Kahvia ja marmeladia || Scorpius/Albus, James/Albus, S, angst, romance

[thyone]

Nimi: Kahvia ja marmeladia
Kirjoittaja: thyone
Ikäraja: S
Genre: angst, romance, one-shot
Paritus: Scorpius/Albus, James/Albus
Disclaimer: En saa tämän tekstin kirjoittamisesta mitään taloudellista etua, vaan kirjoitan täysin omaksi huvikseni. En omista Harry Potter -kirjoja enkä elokuvia enkä käyttämiäni hahmoja, vaan ne kuuluvat J. K. Rowlingille ja oikeudenomistajille. Lyriikat Regina Spektor - Samson.
Varoitukset: slashia ja serious hearbreak -meininkiä, viittauksia insestiin ja alkoholinkäyttöön 
Spoiler: Next generation.
Tiivistelmä: Scorpius katsoo sivusta, kun Albus haluaa veljeään enemmän kuin häntä.
A/N: Tämä ja Vääriä polkuja ovat oikeastaan pari, tai siis tämä on kai jonkinlainen spin-off (jos nyt one-shotilla voi olla spin-off). Kumpikin toimii kuitenkin myös sellaisenaan.
Halusin Scorpiuksen näkemyksen tästä tilanteesta. Mitä se tietää, mitä se ajattelee, miltä siitä tuntuu? Kirjoitin ja sain selville. Pahalta. Tykkään tästä, tykkään Scorpiuksesta ja rakastan next generationia! Tätä oli hauska kirjoittaa joskin yllättävän vaikeaa ja hidasta. On kaikenlaista hienoa sälää niin kuin näkyy. Jos joku on lukenut Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä, niin etsikääpä intertekstuaalista viittausta!

Tämä osallistuu One True Something 20 -haasteeseen, ja ei kai muuta. Jees, kertokaa mitä pidätte. Pidemmittä puheitta, Scorpius kokkaa meille (?)...

Kahvia ja marmeladia

You are my sweetest downfall
I loved you first

Scorpius on tiennyt siitä jo kauan. Hän tuntee Alin ja tietää, milloin se valehtelee, ja lopulta aina myös mistä. Hänellä on ollut aikaa ymmärtää ja hyväksyä, aikaa järjestää elämänsä uudelleen, aikaa ottaa opiksi. Hän ei ole tehnyt mitään, koska se on helpompaa, ja hän on sellainen, valitsee aina sen helpoimman tien. On helpompaa jatkaa elämää sellaisena kuin se on aina ollutkin. On helpompaa kuvitella, ettei sellaista tapahdu hänelle, ei ikinä hänelle sillä hän on liian hyvä. Hän. On. Hyvä.

Hän ei kuuntele epäröintiä Alin äänessä, kun se selittää menemisiään, krapulaa jota ei pitäisi olla tai fritsua kaulalla. Ei hänen tarvitse kuulla, miksi sen alaston veli on sammunut heidän sänkyynsä. On kaikenlaista, kadonneita viinoja ja itkun jälkiä tyynyliinoissa. Lakanoissa seksiä, joka ei ole heidän. Hän ei kuuntele vaan nyökkää, ei se mitään, ja keittää kahvia. He juovat kahvia keittiön pöydän ääressä ja hymyilevät toisilleen, sillä he ovat onnellisia. He. Ovat. Onnellisia.

Scorpius keittää kahvia joka aamu, laittaa marmeladia paahtoleivälleen ja rakastaa itsepäisesti. Kaikki oli niin hyvin silloin ennen, kun Al juoksi perhettään karkuun, hätä silmissään vetäytyi hänen kainaloonsa maailmaa pakoon. Onneton, mutta ei ikinä kukaan yksin, vaan aina he kaksi, vaikka irrallaan kaikesta muusta. Silloin, kun he olivat vain kaksi poikaa koulussa ja Al halusi vain hänet. Kaikki oli hyvin kunnes mikään ei enää ollut, eikä Scorpius tiedä, milloin on tapahtunut ja mitä, mutta nyt hänen maailmansa on rikki ja sekaisin.

