Vuonna 2006 (ollessani 16-vuotias) kirjoitettu haasteficci Afenilta.
Haaste: Paritus: Ginny/Hermione tai Ginny/Luna (saa toki olla muitakin, mutta jompikumpi noista pääparitukseksi)
Ikäraja: K-11 vähintään
Pakolliset:
- Söpöilyä (päätä itse millaista)
- Kääpiöpallura Arnold
- Kalkaroksella menossa jokin epämääräinen kokeilu
- Nolo kohtaus suuressa salissa
- Osa tapahtumista pitää sijoittaa Kalmahanaukio 12:n
Lauseet:
- "Saivartelijan tuoreimman numeron mukaan hiisivarvas-niminen tauti leviää huimaa vauhtia Tylypahkan oppilaissa."
- "En minä tiedä, mitä haluan... paitsi sinut.. tai sitten... ei, en minä tosiaankaan tiedä."
- "Eihän kukaan nyt tuollaista usko."
Genre: Romance, slash, AU
Paritus: Hermione/Ginny, Ginny/Luna
Ikäraja: K11 //Kaapo lisäsi ikärajan alkutietoihin
A/N: Tässä ficissä on varmasti hirveästi kirjoitusvirheitä (ja asiavirheitä), mutta muistuttaa minua niistä ajoista, kun jaksoin kirjoittaa ficcejä enemmän.
K-11 vähintään
"Saivartelijan tuoreimman numeron mukaan hiisivarvas-niminen tauti leviää huimaa vauhtia Tylypahkan oppilaissa,'' Ginny totesi lueskellen Lunan antamaa ilmaisnumeroa Saivartelijasta.
''Aha, mikähän sekin tauti mahtaa olla,'' Hermione totesi tuhahtaen.
''Tämän mukaan se tekee taudinkantajasta uneliaan, ärtyneen, läksyistä piittaamattoman ja kuulemma henkilön jalat kutiavat'', Ginny sanoi laskien lehden hetkeksi alas.
"Eihän kukaan nyt tuollaista usko," Hermione kivahti.
Ron istui nojatuolissa tympääntyneen näköisenä haukotellen leveästi samalla, kun raapi vasenta, punaisen villasukan peittämää jalkaansa.
''Minua nukuttaa'', poika totesi. ''Ja tämä Kalkaroksen antama tutkielma kuukiulun kymmenestä eri valmistustavasta ei voisi vähempää kiinnostaa.''
''Saivartelija taitaa olla kerrankin oikeassa'', Ginny totesi virnistäen laskien Saivartelijan pöydälle. ''Minä tosin vaihtaisin nimeksi Ronbasilli.''
''Hei, Ginny'', Neville sanoi mönkien muotokuva-aukosta sisään. ''Luna kaipailee sinua haastatteluun siitä, miten koet Tiitus haltijan läsnäolon.''
''Ai, todella'', Ginny sanoi irvistäen Hermionen kysyvälle katseelle. ''Lupasin auttaa Lunaa tekemään jutun Tiitus haltijoista, kun tämä auttoi minua Sinistran läksyissä.''
''Mutta minähän olisin voinut auttaa sinua'', Hermione sanoi hieman pettyneenä.
''Anteeksi,'' Ginny sanoi aukaisten muotokuvan. ''Mutta sinulla oli silloin kiirettä rakkaan Ronaldin kanssa.''
Hermione punastui muotokuva-aukon sulkeutuessa Ginnyn perässä. Jos Ginny vain tietäisi, miksi hän viihtyi niin paljon Ronin seurassa...
Hermione oli huomannut jo pari kesää sitten vietettyään kesälomaa Weasleyillä - ennen kuin Harrykin oli tullut Kotikoloon - kuinka Ginny oli muuttunut. Ron oli myös huomannut sen ja pitänyt sitä järkyttävänä tapahtumana - toisin kuin Hermione.
