nimi: Koston nälkä
kirjoittaja: SoWe
ikäraja: K11
fandom: Nälkäpeli
Yukimura lisäsi fandomin myös alkutietoihin.tyylilaji: drama, angst, fluffy(?), horror
hahmot/paritus: OC (Froya)
yhteenveto: Froyalla on syy kostaa Capitolille....
A/N: Tämä ensimmäinen varsin lyhyt pätkä
Tapahtuma-aika on ennen Katnissia ja tarkemmin ilmaistuna itseasiassa tasan vuosi ennen Haymitchiä....
Elonkorjuu
Seisoin naruilla rajatussa alueessa, 13 vuotiaille tarkoitetussa "häkissä". Kutsuin näitä rajattuja alueita aina häkeikisi, koska niitä ne olivatkin; niillä meiltä raastettiin vapaus. Pakotettiin Capitolin julmaan leikkiin.
Katselin lavalle, jossa Pormestarimme Nikolaus Forem ja juontajamme Marie Golda. Nikolaus oli pulskan puoleinen, viiksekäs herra ja täysin Capitolin talutusnuorassa. Marie taas julkisuutta nauttiva punatukkainen kaunotar, joka salaa kapinoitsi muka ihailemaansa Capitolia vastaan.
"Nyt arvomme vyöhykkeemme tyttötribuutin!" Marie julisti ja puristi samalla hennosti miehensä, yhden aikaisemman voittajan, Federik Goldan kättä. Marie heilautti punaiset kiharansa taakse ja upotti kätensä astiaan, jossa lojuivat kaikkien tämän vyöhykkeen tribuutti-ikäisten tyttöjen nimet. Hitaasti hän nosti yhden lapun ja luki sen sitten selkeällä äänellä.
"Hilda Boxen" hän julisti ja ruipelo 15-vuotias tyttö asteli kohti lavaa hikoillen hillittömästi. Ennen kuin Hilda ehti lavalle, minä kohotin käteni ja toteutin jo pitkään hiomani suunnitelman.
"Olen vapaaehtoinen!"
Kihisevä aukio hiljeni ja Marienkin joutui räpyttelemään silmiään ennen kuin sai sanoja suustaan. Vain Hilda näytti äärettömän iloiselta ja hän hyppeli nopeasti vanhempiensa luokse. Minä astelin jähmettyneen väkijoukon lävitse tyynen rauhallisesti ja asetuin seisomaan Marien viereen. Nopeasti punapää sai tarmonsa takaisin ja asetteli kasvoilleen taas hymyn.
"Hienoa! Erittäin rohkeaa... ilmeisesti et ole sukua tälle Hildalle... Mikä on syysi tähän? Himoatko kunniaa?" hän kysyi minulta, mutta osoitti sanat enemmän tietoa janoavalle Capitolissa kuolaavalle yleisölle. Minä katsoin jäätävästi suoraan piilotettuihin kameroihin ja osoitin sanat suoraan itsevaltias pormestari Snowlle: "Itse asiassa melkein näin... olen jäänyt yksin ja tahdon nyt pois vallan alta. Mitä pikemmin, sitä parempi." Tiesin, että yleisö pitäisi aiheuttamastani draamasta ja dramatiikasta, mutta Capitolin johto arvaisi minun aiheuttavan hankaluuksia. En välittänyt. Kostaisin veljeni kuoleman tai kuolisin itse. Se ja sama.
"Ooh!" Marie tyytyi huokaisemaan ja siirtyi sitten poikatribuuttiin. Hän ei varmaan halunnut vahvistaa Capitolin aavistuksia hänen omasta kapinallisuudestaan. Lappu nostettiin ja nimi huudettiin; "Erik Gymil!" ja lihaksikas poika asteli joukosta itsevarma hymy huulillaan. Tunnistin pojan kouluni kerskariksi ja vyöhykkeemme rikkaimman perheen esikoiseksi ja ainokaiseksi. Tiesin, että Erikistä koituisi harmia pelissä...
Marie julisti normaalit juhlallisuudet ja sitten meidät johdatettiin tiloihin, joissa voisimme kohdata perheemme. Pidin kävely matkan ajan kasvoillani kylmää ilmettä, mutta sisällä päästin kyyneleet vapaaksi. Nyt kaipasin perhettäni enemmän kuin ennen.