Hän yrittää olla ajattelematta sitä, mutta se on mahdotonta. Hänen poikaystävänsä haluaa veljeään enemmän kuin häntä, siinä kaikki mitä hänen elämäänsä kuuluu, kaikki, millä on nyt väliä. Miten hän saattaa olla ajattelematta sitä? Hän käy töissä ja yrittää oppia jotain, tulla joksikin, hän keittää kahvia ja laittaa marmeladia paahtoleivälleen. Hän ilmiintyy Lontooseen ja ajaa maanalaisessa, koska pitää siitä. Kävelee jonkun vanhan pummin ohi ja miettii, miten omituiselta hänen täytyy näyttää puku päällä, vilkaisee heijastustaan näyteikkunassa ja muistaa, että hänen poikaystävänsä haluaa veljeään enemmän kuin häntä, kuka sellaisen kanssa elää? Hän on äkkiä sitä mieltä, ettei kukaan voi olla onnettomampi kuin hän. Päivät ovat pitkiä ja levottomia, ihmisiä on kaikkialla loputtomiin ja vaikka Lontoon kadut ovat vielä aurinkoisia, Ministeriön taivas on sateinen, ikkunoissa räiskyvät salamat. Manchesterissa satoi hänen lähtiessään, hän muistaa. Hänen maailmassaan sataa nyt, hänen toinen kenkänsä hiertää, hän näyttää omituiselta puku päällä ja hänen poikaystävänsä haluaa veljeään enemmän kuin häntä.

Scorpius tulee töistä kotiin vasta aamulla, väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Taas yksi tulva Ministeriössä, sääloitsut ovat oikutelleet viime aikoina. Hän avaa kotiovensa, valmiina nukahtamaan heti sänkyyn kaaduttuaan. Sekavassa kämpässä haisee viina ja seksi, ja Albus istuu sohvalla ilman paitaa, tukka sekaisin ja kaula suttua. Se imee savuketta kuin viimeistä päivää, ja melkein pudottaa tupakan kun ovi käy, niin paljon se säikähtää. Al tuijottaa Scorpiusta suu auki epätoivoinen ilme kasvoillaan, anteeksi anteeksi sen silmät huutavat muttei se osaa sanoa mitään. Scorpiuksella ei ole enää yhtään myötätuntoa jäljellä, kahvi on loppu. Häntä oksettaa ja hän sulkee silmänsä, koettaa ajatella muuta.
”Scorpius”, Al sanoo hiljaa. Sillä on krapula, paha sellainen. Hän ei halua ajatella, että Al on imenyt veljensä munaa tuolla samalla suulla ehkä vain tunteja aikaisemmin, mutta ajattelee kuitenkin.
”Älä”, hän vastaa.
Al nyökkää, tietää yhtä hyvin kuin hänkin, ettei tästä oikeasti voi neuvotella. Siksi siitä ei puhuta. Siksi sitä ei ole olemassa.
”Menen suihkuun”, Al sanoo, nousee ja menee. Scorpius rojahtaa sohvalle ja yrittää koota itsensä. He ovat onnellisia eikä hän ole tehnyt mitään väärin. Hän on riittävä, hän on hyvä. Hän kelpaa.

Sitten hän nousee ja menee makuuhuoneeseen. Siellä on hämärää ja tunkkaista, James makaa alasti heidän sängyllään raskaasti hengittäen. Haisee vanhalta viinalta. Scorpius avaa kaihtimet ja istuu sängynreunalle Jamesin viereen, katselee nukkuvaa miestä ja toivoo itsekseen, ettei tämä koskaan herää. Mitä sinä olet tehnyt minulle, mitä sinä olet mennyt tekemään meille. Ei tässä ole voittajia, ei James ole voittaja vaan suurempi häviäjä kuin Scorpius ikinä.
"Huomenta", hän sanoo hiljaa, kun James hitaasti avaa silmänsä.

Seuraavan kerran kun he istuvat aamiaispöydässä, heidän katseensa eivät kohtaa. He puhuvat kohteliaasti ja lyhyitä lauseita, välttelevät totuuksia ja toisiaan. Mitään ei ole tapahtunut, kaikki on niin kuin pitääkin. Kun Scorpius nousee lähteäkseen, hän sanoo Alille, että sen pitäisi ajaa partansa. Al pysäyttää hänet ovensuussa ja painaa suudelman hänen huulilleen.
"Hei", se sanoo hiljaa ja katsoo häntä syvälle silmiin.
Anteeksi, Alin katse sanoo taas, miten se ei osaa sanoa sitä ääneen? Scorpius hymyilee vaikeasti ja pakenee ovesta ulos kadulle aivan liian nopeasti. Aamun taika on särkynyt, mikään ei ole niin kuin ennen. Kaikki on pilalla, eikä se ole hänen syytään. Kukaan ei voi olla tässä voittaja.

Hänellä ei ole kohta tunteita enää.

[Merrrí]

Sattuu sattuu sattuu(!) liian paljon, Scorpiuksen puolesta. >:
Surullista, kaunista, toivoa ylläpitävä. Ja muitakin adjektiiveja, jotka voisivat kuvata tätä paljon paremmin.
Toisen ja kolmannen sukupolven Malfoyt on miulle tosi rakkaita hahmoja, syystä, jota en tiedä itsekään. Johtuuko se sitten siitä, että viimeisessä kirjassa kiinnyin Dracoon, kun hän jäi velkaa Harrylle ja sen kautta sitten opin pitämään myös Scorpiuksesta.