Tyttö oli huomannut, että Ginnyn aikuistuminen vaikutti myös häneen. Aiemmin hän ei ollut varma tunteistaan ja siitä, oliko kiinnostunut pojista vai tytöistä. Kun Ginny alkoi kasvaa ja kehittyä ja he olivat käyneet yhdessä kylvyssä, Hermione oli varmistunut siitä, että hän oli kiinnostunut tytöistä: tarkalleen ottaen yhdestä tytöstä. Ginnystä. Ginny kun nyt vain sattui olemaan kiinnostunut Lunasta...
Tieto ei ollut levinnyt vielä kenenkään keskuuteen, mutta Hermione tiesi sen. Sen kerran, kun hän oli unohtanut sulkakynänsä Binnsin tunnille ja lähti hakemaan sitä tuntien loputtua, hän oli löytänyt Lunan ja Ginnyn kiinni toisistaan. Ginny oli pyytänyt, että Hermione ei kertoisi tapahtuneesta kellekään. Hermione lupasi, mutta katui sitä nyt. Hän olisi voinut kiristää Ginnyn itselleen...
Siltikään se ei kertonut, miksi Hermione roikkui Ronissa. Syy oli yksinkertainen; Ron oli ainut, joka pystyi viemään Ginnyn tavaroita ja alusvaatteita kenenkään huomaamatta. Ne olivat Hermionen omia aarteita. Aarteita, joita kukaan ei saanut häneltä viedä.
''Huhuu, Hermione?'' Harry sanoi. Hermione heräsi ajatuksistaan kääntyen katsomaan Harrya.
''Niin? Anteeksi, olin aivan muissa maailmoissa...''
''Sen saattoi nähdä,” Harry totesi hämmästyneenä. ''Ajattelin vain kysyä, voitko tarkistaa tähtikarttani?''
''Selvä, anna tänne vain.''
Hermione istui Ronia vastapäätä vetäen tähtikartan syliinsä. Ainakin hän saisi hetkeksi jotain muuta tekemistä, kuin miettiä Ginnyä.
***
Joululomaa edeltävänä päivänä tunnelma oli hilpeä suuressa salissa. Kaikki kertoilivat toisilleen joulusuunnitelmista ja osa vihjaili ystävilleen, mitä oli ostanut joululahjaksi. Ginny kuului myös näihin.
''Sano nyt'', Ron ärähti Ginnyn virnistäessä.
''En.''
''Minä olen sentään veljesi!'' Ron puuskahti.
''Ei se silti etuoikeuta sinua mihinkään.''
''Aloititkin sen jo! Sanoit, että se on hyödyllinen ja pieneen tilaan menevä!''
''Noniin,'' Ginny sanoi hymyillen. ''Tuo on kaikki, mitä sinun kuuluu tietää.''
Ron puuskahti laittaen kätensä puuskaan.
''No, jää sinä tänne mököttämään'', Hermione sanoi. '' Minä menen pakkaamaan.''
Hermione nousi pöydästä, jolloin jotain punaista putosi maahan. Ginny nosti punaisen kangaspalan ylös katsoen sitä hetken.
''Nämä... nämähän ovat samanlaiset kuin minun,” Ginny totesi tämän silmin pyöristyessä. ''Kadotin omani puolivuotta sitten... Hermione, mistä sinä löysit nämä?''
''Ah, minä...''
''Hän keräilee niitä'', Lunan unelmoiva ääni sanoi. Ginny, Hermione, Ron sekä Harry kääntyivät katsomaan Lunaa, joka oli lipunut hiljaa heidän luokseen.
''Hän on monesti pyytänyt Ronia hankkimaan sinun alushousujasi ja muita tavaroitasi. Siksi Hermione makaa Ronin kanssa, hän maksaa siitä.''
Nyt oli myös Ronin vuoro punastua. Ginny tuijotti hetken Lunaa ja sitten Ronia, kunnes käänsi katseensa Hermioneen.
