Kirjoittaja Aihe: Auringonhaalentamia, kultaamia |S| R/S  (Luettu 2462 kertaa)

Nide

  • Tittelinturska
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hukankorentoja
Auringonhaalentamia, kultaamia |S| R/S
« : 22.01.2013 19:31:18 »
Nimi: Auringonhaalentamia, kultaamia
Kirjoittaja: Nide
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Fluff(?)
Paritus: Remus/Sirius
Vastuuvapaus: En omista, kunnia hahmoista kuuluu Rowlingille.

A/N: Tämä on... sekava (yllätys vain). Kirjoitettu melkein täysin tajunnanvirralla - yksi sana muokattu - ja on pienoista blokinpoistoa. Sain vihdoin aikaan Potteria, kerrankin edes yksi vuorosana. Mä voin sanoa olevani hämmästynyt, mutta haasteesta saa yllättävää inspistä. Ja toistoa on luvassa.^^ Osallistuu haasteeseen OTP10.


Auringonhaalentamia, kultaamia

Aurinko loisti kirkkaasti, ehkä jopa liian. Sen paiste osui suoraan silmiin ja sokaisi, ei nähnyt eteenpäin vaan pysähtyi miettien mitä helvettiä. Valo oli kaiken synti ja pahuus kyti siinä, ei niin selvästi kuin pimeydessä mutta kuitenkin voimakkaammin, ärsyttävämmin.

Harmaasilmäinen tuijotti suoraan aurinkoon välittämättä toisen varoittavista eleistä ja tuhahduksista. Joskus oli pakko nähdä se, nähdä aurinko ja kaikki valo joka siivilöityi pilvien (harsokankaan) läpi maahan ja sai olon tuntumaan lämpimältä. Ja eihän sitä koskaan tiennyt, ehkä jos sokeutui, niin näkemättömyys voisi olla kaunistakin. Ehkä.

Lopulta hän päätti uskoa toista. Remus tuhahti varmaan kahdeksannenkymmenennen kerran ja haroi hiuksiaan. Niitä auringonhaalentamia, kuitenkin ruskeita, ehkä pieni keltaisuudenvivahde, Sirius pohti.

Remus näytti vihdoin tyytyväiseltä ja vetäisi toisen halaukseen. Se kesti hetken ja lopulta he irrottautuivat, katselivat toisiaan ja hymyilivät sitä rentoutunutta hymyä vailla kireyttä. Sirius näytti siltä että olisi halunnut sanoa jotain, mutta toinen keskeytti painamalla huulensa tämän omille.

Ei suudelmakaan kestänyt kauaa mutta se ei haitannut. Se oli vapauttavaa ihanaa kaunista upeaa ja kaikkea siltä väliltä. Se oli sitä kaikkea eikä kumpikaan jaksanut välittää vaikka koko maailma olisi nähnyt, ei sinä päivänä.

Lopulta mustahiuksinen ei pystynyt olemaan hiljaa. ”Remus, oletko miettinyt kuinka kaunista valo on?”

Puhuteltu katsoi häntä kuin tärähtänyttä mutta nyökkäsi kuitenkin. Ei ollut väliä vaikka Sirius olikin idioottimainen ja tämän puheissa ei ollut järkeä. Hän oli kuitenkin aina (aina!) Remuksen oma ja susipoika ei välittänyt muusta. Ei edes auringonsäteistä jotka kutkuttelivat iholla ja saivat kesakot esiin.

(ja kumpikaan ei välittänyt että puiden katveissa ei ollut auringonvaloa vaan varjoa, koska hetken olivat vain he ja ajatukset samoilla radoilla, kevätpäivä ja haituvaiset pilvet)
« Viimeksi muokattu: 12.07.2013 19:39:22 kirjoittanut Nide »
sielo is kaikkee
Ava by Pyry
                               he olivat yhdessä nidepeter

Vlad

  • Sudenmorsian
  • ***
  • Viestejä: 3 447
  • Loveatar
Vs: Auringonhaalentamia, kultaamia |S| R/S
« Vastaus #1 : 22.01.2013 19:43:34 »
Oi, tämäpä oli suloinen!

Sirius ja Remus ovat ehkä Potterdomin kaksi ihaninta hahmoa ja tämä oli ihana fic. Ihastuin tähän jo silloin, kun olin lukenut vasta otsikon ja ficci oli ihan yhtä ihana. Otsikossa oli jotain ihanan runollista ja aivan ihanan tunnelmallinen se ainakin on.

Auringonvalo ja sen kultaisuus oli ihanasti kantavana voimana koko tekstin läpi, ficissä oli sellainen valoisa tunnelma ja suluissa olevat sanat tekstin keskellä ja kursivoituina olivat aivan mahtavan ihania ja suloistakin suloisempia. Ja sitten tuo viimeinen sulkujuttu. Äääh, en osaa sanoa mitään järkevää, koska Sirius/Remus+fluff+tällainen teema=Vladdy on sanaton.

Kiitos : D
I love not man the less, but N A T U R E more.

