  :)
Kiitän!

//Niin joo. Kun klikkasin tätä tuolla Kommentointikampanjan puolella, luulin tätä nimen perusteella huumorifikiksi. Ei välttämättä haluttu vaikutus?

Neriah

  • ***
  • Viestejä: 602
Sinikeiju: Kiitos kovasti, ja loistavaa että tykkäsit! ♥

cassable: Ihania kilometrikommentteja sulta aina tulee! Tämä on kieltämättä vähän ristiriitaisia tunteita jättävä fic (nyt kun pitkän ajan päästä itse taas luin), mutten uskalla mennä muuttelemaan, ainakaan vielä. Kiitos upeasta kommentistasi, ja olen iloinen että tykkäsit :)

Ginger: Sulta on aina ihana saada kommenttia, kun vedät suorilta käsin rehellisesti faktoja pöytään ja kirjoittaja voi oppia niin paljon! Kiitän siis syvään kumartaen tästäkin kommentistasi, ja painun opettelemaan lisää synonyymejä. Kiitos :)