Title: Onneton loppu
Author: Adia
Rating: max. K-11
Genre: angstia pääasiassa
Pairing: Peeta/Katniss, Gale/Katniss
Beta: No one, vain rakas Wordini
Warning: Eipä taida olla tällä kertaa.
Disclaimer: Suzanne Collins omistaa Nälkäpelin ja minä vain leikin sillä törkeästi onnettoman tai vähemmän onnettoman mielikuvitukseni kanssa.
Summary:
Surullinen hymy varjostaa kasvojani, kun näen Katnissin onnettomana hääpuvussaan. Tämän pitäisi olla hänen elämänsä onnellisin päivä, mutta se ei ole. Kunpa voisin halata häntä vielä kerran.Feedback: Elän kommenteista
A/N: Ottaa osaa raapaleena Vuosi raapalehtien yhdeksän raapaleen raapalesarjana [32/365] sekä Entä jos? -haasteeseen ”Entä jos Peeta olisi kuollut” sekä Suojelusenkeli-haasteeseen Nälkäpelillä. Eli tämä raapalesarja jatkaa
edellä olevaa raapalesarjaa, nämä ovat siis yhtä ja samaa raapalesarjaa.
Nauttikaa, jos vain suinkin mahdollista. POV on ensimmäisessä Katnissin ja lopuissa Peetan.
Omistus: -
~
Viimeinen suudelma [ S ]”Peeta!” huudan kauhuissani kuullessani muidenkin viimein liikkuvan. ”Peeta!” huudan uudestaan noustessani istumaan.
Tartun Peetaa olkapäistä ja ravistan voimakkaasti. Jokin ajatus yrittää puskea aivoistani läpi, mutta en suostu takertumaan siihen ja suljen ajatuksen tietoisesti muurien sisään ennen kuin se pääsee tietoisuuteeni. Ravistan Peetaa uudestaan, kun Finnick tarttuu olkapäästäni, mutta työnnän hänet pois.
”Peeta!” rääkäisen kyyneleet poskillani, kipu sivaltaa sydäntäni voimakkaasti.
Jos yritän ajatella loogisesti, tämä on ihan oikein minulle, koska leikin vain Peetalla ja hänen tunteillaan Capitolin viihdearvon vuoksi. Mutta minä oikeasti välitin Peetasta, jos aikaa olisi mennyt hieman kauemmin, olisin jopa rakastanut. Olisimme menneet naimisiinkin, Capitolin uhan takia nopeammin, mutta kuitenkin, yhtä kaikki, olisimme menneet naimisiin ja eläneet onnellisina yhdessä.
Kuulen ilmatyynyaluksen äänen jostain hyvin kaukaa, enkä edes yritä kuunnella sitä, juuri tällä hetkellä minun elämäni riippuu Peetasta, ja Peetasta kiinni pitämisestä. Suljen silmäni ja yritän epätoivoisesti ajaa kaikki ylimääräiset häiriötekijät mieleni ulkopuolelle, meidän ulkopuolelle. Puristan Peetaa itseäni vasten ja painan epämääräisiä suukkoja Peetan viileälle poskelle. Kyyneleet valuvat poskillani jo valtoimenaan.
”Katniss, päästä irti!” Finnick huutaa jostain. ”Meidän pitää mennä nyt, päästä irti Peetasta!”
Alan kiljua ja huutaa. ”Älä edes yritä!” huudan ja kaivan jousipyssyni esiin epätoivoisena, tähtään suoraan Finnickin sydämeen. ”Älä. Edes. Yritä”, sanon hiljaa silmät viiruina.
”Okei, miten vain, Katniss, mutta meidän pitää lähteä!” Finnick huutaa epätoivoisesti ilmatyynyaluksen metelin läpi. ”Otetaan Peeta mukaan!”
Nyökkään hyväksyvästi ja annan Finnickin nostaa Peetan ennen kuin tartumme tikkaisiin, enkä edes yritä ymmärtää, miksi olemme matkalla ilmatyynyalukseen. Me kaikki; Peeta, minä, Finnick, Johanna ja Beetee. Tunnen vain vihlaisun käsivarressani, samankaltaisen kuin se, kun käteeni pistettiin seurantasiru. Kun se on ohi ja katson kättäni vain nähdäkseni siteen. Tunnen kirvelevän kivun sydämessäni.
