Sleeping Sun, suurenmoista että aihe oli mielestäsi hyvin mielenkiintoinen ja sydäntäsi lähellä. Tiedän miehen olevan lempihahmosi ja kirjoitin juuri siitä syystä lahjaficin sinulle. Mukavaa että sait hyvänä pidettävän lahjan, josta ei puuttunut tunnetta eikä tarinaa. =)
Olen esteetikko, mitä sitä kieltämään. Erityisesti siitä syystä haluan tehdä jotain kauniisti eläen kauneuden ympäröimänä. Kirjoittaminen on yksi niistä asioista, jotka haluan tehdä kauniisti mahtipontiseen tapaani. Aatteellinen ylevyys sopii ehdottomasti puhdasveriselle aristokratialle ja voisin sanoa Lestrangejen olevan sitä kaikkein ylhäisintä aatelia.
siamese_fey, joskus käy noin. Jokin liikahtaa panssarikuoren alla, muttei muuta ihan halinalleksikaan. Tulee liikutuksen hetki. Minäkin näin kirjeficistä piirtyvän kuvan ankeahkona ja yksinäisenä. Rodolfus on rikkirevitympi henkisesti kuin fyysisesti, vaikka lääkeliemet eivät turrutakaan kokonaan syvän taisteluvamman kirvelyä.
Rodolfuksen luonne ei olekaan huonoimmasta päästä, sillä aristokraatti osaa hyväksyä erheensä eikä edes jossittele yhtä paljon kuin muut erehtyjät. Romance ei ole minun bravuurini, joten hienoa että tulkintani oli raikas.
Tilla, kirjehaasteet ficit eivät ole vaikuttaneet minuakaan, mutten väitä osaavani kirjoittaa parempiakaan. Olen yleensäkin kehno kirjeidenkirjoittaja, mutten voi olla ilahtumatta kun kerroit tämän osoittautuneen ihanaksi lukukokemukseksi.
Eron jälkimaininkien ei tarvitse koostua paskan puhumisesta eikä sontapommien heittelystä. Kaipaus ja harmittelu voivat myllätä. Et ole kaiketi lukenut Suuresta salista löytyvää
Väärä morsian -ficciäni, mutta epäilyksesi osuivat oikeaan; Rodolfuksen avioituminen sai naisen hylkäämään rakastettunsa ja lähtemään maasta.
En tiedä ”Rabastanini” paremmuudesta verrattuna sinun versioosi, mutta ainakin minun nuorempi Lestrangeni on sellainen keikari, jonka syliin ryntäisin koska tahansa.
Raymondassa on kyllä luonnetta ja särmää. Vahva, sielukas ja aito oman tiensä kulkija, joka pyrkii perfektionistisesti saavuttamaan päämääränsä. Jaamme Raymondan kanssa saman urahaaveen ja erakkomaisen luonteenlaadun.
Minä en osaa suhtautua vakavasti kuvailemaasi potilastelttaan, jossa kuolonsyöjät makaavat sairaalasängyissä. Rodolfusta hoidetaan ehdottomasti kotikartanossa. Saa maata pylvässängyssään nimikirjaimillaan ja suvun vaakunalla kirjailtujen vällyjen välissä yksityisen parantajan hoidettavana.
Belsissa, oikeasti aivan ihana kuulla!
Lestrangen perheen roolijakoo menee ehdottomasti näin – muidenkin kuin minun teksteissäni. Rodolfus on vastuuta ottavana perillisenä ja synkempänä luonteena aatteelle vihkiytynyt kuolonsyöjä ja Rabastan hurmurikeikari seikkailemassa naisten makuukamareissa.
Pohdin ennen kirjeen aloittamista täysin korutonta – joskin vanhanaikaista kielenkäyttöä – mutta päätin kirjoittaa siten miten parhaiten luonnistuu. Toisaalta minun mielikuvieni Rodolfus on ihan hyvä kirjoittaja, vaikkei hänellä olekaan pikkuserkkunsa erityislahjakkuutta.
Kiittäen,
Lavinia