Tanssia sateessa, sateenvarjon suojassa. S

[Pansy Paradise]

Kirjoittaja: Pansy Paradise
Ikäraja:S
Paritus: ei ole
Genre: angst, saderaapale.
Yhteenveto: Lopulta sinä jäit sisälle, minä jäin sateeseen itkemään ja nauramaan.
Varoitukset: Eip ole?
A/N: Teki mieli, käsittelee minun henkilökohtaisia tunteitani epäsuorasti.



Lupasit että saisin seisoa sinun sateenvarjosi alla sateen yllättäessä. Mutta minä halusin antaa sateen kastella itseni. Minä halusin laulaa, tanssia, kiljua ja  olla vapaa, tehdä mitä tahansa. Olla oma itseni. Sateen kastelema.

Tiesin aina että olisin sinun varjosi alla turvassa, sinne oli hyvä tulla nauramaan ja kertomaan sateen ihmeistä, pienistä puroista, eläimistä jotka hakivat suojaa puiden alta, ihmisistä jotka juoksivat karkuun.

Minä nauroin sateessa, sinä hymyilit minulle sateenvarjosi alta, kysyit haluanko tulla kanssasi. Minä halusin mutta en halunnut, minä kärsin, minä halusin elää, olla vapaa. Sinä halusit jäädä seisomaan. Minä halusin tanssia. Minä tarvitsin sinua pitämään sateenvarjoa yllä että voisin olla välillä sateelta suojassa, sinä halusit sisälle, lämpimään.

Minä halusin sateen valuvan hiuksissani, kastelevan minut, sen jälkeen halusin vain istua ja nauraa. Sinun kanssasi sateenvarjon alla minä itkin. Itkin koska en päässyt sateeseen, itkin koska minä en saanut nauraa ja tanssia, en saanut jäädä sateen armoille. Minä luovutin, kävin sateenvarjosi alla yhä harvemmin, sinä menit yhä useammin sisälle, turvalliseen lämpöön, minä jäin sateeseen pisaroitten hakattavaksi, vesikuurojen armoille.

Lopulta sinä jäit sisälle, minä jäin sateeseen itkemään ja nauramaan. Kukaan ei enää pitänyt sateenvarjoa ylläni. Jäin yksin sateeseen, katselemaan pisaroitten äänekästä tanssia lätäköissä.

Sinä istuit ikkunasi ääressä, katselit minun nauruani ja tanssiani, ajattelit että miksi et ollut ottanut minua sinun kanssasi sisälle. Mutta minä halusin olla vapaa, olla ikuisesti sateen armoilla, niin kauan kunnes sade lakkaisi. Odotin sinua.

Odotin sitä että tulisit kanssani sateeseen.

Odotin, että tulisit joskus sateenvarjon kanssa minun luokseni. Että ottaisit minutkin sisälle, edes hetkeksi, lämpimään sinun kanssasi.

Mutta et tullut, sinä jäit sisälle turvaan, minä jatkoin matkaani, tanssien sateessa ikuisesti.

[WannaBeBlueBerry]

Yh. Ensimmäistä kertaa jonkun angsti-oneshotin jälkeen olen sanaton. Mielettömän kaunis ja silti samaan aikaan niin surullinen. Nyt on tosi ristiriitainen olo. Ihan alussa rupesi soimaan Rihannan Umbrella päässä, mutta se lähti pois yhtä nopeasti kuin tulikin. Koko kirjoitus on jotenkin tosi ristiriitainen (positiivisella tavalla) ja tuli tosi vahva flashback yhdessä kohdassa.  Järkyttävän hyvä.  Anteeksi, mutta mitään järkevämpää tekstiä ei nyt irtoa. Mielettömän kaunis, herkkä, koskettava ja surullinen. Ihana.

[Pansy Paradise]

WannaBB: Hoho kiitos, mulla soikin tuossa Umbrella taustalla kirjoittaessa, tosin All Time Lown versiona. Ja hienoo hamppi et menit sanattomaksi ja oli kaunis herkkä ja koskettava.

[Munis]

Kommenttikampanjasta huomenta.

Ehkä aloitan rakkaasta harrastuksestani pilkunviilauksesta, niin tuleepahan hoidettua se pois alta.

Itkin koska en päässyt sateeseen, itkin koska minä en saanut nauraa ja tanssia, en saanut jäädä sateen armoille..

Mutta et tullut, sinä jäit sisälle turvaan, minä jatkoin matkaani, tanssien sateessa ikuisesti

Veikkaan, ettei tuossa ylemmässä ole tarkoituksella kahta pistettä? Alemmassa taas ei ole pistettä ollenkaan (tai huutomerkkiä tai mitään.)