En edes tajua, että olemme matkalla jonnekin, en tajua mitään ennen kuin tunnen uuden tunteen, joka syrjäyttää kipuni vain hetkeksi, pistävää polttelua hartiassani. Ehdin vain kääntää katsettani, kun vajoan mustaan, ei minkään keskelle.
Hautajaiset [ S ]Katson tuntematonta vyöhykettä, jota en ole koskaan aiemmin nähnyt muuten kuin jokavuotisessa uutiskuvassa pienenä vilauksena. Vyöhyke 13. Katnissin uusi koti, ja meidän yhteisen elämämme irvikuva. Tunnen sydämessäni, kuinka pohjattomaan suruun Katniss on vajonnut. Hän ei hymyile tai naura juuri koskaan enää. Edes Gale ei saa Katnissia metsästämään.
Kuulen joka yö, kuinka Katniss huutaa sydäntä särkevästi painajaistensa keskellä, eikä kukaan saa häntä lopettamaan huutamistaan. Ei niin, kuin minä sain. Huudan täyttä kurkkua, mutta kukaan ei kuule ja se sattuu melkein enemmän. Vaikka huutaisin kuinka kovaa, Katniss ei koskaan herää siihen.
Seuraan päivittäin Katnissia ja tälläkin hetkellä haluaisin vain pyyhkiä kyyneleet, jotka valuvat hänen poskillaan. Katniss on pukeutunut mustaan ja näen mustan harson, joka peittää hänen kasvonsa. Prim ja Katnissin äiti saivat pukea väkisin ennen kuin Katniss nousi sängystään. Jos minä olisin hän, en minäkään olisi halunnut nousta sen ihmisen hautajaisiin, joka merkitsee enemmän kuin mikään muu.
Näen, kuinka Haymitch on kunnostautunut sen verran, että voi raahata Katnissin hautajaisiini. Ellei kyse olisi minun hautajaisistani, se hymyilyttäisi minua. Nyt voin vain itkeä äänettömästi, ilman, että kukaan koskaan kuulee. Voin vain katsoa, vaikka haluaisin karjua Haymitchille, että jättäisi rauhaan, jos Katniss kerran niin haluaa.
Katniss seisoo korokkeella ja nieleskelee vaikeasti yrittäen selkeästi miettiä, mitä voisi sanoa minusta.
”Peeta…” Katniss aloittaa hiljaa ja nielaisee. ”Olen katkera, kun emme ehtineet naimisiin, enkä ehtinyt vanheta hänen kanssaan. Emme ehtineet saada lapsia, emmekä ehtineet aloittaa loppuelämäämme täällä. En ehtinyt… Peeta, en vain ehtinyt…” Katniss kuiskaa murtuen ja alkaa itkeä hillittömästi.
Näen Galen kantavan Katnissia ja haluaisin huutaa. Se on minun tehtäväni.
Minun kuuluisi kantaa Katnissia, minun kuuluisi pyyhkiä hänen kyyneleensä! Minun, eikä Galen…
Katson onnettomana, kun Katniss itkee äitiään vasten ja arkkuni lasketaan maahan. Se tuntuu kovin lopulliselta. Katniss seisoo kuopan reunalla sen näköisenä kuin kaatuisi, mutta hän kokoaa itsensä ja heittää yhden tiikerililjan arkkuni päälle.
”Hyvästi Peeta…”
Pimeydessä [ S ]”Peeta…” kuulen Katnissin kuiskaavan.
”Katniss”, kuiskaan hänen korvansa juuressa, mutta hän ei kuule. Näen vain, kuinka kyyneleet tulvahtavat Katnissin kauniista silmistä. Käännän musertuneena katseeni pois kuunnellen Katnissin itkua.