''Mitä?''
Hermione ei tiennyt, mitä sanoa. Mistä Luna tiesi asiasta? Oliko Ron kertonut tälle? Vai oliko Luna saanut Ronin kiinni penkomasta Ginnyn tavaroita?
''Pah'', Hermione tuhahti lopulta ärtyneen ja nolostuneen sekaisella äänellä. ''Ehkä se on hieman hankala uskoa, että minäkin voin pitää tällaisista vaatteista. Se ei silti todellakaan tarkoita sitä, että minusta kerrottavia lapsellisia juoruja pitää levittää eteenpäin'', Hermione sanoi jäätävästi tuijottaen Lunaa. Sen sanottuaan tyttö poistui ylväästi suuresta salista, vaikka sen ovien ulkopuolella meinasikin alkaa itkemään välikohtausta. Miksi Lunan piti aina pilata kaikki!
Sinä päivänä asiasta ei puhuttu, eikä se noussut puheeksi aamullakaan, kun he olivat lähdössä viettämään joulua kukin tahoilleen.
''Nähdään joulun jälkeen!'' Ginny huiskutti Lunalle. Luna hymyili hieman poissaolevasti vilkuttaen Ginnylle takaisin.
Rouva Weasley hössötti tavalliseen tapaansa omien lastensa, sekä Hermionen ja Harryn ympärillä. Nämä olivat menossa viettämään joulua Kalmahanaukio 12:teen, vaikka Hermione olikin saanut käydä siitä pitkät keskustelut vanhempiensa kanssa. Hän nyt vain halusi viettää edes yhden joulun Ginnyn kanssa.
''Hermione, Ginny, teidän täytyy kuunnella! Menkää nyt poikien kanssa taakse, Ginny, olet pienin, joten istu vaikka Hermionen syliin, muuten teidän kaikkien matkatavarat eivät mahdu.''
''Mutta missä minä pidän sitten Arnoldia?'' Ginny parahti. Pieni kääpiöpallura pyöri vikkelästi Ginnyn olkapäillä pitäen ihmeellistä sirittävää ääntä, kunnes alkoi turista tytön olkapäällä.
''Laita se siksi aikaa sen häkkiin'', Molly sanoi raskaasti huokaisten. Ginny mumisi äidilleen kirouksia, mutta laittoi Arnoldin häkkiin, häkin joutuessa auton takaosaan.
Ginny meni lopulta istumaan Hermionen syliin tytön vatsanpohjalle levitessä jotakin lämmintä. Hän hymyili Ginnylle kun tyttö istui tämän syliin pyytäen anteeksi sitä, että painoi Hermionea.
''Ei se mitään'', Hermione sanoi. ''Olet niin kevyt, että se ei tunnu missään.''
''Kevyt...'' Ginny tuhahti. Hermione hymyili Ginnyn tuhahdukselle. Se oli kuulostanut niin ihanalta.
Muista tuskaisen pitkän matkan, Hermionesta liian lyhyen, matkan jälkeen he olivat perillä Kalmahanaukiolla. Autokuskit raahasivat matkatavarat ulos autosta ajaen sen jälkeen tiehensä. Heillä oli pieni kävelymatka tavaroidensa kanssa, koska autot eivät olleet täysin perille asti vieneet heitä.
''Tulittehan te viimeinkin'', Vauhkomieli totesi joukkion viimein päästessä sisälle taloon asti. ''Meinasin jo laittaa Mungusin etsimään teitä...''
''Hän oli aivan vauhkona,'' Tonks sanoi virnuillen Vauhkomielen takaa. ''Ihan niin kuin aina.''
''Heidät olisi voitu kaapata matkalla!''
''Juu, aivan varmasti.''