Tuo tapojen kuvailu oli sitä omaa tunnelmaansa tuova, ja joista lopulta pidetään kiinni, vaikka muu maailma kaatuu niskaan. Eli tällaisen kuvan sain Scorpiuksen tavoista.
Pienten asioiden (kuten sääloitsujen oikuttelu) ujuttaminen tekstiin toi erilaista keveyttä, joka antoi sitä erilaista tahtoa lukea tämä loppuun.
Tämän päähenkilön itsensä vakuuttelu on vaikuttava, ja tulkitsin tästä myös hänen epätoivoaan tilannetta kohtaan. Mie niin toivoin koko ficin ajan, että Albus korjaa omat tapansa ja pysyy poikaystävänsä rinnalla, eikä karkaile harrastamaan seksiä veljensä kanssa, etenkin kun viimeksi mainitulla on vaimo. Mutta taidan syyttää Jamesia siitä, että hän johdattaa Albusta väärille teille (viittaan tuohon toiseen ficciin siis).

Hänellä ei ole kohta tunteita enää.

Missähän olisi lähin toivomuskaivo.. Olisi juuri nyt tarvetta sille, kun esittää toivomuksen siitä, ettei Scorpius kadota tunteitaan mihinkään.
Ja tässä oli liian monta lempikohtaa lainattavaksi, olisin joutunut lainaamaan melkein kaikki tästä. :3

Olenko muuten vielä maininnut, että nämä sinun tekstit ovat sujuvasti ja sulavasti kirjoitettuja? Sillä sitä ne todellakin ovat :)
Merrrí kiittää kumartaen ja toteaa, että taitaa pikku hiljaa tulla vakikommentoijaksi :D

[cadaverous]

En yleensä lue ficcejä kolmannesta sukupolvesta, koska minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa millaisia ihmisiä he voisivat olla. Seitsemännen kirjan viimeinen luku oli aivan liian lyhyt, jotta olisin saanut selkeän käsityksen nuorimmista lapsista. Eksyin kuitenkin lukemaan tämän ja täytyy sanoa, etten pettynyt.  

Ficci oli omalla tavallaan ahdistava, mutta ei missään nimessä liikaa. Oikeastaan juuri sopivalla tavalla, ainakin minun silmilleni. En pidä turhista kyynelten tai veren vuodatuksesta, minkä vuoksi tätä oli mukava lukea. Kukaan ei itkenyt, kukaan ei säälinyt itseään ainakaan kovinkaan pahasti, kukaan ei viillellyt tai hukuttanut tunteitaan huumeisiin. Kahvi ja marmeladi olivat vain Scorpiuksen elämännuora, jota pitkin päivästä tulisi valoisa.

Scorpius oli tarinan uhri, mutta hän ei kerännyt kauheasti sääliä itseensä. Minulta hän ei ainakaan saanut hirveästi myötätuntoa, vaikka yleensä olenkin uhrin puolella. Scorpius ei edes yrittänyt korjata tilannetta, lähteä siitä pois tai työntää edes James asunnosta ulos. Aihe on tietenkin raskas ja joskus ei vain jaksa tehdä mitään, antautuu virran vietäväksi, mutta Scorpiuksen piittaamattomuus toi mieleeni lähinnä laiskanpulskean välinpitämättömyyden. Aivan kuin Scorpiukselle olisi loppujen lopuksi ollut ihan sama, makaako James alasti hänen sängyssään vai ei. Poikaparka yritti suodattaa omia tunteitaan kahvin mukana.

Tarina oli kokonaisuudessa erittäin kiehtova, vaikka Scorpiuksen toimettomuus sai välillä hampaani kirskumaan. Pystyin kuitenkin jollakin tasolla samaistumaan hänen ajatusmaailmaansa ja ymmärtämään välinpitämätöntä käytöstä. Ehkä Scorpius joskus ottaa itseään niskasta kiinni ja heittää Jamesin ja Alin ulos niska-perse-otteella.  

[thyone]

Kolme kommenttia sen jälkeen kun aamuyöllä postasin tän tänne? Mä olen maailman onnellisin ihminen, ja äikän prelitkin meni niin smoothisti! Olette kaikki fantastisia, öö totunkohan ikinä siihen, että mun fikkejä kommentoidaan...