Kuulen joka ikinen yö, kuinka Katniss herää huutaen sängystään. Antaisin mitä tahansa, ihan mitä tahansa, että voisin halata häntä vielä viimeisen kerran, pyyhkiä kyyneleet poskilta ja suudella hänen pehmeitä huuliaan, kunnes joku kiskoisi meidät erilleen. Niin kuin nyt…
Tunnen lähes huonoa omaatuntoa siitä, että minä olen kuollut ja Katniss elossa, ja vain siksi, että pelkäsin räjähdystä niin paljon, etten voinut kuin suojata Katnissia. Ja nyt minä tiedän, että ellen olisi hypännyt Katnissin päälle,
hän olisi kuollut. Se ei silti helpota sitä tuskaa, kun näen Katnissin kärsivän ja itkevän. En koskaan uskonut, että voisin satuttaa häntä näin hirveällä tavalla. Se, että Katniss on noin masentunut, saa minut pelkäämään hänen puolestaan.
”Katniss…”
Hätkähdän ja näen Galen Katnissin vieressä. Kurkkuani kuristaa, kun oliivinruskeat kädet silittävät ruskeita hiuksia lempeästi.
”Minä tiedän, Katniss…” Gale kuiskaa hiljaa ja mieleeni tulee Areena, kun aloitin täsmälleen samalla tavalla. ”Tiedän, etten ole Peeta, mutta voin huolehtia sinusta…”
Näen, kuinka Katniss tajuaa Galen sanat hitaasti, jonka jälkeen Katniss läimäyttää Galea poskelle. Tunnen Katnissin sydäntä raastavan kivun omassakin rinnassani.
Silti… vihdoin hän reagoi.
Harmaus [ S ]Katniss nukkuu ilman painajaisia ensimmäisen kerran lähes puoleen vuoteen, se saa minut hymyilemään hieman. Todellisuudessa se ei ole paljoa; vain yksi ainoa yö yli sadanviidenkymmenen päivän joukossa. Se ei ole juuri mitään. Mutta se on jotain. Ja parempi kuin ei mitään. Siitäkin huolimatta, että sataviisikymmentä päivää yhtä painajaista ja samaan harmauteen sulautuvia päiviä, se on parempi kuin ei mitään. Siitä huolimatta, ettei Katniss ajattele niin tai huomaa.
Hipaisen Katnissin poskea, mutta hän ei herää. Niin kuin hän ei herää silloinkaan, kun olen raivoissani voimattomuudestani ja huudan niin, että ääneni menee käheäksi, enkä kuule sitä enää itsekään. Se saa minut huutamaan vielä kovempaa. On niin epäreilua olla jumissa jossain todellisuuden ja illuusion välimaastossa. Jossain siinä rajalla, aivan kuin en olisi elossa, mutta en olisi kuollutkaan.
Nukun joka yö Katnissin vieressä, vaikka hän ei tiedäkään sitä. Vaikka Katniss on maannut sängyssään lähes vuorokaudet läpeensä melkein puoli vuotta, jokainen päivä on erilainen. Olen hänen vierellään joka hetki. Maatessani Katnissin vieressä silitän hänen hiuksiaan ja toivoisin hänen kuulevan minut. Kuulevan, kuinka nytkin kerron iloisia tarinoita onnellisilla lopuilla tai onnellisista kohtaamisista. Tai siitä, kuinka päivät eivät todellisuudessa olekaan harmaita. Kuinka Katnissin pitäisi nähdä auringonpaiste ja vihreä ruoho auringon ollessa korkeimmillaan.
Maailma on värejä täynnä, Katniss…
Suuria uutisia [ S ]”Katniss!”
Säpsähdän Katnissin äidin huutaessa Katnissia vaativasti ennen kuin kiskoo hänet väkisin sängystä ja avaa verhot ikkunoiden edestä. Katnissin äiti alkaa harjata pitkiä ruskeita hiuksia takuista ja letittää niitä kauniisti.
”Nyt alkaa riittää tämä sinun masennuksesi, on melkein vuosi Peetan kuolemasta – ja mitä? Sinä makaat edelleen sängyssäsi! Gale on tulossa käymään ja sinun pitää pukeutua siististi. Onneksi kävit illalla suihkussa…”
Pelko kouraisee vatsaani, kun kuuntelen Katnissin äidin iloista puhetta ja odotan kauhunsekaisin tuntein siihen asti, kun Gale saapuu Everdeenin perheen luokse. Sliipattuna. Nostan kädet korvilleni ja alan huutaa.