Kieli oli mielestäni kaunista, vaikka sanavalinnat olivatkin aika arkisia ja tavallisia. Yksinkertaisillakin sanoilla voi saada aikaan tosi kaunista jälkeä jos osaa sitoa niitä toisiinsa sievästi, kuten sinä olit osannut.

Tunnelma oli kovin haikea koko ajan menemättä kuitenkaan liian dramaattiseen angstaukseen, jota on joskus vähän puuduttavaa lukea. En sitten tiedä onko mulla joku suurikin mielenhäiriö päällä, mutta joka tapauksessa näin tuossa lopussa myös hipun onnellisuutta. Kertoja sai olla vapaa kuten halusikin, hän sai tanssia ja laulaa ja hyppiä tai mitä tahansa ihan rauhassa. Ja kertojasta tulikin mieleeni, että mun mielestä minäkertoja sopi tähän tosi kivasti.

Jos jotakin jäin kaipaamaan niin ehkä enemmän miljöön kuvausta. Lukiessa meinasi jäädä hieman häiritsemään se, millaisessa paikassa henkilöt oikein ovat. Mutta toisaalta taas, en tiedä, lähtisinkö itse tätä sinuna muuttelemaan, koska se saattaisi pilata tunnelmaa.

Minä halusin mutta en halunnut, minä kärsin, minä halusin elää, olla vapaa.

Suosikkikohtani. Yksi virke kertoo niin kamalan paljon ja niin suurista asioista.

Kiitos lukunautinnosta (:

[Audrina]

Sateesta on mukava kirjoittaa - ja lukeakin. Tässä sade oli mukavana tunnelman tekijänä, ja pidin, pidin paljon.

Tekstisi oli kaunista. Kuvailit sadetta kauniisti, ja samalla kerroit kuinka minäkertoja halusi olla vapaa. Sateenvarjo toimi paikkana, jossa hän ei saanut olla vapaa. Hän tarvitsi kuitenkin sitä, ettei sadepisarat pieksineet häntä hengiltä. Minäkertoja ja ns. sateenvarjonpitelijä eristyivät kokoajan kauemmas toisistaan; minäkertojan käydessä harvemmin sateenvarjon alla ja toisen eristyessä sisätilojen lämpöön. Ehkä hahmot olivat toistensa vastakohtia: minäkertoja haluaa olla vapaana sateessa, nauraa ja tanssia, ja taas toinen sisätiloissa turvassa.

Tässä oli musta melkein jopa iloinenkin tunnelma, vaikka loppu oli kovin surullinen. Pidin kuitenkin hieman haikeasta tunnelmasta (en nyt tiedä onko tuo oikea sana millä tämän tunnelmaa kuvata, mutta). Tekstiä oli mukava lukea. Olisi ollut ehkä mukava, jos olisit kertonut tuosta toisesta henkilöstä jotakin, etkä jättänyt aivan kaikkea lukijoiden mielikuvituksen varaan. Mä kuvittelin henkilöt jonkin laiseen puutarhaan, mutta olisi ollut kiva jos olisit maininnut edes yhdellä sanalla missä he olivat. Mutta turhaa hyvästä tekstistä virheitä etsiä.

Sinä istuit ikkunasi ääressä, katselit minun nauruani ja tanssiani, ajattelit että miksi et ollut ottanut minua sinun kanssasi sisälle.

Tähän lauseeseen oli mielestäni tiivistetty melkein koko tekstin juoni.

Kiitos hyvästä lukukokemuksesta! 

[Pansy Paradise]

Munis, Aaaaa rakastan pilkunviilaajaihmisiä, niiltä aina odotankin kommenttia, koska se on ihanaa huomata että on tehny virheen. (tää on siis ihan mun oma näkökanta että kivempi huomata virheitä ja huomauttaa niistä eikä jättää lojumaan) : ) kiitos noista pikkuruisista huomautuksista. Niimutjoohei kyllä tässä oli ihan tarkoituksena että se on haikea mutta hieman onnellinen, koska kävi tosiaan niin että sain olla vapaa mutta en päässy sisälle (tarinahan pohjautuu omiin kokemuksiin mutta ei, en ole tanssinut sateessa) niin. Mutta hurjan suuri kiitos kommentista, oli mukava tulla koneelle vastaheränneenä ja huomata että joku oli kommentoinut  ! : )


Audrina, Joo, sateesta on mukava kirjoittaa. Joo, tavoittelin tuota vähän kepeähkön iloista tunnelmaa koska pääosin kirjoitan angstia, tässäkin oli sitä mutta ei niin ylitsevuotavasti. Ja oli tarkoitus jättää juttuja vähän auki koska liika kuvailu olisi voinut pilata tämän täysin. Mutta kiitän myös sinunkin kommentistasi ! Piristi päivääni myöskin : )