Merrrí, otan sut mielellään vakilukijaksi, tänään ennen kouluun lähtöä ennätin lukea sun kommentin ja taas alko elämä hymyillä vaikka sainkin nukuttua vaan ehkä kuus tuntia. Kiva että edes sä säälit Scorpiusta, koska kyllä sitä pitää sääliä (ja mä en jaksa, koska säälin vaan Jamesia </3), vaikka itse asiassa mä visioin juuri nyt sellaista fikkiä missä sitä ei todellakaan sääli kukaan, saa nähdä mitä siitä tulee. Kiitos kauniista sanoistasi!

cadaverous, mä en myöskään kestä sellasta ylenpalttista angstissa mässäilevää verenvuodatusta (oho kirjoitin äsken vedenvuodatusta, uu kamalaa), ja siks oon aina tyytyväinen jos joku pitää näistä mun marmeladista angstia repivistäkin stooreistani. Joskin täytyy tunnustaa että mulla on tapana hukuttaa henkilöni huumeisiin ja viinaan, ups... Joo Scorpius on ärsyttävän whatever tässä  kyllä, tekis edes joskus jotain Kiva että luit, vaikka next gen tuntuukin vieraalta, lue jatkossakin kun ne on aika kivoja Kiitos kommentista!
 
Vanilla M., muakin ärsyttää Scorp/Alissa just toi "mahdollinen H/D" -ajatus, ja yritän tehdä siitä mahdollisimman erilaisen asetelmaltaan kun joskus sitä käytän. Ei siis omia lempiparituksiani missään nimessä, tykkään parittaa Scorpin Potterin pojista mieluummin Jamesille.
Alilla on kaikkea muuta paitsi palikat kohdallaan, saa nähdä mitä siitäkin jätkästä ikinä tulee XD Alinkin puolen tarinasta meinasin kirjoittaa, Jamesin käsitys tapahtumistahan on jo olemassa. Päätin nyt kuitenkin toistaiseksi luopua tästä ja kokeilla muita parituksia ja tilanteita. Tai saa nähdä jos tätä traumaa tulee ikävä <3 Kiitos ihana kun sanoit niin kauniisti mun kielestä, se on mulle tärkein asia! Juonet perseeseen (eiku mitä), kyllä suomen kieli on paras väline taiteen tekemiseen by far!

Hm, johan toimii paskasti kirjaston kone.

[Celeporn]

Minusta ei kai ole varsinaiseksi vakilukijaksi, kun luen täällä aina vähän mitä sattuu fiiliksestä riippuen, mutta myönnettäköön, että sun tekstit kyllä kolahtavat. Niissä on tietysti se huono puoli, että näin vahvat tunnelataukset vain harvoin sopivat minun tunnelmiini, mutta kun oikeana päivänä saa oikean tekstin eteensä, niin huh vaan. Onpa kyllä taas varsinainen helmi.

Vältän yleensä Scorpius/Alia juuri sen mainitun H/D-efektin vuoksi, vaikka pari minua muuten ihan kiinnostaisikin. James ei minulle edelleenkään oikein kolahda, kai siitä tulee liikaa kaimansa viboja, mutta kyllä mä siitä sun kirjoittamana taas ihan mielelläni luin. Tässä se nyt tietysti oli mukavasti siellä taka-alalla.
Scorpius oli minusta aivan ihana, tykkäsin. Pidin siitä, kuinka kaupungilla kävellessä koko ajan mieleen palasi se, että poikaystävä haluaa enemmän veljeään, kyseinen kohta oli ihan suosikkini koko tekstistä. Viinan hajut menivät ehkä minulta hivenen yli hilseen, mutta toisaalta on kai täysin uskottavaa, ettei sitä ihan selvin päin menisikään sisarustaan panemaan. Sitä paitsi dokaaminen oli upotettu kokonaisuuteen melkein saumattomasti, ei juurikaan hyppinyt silmille, olen vain yliherkkä rappioromantiikalle ja jossain vaiheessa kai alkoholikiintiöni vain täyttyi. Minun menetykseni.

Tunteiden kuvaus toimi ja vähäiset vuorosanatkin soljuivat mukavan aitoina, tekstin pituus oli juuri oikea ja kuvasto kokonaisuudessaan mukavan harmaa ja niukka olematta kuitenkaan erityisen minimalistinen. Lopetus tuntui ehkä hieman lattealta ja ajatukseltaan turhan kuluneelta, kun muuten teksti niin kivan freesi, ehkä sen olisi minun mielestäni voinut muotoilla jotenkin toisin.

Mutta kiitoksia tästä, ihanan ankea, vaikka ficin nimi onkin hirveän söpö ja tuo jotenkin tekstissä toistuessaankin sellaisen ihanan imelän maun suuhun.