”Katniss”, Gale sanoo hymyillen epävarmasti ja kuulen jopa Galen sydämen sykkeen huutoni läpi. Menee monta minuuttia syvässä hiljaisuudessa ennen kuin Gale sanoo mitään.
”Tuletko vaimokseni?”
Sydän pomppaa kurkkuuni. Syvä hiljaisuus on vallannut olohuoneen ja neulan tippuminenkin pitäisi kovempaa ääntä kuin se ääretön hiljaisuus. Näen Katnissin kärsivän samasta olosta kuin minä.
Kun Gale viimein nousee polviltaan ja on lähdössä, Katniss avaa suunsa.
”Tulen.”
Se on hiljaisempi ääni kuin tuulen havina puissa, aaltojen lyönti kallioon tai Katnissin kulku metsässä, mutta kuulen sen silti. Suljen silmäni ja tunnen veitsen kääntyvän sydämessäni neljä kertaa. Näen Galen kasvoissa epävarmuutta ja iloa. Prim kiljaisee ilosta heidän äitinsä kanssa.
Mutta kun katson Katnissin kasvoja… Katniss näyttää masentuneemmalta kuin aikoihin.
Kihlajaiset [ S ]Seison Katnissin vieressä ja tutkailen pääasiassa hänen kasvojaan, mutta välillä katson myös iloista Galea. Galea, joka ei osaa päättää olisiko iloinen vai ei. Olen tarkkaillut myös Galea paljon viimeaikoina, tai hänen tunteitaan oikeastaan, ja olen huomannut vuoristoradan. Ensin Gale on iloinen, koska hän on pohjattoman rakastunut Katnissiin, sen jälkeen syyllinen, koska tuntee syyllisyyttä minun vuoksi. Sen jälkeen… sen jälkeen Gale haluaisi purkaa koko kihlauksen, koska ei halua masentunutta Katnissia, tai että Katniss suostuu vain siksi, koska pitää.
Se tekee kaiken vaikeammaksi. Haluaisin vihata Galea, mutta en pysty.
Ja nyt, kun kaikki juhlivat Katniss Everdeenin ja Gale Hawthornen kihlajaisia, he ovat iloisia. Kaikki ihmiset. Olen kuullut pitkin iltaa, kuinka ihmiset ovat kuiskailleet Katnissia koskevista asioista ja kuinka hän viimein tekee elämällään jotain ”sen Peeta Mellarkin jälkeen”. Minua kiukuttaa nämä kaikki ihmiset.
Kunnes odottamani pommi viimein räjähtää.
”Hienoa, että olet päässyt sen leipuripojan yli. Mikäs hänen nimensä olikaan?” eräs kutsuvieraista tokaisee hymyillen mukamas ystävällisennäköisenä Katnissille.
Näen, kuinka molempien, Katnissin ja Galen, silmissä välähtää ja jos voisin, sanoisin, että onneksi Katnissin jousi ei ole mukana. Katnissin silmät kapenevat viiruiksi ja Gale katsoo huolissaan tulevaa vaimoaan.
”Peeta Mellark”, Katniss sähähtää. ”Äläkä enää koskaan tahraa hänen nimeään huulillasi.”
Sen jälkeen Katniss häipyy kiukkuisena. Nainen pelästyy.
Häät [ S ]Surullinen hymy varjostaa kasvojani, kun näen Katnissin onnettomana kauniissa, valkoisessa hääpuvussaan. Tämän pitäisi olla hänen elämänsä onnellisin päivä, mutta se ei ole. Kunpa voisin halata häntä vielä kerran. Siitä on niin kauan. Enkä minä edes vihaa edes Galea enää, tunteeni ovat ehtineet asettua nyt, kun kihlajaisista on jo vuosi, ellei toinenkin. Enkä koe enää itseäni tarpeelliseksi suojelemaan Katnissia, kun hänellä on Gale. Gale, joka osaa pitää huolta aivan niin kuin minäkin pidin meistä huolta Areenalla.
Minua surettaa nähdä Katniss edelleen onnettomana, vaikka heidän hääpäivänsä on ollut kaunis auringon paistaessa. Gale oli sanonut, että heidän pitäisi mennä grillaamaan leipää nuotiolle, joka oli jo sytytetty.