私は悪魔で執事ですから。



"Always"
1946-2016

Nide

  • Tittelinturska
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hukankorentoja
Vs: Auringonhaalentamia, kultaamia |S| R/S
« Vastaus #2 : 22.01.2013 20:04:22 »
Vlad, oi kiitos! Sirius ja Remus ovat, hienoa että pidit tästä. ^^ Otsikointi on aina tajunnanvirtaa ja hepreaa, mutta upeaa että tykkäsit. Huh, onneksi auringonvalon toisto ei ollut epämiellyttävää, ja tajusin nyt että molemmat sulkeet on kursivoitu. Hienoa että pidit niistäkin. Ja ei tässä vastaamisessakaan ole käytetty minkäänlaista logiikka, kommenttisi oli piristävä ja sanattomuus. : D Kiitos vielä.
sielo is kaikkee
Ava by Pyry
                               he olivat yhdessä nidepeter

Letizia

  • ***
  • Viestejä: 269
Vs: Auringonhaalentamia, kultaamia |S| R/S
« Vastaus #3 : 30.03.2013 19:44:03 »
Tervehdys satunnaiselta ohikulkijalta, joka selaili vaihteeksi romantiikkaosastoa. :)

Lainaus
Aurinko loisti kirkkaasti, ehkä jopa liian. Sen paiste osui suoraan silmiin ja sokaisi, ei nähnyt eteenpäin vaan pysähtyi miettien mitä helvettiä. Valo oli kaiken synti ja pahuus kyti siinä, ei niin selvästi kuin pimeydessä mutta kuitenkin voimakkaammin, ärsyttävämmin.
Pidin kovasti tämän kertojanäänestä, ja tykästyinpä heti alkuun niin että pitää nyt lainata näinkin pitkään. Tykkäsin tietynlaisesta pimeydestä auringon ja romantiikan keskellä. Hienoisesta hämäryydestä sekä kerronnassa että hahmojen mielissä.

Olen vähän allerginen 'mustahiuksisille' ja 'susipojille' tekstissä, mutta kaikki varmaan ovat allergisia jollekin, joten eipä niistä sen enempää. Mutta hiuksisista huolimatta oli suosikkikohtani, kun Sirius ei vaan malttanut olla hiljaa. Sirius tuntui pyörittelevän juttuja päässään, yhdistelevän niitä omalla tavallaan ja sitten lopulta avaa suunsa satunnaisessa kohden, kun pakahduttava kertomisen tarve iskee. Remus ei jostain kumman syystä pysy perässä ja luulee ettei puheissa ole järkeä. :) Voi niitä, kun aika hupsuja ovat molemmat!

Tämä oli ihastuttava hetki, juuri sellainen kun ei vaan jaksa välittää vaikka maailma näkisi ja vaikka jossain puut luovat varjojaan. Oli poikamaista herkkyyttä, kahdeksankymmentä tuhahdusta ja 'mitä helvettiä' ja ajatukset radoillaan ja kevät. Kiitos tästä söpöilystä kysymysmerkillä tai ilman. :)
Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.

Nide

  • Tittelinturska
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hukankorentoja
Vs: Auringonhaalentamia, kultaamia |S| R/S
« Vastaus #4 : 03.04.2013 20:56:05 »
Kiitos paljon, Letizia! ^^

Hah, mä en varmaan koskaan opi (uudestaan) kirjoittamaan mitään täysin romancehöttöfluffya, mutta mukavaa ettei se haitannut. Hm, pimeys on mielenkiintoista. Kerronnan hämäryyteen (?) en nyt oikein osaa sanoa mitään, tietyn aihepiirin pitäminen kasassa on jo yllättävän vaikeaa, mutta hienoa ettei se haitannut. :D

Uh, mustahiuksiset ja susipojat, mutta mitä synonyymejä alitajunta muuten käyttäisi? Hupsuja ovat joo, ja Siriuskin saa mielestäni joskus pohdiskella (aina), eikä se pysy hiljaa. Mutta fanon-seikat hyppäävät kelkkaan eikä anneta niiden kallistaa. Kiitos vielä itsellesi, palautteesi sai mut iloitsemaan suuresti, että joku näinkin kauas seilannut teksti sai lukijan (ja kommentin). :>
sielo is kaikkee
Ava by Pyry
                               he olivat yhdessä nidepeter

haryu

  • pRINsessa
  • ***
  • Viestejä: 2 219
  • the gay ships are the yay ships
Vs: Auringonhaalentamia, kultaamia |S| R/S
« Vastaus #5 : 24.07.2015 11:47:10 »
<3 älyttömän kaunis. Tuli ikävä niitä lempeän aurinkoisia päiviä koska tää kuvailu toi ne niin vahvasti mieleen.

Tajunnanvirtamaisuus teki tästä erittäin kauniin. Ja paritus tietenkin :D

Mäkin hämmennyin vähän siitä että Sirius on ajatellut valoa :D hassua.
Myrsky vesilasissa, etten jopa sanoisi. -Biitti