Katniss kääntyi katsomaan Galea suu raollaan. ”… grillaamaan leipää nuotiolle? Minä… Anna anteeksi, Gale, minä en pysty…” Katniss sanoi hiljaa ja poistui huoneesta valmistautumaan kuulutuksia varten.Näen vieläkin silmissäni Galen epävarman ja surullisen katseen, ja minun tekisi mieli ravistella Katnissia. Haluaisin huutaa hänelle, koska minä näen sen julkisivun taakse, jonne muut eivät ole vielä nähneet. Muut paitsi Haymitch. Heti kihlajaisuutisen levittyä, Haymitch raahasi Katnissin asunnolleen ja alkoi huutaa, että oliko Katniss menettänyt järkensä lopullisesti, kun yritti paikata omaa rikkonaisuuttaan suostumalla ”serkkunsa” kihlaukseen. Katniss ei ollut sanonut mitään, hän pillahti vain itkuun ja itki Haymitchin olkaa vasten.
Haymitch ja Katniss ryyppäsivät koko sen illan, joivat minun muistolleni. Sen jälkeen Katniss ryhdistäytyi, eikä antanut kenellekään syytä epäillä Galen kanssa sovittua kihlausta. Ulkopuoliset näkivät häveliään tytön, joka oli epävarma esittelemään mitään julkisesti, mutta vastasi kyllä Galen hellyyteen.
Minua alkoi melkein suututtaa Galen puolesta, kun hän ei huomannut mitään. Hän ei huomannut, kuinka Katniss ei koskaan mennyt suutelemaan häntä ensin, Katniss ei koskaan halannut häntä. Katniss vain toisti sen, mitä Gale teki. Kun Gale työpäivän jälkeen meni halaamaan Katnissia, hän kietoi kätensä Galen ympärille ja vastasi suudelmiin. Mutta Gale nukkui kiltisti omalla puolellaan, eikä edes yrittänyt saada muuta.
Ei ennen hääyötä.
Hääyö [ K-11 ]Kello on puoli kaksi yöllä, havahdun omista mietteistäni kahahdukseen ja näen Katnissin heittävän peiton pois päältään. Täristen hän nousee seisomaan ja kietaisee ylleen aamutakkinsa ennen kuin vilkaisee Galea kerran. Katson ihmeissäni ja kulmat rypyssä, kun Katniss juoksee pitkin hotellin käytävää hissille ja menee katolle.
”Katniss”, sanon tomerasti, vaikka tiedänkin, ettei hän voi kuulla minua. Seuraan Katnissia katon reunalla ja huokaisen raskaasti. ”Älä vain tee mitään typerää, okei? Voi hemmetti, miksi en voi saada Haymitchia tänne tai jotain…”
Katniss pälyilee ympärilleen surullisen näköisenä ja näen hänen itkuiset kasvonsa. On hänen hääpäivänsä. Ei hänen kuuluisi itkeä. Ei nyt, kun on hänen hääpäivänsä.
”Peeta”, Katniss kuiskaa hiljaa ja katsoo tähtiä. ”Minä… minä todella rakastan sinua, enkä voi elää ilman sinua. En vain voi… En vaikka Gale on hyvä mies, eikä koskaan tekisi pahaa minulle. Koskaan. En vain halua tuntea hänen käsiä ruumiillani, en sen jälkeen, kun annoin itseni sinulle. En tahdo hänen suudelmiaan. En hänen lapsiaan.”
Silitän Katnissin poskea ja toivon ihmettä. Toivon niin lujasti ihmettä, etten voi olla itkemättä. Puristan käteni nyrkkiin niin, että kynnet viiltävät haavoja kämmeniini. Avaan hämmentyneenä kämmeneni ja näen veren tihkuvan pieninä pisaroina, haavaa katoaa lähes saman tien. Puristan kädet uudestaan nyrkkiin ja toivon ihmettä enemmän kuin koskaan.
Yritän puristaa Katnissin olkapäitä ilman hyötyä, enkä saa itseäni irrottamaan otetta ennen kuin katolle tuova ovi aukeaa rauhallisesti ja näen Haymitchin. Haymitchin, joka ei meinaa tajuta, mitä ihmettä Katniss tekee katolla. Haymitch tuijottaa Katnissia hämmentyneenä ennen kuin hän tajuaa hitaasti kaiken.
”… Katniss? Katniss!” Haymitch huutaa viimeisen sanan pelästyneenä. ”Älä, Katniss, älä vain tee mitään typerää.”
Katniss kääntyy katsomaan Haymitchia. ”Kaipaan Peetaa…” hän kuiskaa hiljaa.
Haymitch laskee katseensa alas. ”Niin minäkin, Katniss, niin minäkin…” Haymitch kuiskaa äänen hiipuessa. ”Mutta Peeta ei tahtoisi sinun hyppäävän. Hän haluaisi sinun elävän.”
”Mutta
minä en halua elää!” Katniss kiljaisee käsiään heilauttaen. ”Minä en halua…”
Loppu [ K-11 ]Haymitch epäröi vain hetken ennen kuin nousee myös katon reunalle. ”Hypätäänkö?”
”Mene sisälle, Haymitch.” Katniss sanoo.
”No en tosiaan!” Haymitch ärähtää ja heilahtaa hieman, mutta Katniss tarttuu vahvalla otteella hänen käsivarrestaan. ”Jos menen, sinä hyppäät! Miksi helvetissä edes menit naimisiin Galen kanssa, ellet aio elää hänen kanssaan?” Haymitch tuhahtaa ja mulkaisee Katnissia.
Seison Katnissin vieressä ja puristan hänen olkapäitään. Puristan niin lujaa, että sen pitäisi sattua, mutta se ei satu. Katniss ei edes huomaa.
”Sai hän edes hetken”, Katniss kuiskaa.
”Et halua antaa hänelle enempää kuin Peetalle”, Haymitch kuiskaa hitaasti ja katsoo Katnissia uusin silmin.
Katniss katsoo varpaitaan. ”En halua hänen lapsiaan, Haymitch. En edes täällä.”
”Tämä ei ole ratkaisu, Katniss.”
Katniss nostaa katseensa Haymitchiin ja hymyilee aidosti ensimmäisen kerran moneen, liian moneen, kuukauteen. ”On se, Haymitch. En halua olla häkkilintu. Haluan olla vapaa. Vapaa Capitolista. Haluan vain Peetan lapsia. Haluan vain Peetan kosketukset, suudelmat ja halaukset.”
Ymmärrys valtaa mieleni hitaasti ja havahdun vasta, kun Katniss älähtää kivusta ja näkee kynsien painaumat olkapäissään. Katson järkyttyneenä haavoja Katnissin olkapäissä, joista tippuu pieniä veripisaroita.
”Mitä – ” Katniss kuiskaa ja pälyilee ympärilleen. ”Peeta?” hän kuiskaa hiljaa.
Haymitch katsoo hämmentyneenä Katnissin olkapäitä. ”Mistä nuo tulivat?”
”Peeta”, Katniss kuiskaa hiljaa ja näen vasta nyt, kuinka hän puristaa kädessään kaulakorussa roikkuvaa helmeä, jonka annoin hänelle toisessa Nälkäpelissä. Kyyneleet nousevat silmiini, kun Katniss irrottaa toisen kätensä varovaisesti Haymitchin otteesta, tarttuu käsillään hänen kasvoista ja suutelee kerran. Kevyesti. Niin kuin ystävät tekevät toisilleen. Katniss ottaa askeleen taaksepäin katsellakseen Haymitchin kasvoja vielä kerran ja puristaa samalla helmeä kourassaan.
”Katniss…” Haymitch sanoo hiljaa.
Katniss vain hymyilee kyyneleet silmissään ja painaa sormensa Haymitchin huulille. ”Shh. Minä tiedän. En vain voi elää ilman Peetaa.”
Yritän työntää kaikin voimin, mutta Katniss heittäytyy selkä edellä silmät suljettuina ja hymyillen. Helmi puristuu nyrkkiin.
”En halunnut saada sinua näin, Katniss…” kuiskaan kyyneleet poskillani. ”Anna anteeksi, Gale.”
~
A/N2: Eli tämä oli suoraa jatkoa edelliselle raapalesarjalle, yhdessä näistä tulee siis yhdentoista raapaleen sarja.