Hermione hymyili, mutta ei liiemmälti nyt jaksanut kuunnella Tonksin juttua Vauhkomielestä, johon mies protestoi kovaäänisesti. Lopulta kuoroon liittyi Siriuksen äiti, jolloin Molly hätisti heidät yläkertaan purkamaan tavaroitaan.
Ginny alkoi purkaa heti tavaroitaan vauhdilla, kun Hermione purki tavaroitaan rauhallisesti miettien omia asioitaan. Hän heräsi vasta kun huomasi Ginnyn tulleen viereensä.
''Tarvitsetko apua?''
''No... joo, kiitos. Se olisi mukavaa.''
Ginny otti Hermionen vaatteita mennen laittamaan ne komeroon. Salaa Hermione vilkuili Ginnyn pyöreää takapuolta tytön laitellessa housut ja paidat erikseen. Voi kuinka hänen olisi tehnyt mieli koskettaa kevyesti Ginnyn toista pakaraa... kietoa kädet tytön ympärille... painaa leuka Ginnyn olkapäätä vasten...
... ja viedä Ginny kauas pois häiriöntekijöiden luota.
Ron poukkasi tyttöjen huoneeseen melkein Heti, kun Hermione oli saanut itselleen mielikuvan hänestä keinuttamassa Ginnyä sylissään. Mielikuva pirstoutui tuhansiksi paloiksi, kun Ron pamautti huoneen oven seinää vasten.
''Hei, tätä te ette kyllä usko!'' Ron sanoi hengästyneenä. ''Mutta arvatkaa, mitä me kuulimme juuri kaukokorvilla?''
''No?'' Ginny kysyi uteliaana.
''Kalkaroksella on menossa jokin epämääräinen kokeilu!''
''Oliko se nyt mitenkään uutta?'' Hermione kysyi hieman pettyneenä. Hän olisi mieluusti uneksinut Ginnystä vielä hieman pidempään...
''Tällä kertaa se on erilainen!'' Ron sanoi. ''Hän puhui keittiössä jotain hiljaa äidin kanssa... jostain liemestä... en ymmärtänyt oikein tarkkaan, mutta ilmeisesti se liemi vastaa komennuskirousta, mutta lientä vastaan ei voi taistella ja se ei jätä minkäänlaisia jälkiä, ei edes muistikuvia siitä, kuka sitä on juottanut.''
''Mitä hän sellaisella tekee?'' Ginny kysyi kauhistuneena. Ron kohautti olkapäitään.
''Kaiketi hän yrittää juottaa sitä jollekin kuolonsyöjälle. Vaikka Malfoylle! Ajatelkaa, miten hyviä tietoja häneltä voisi saada!''
''Ginny! Onko Ron siellä? Käske hänet ja Hermione alas syömään!''
''Joo!'' Ginny huikkasi takaisin ja virnisti kummallekin. ''Kuulitte varmaan. Meidän pitää mennä syömään.''
Kalkaros ei jälleen viihtynyt ruokailussa vaan lähti juuri ennen, kuin Ginny, Hermione ja Ron tulivat alas. Kolmikko näki vain mustan kaavunhelman vilahtavan oviaukosta, kunnes ovi pamahti kokonaan kiinni.
''Säilyttääköhän hän lientä täällä?'' Hermione kysyi Ginnyltä. Tyttö kohautti olkapäitään.
''En tiedä. Uskoisin, koska olisi liian vaarallista kantaa sitä mukana.''
Koko ruokailun ajan Hermione mietti Kalkaroksen lientä. Jos tämä kerta säilytti lientä Kalmahanaukiolla... Olisiko mahdollista, että hän löytäisi sen? Ja uskaltaisiko hän käyttää sitä... Voisiko sillä olla miten pahoja sivuvaikutuksia...
Hermionen koko ilta meni melkein miettiessä liemipullon piilopaikkaa, mutta Ginnyn läsnäolo herätti Hermionen omista ajatuksistaan ja tyttö jäi seuraamaan Ginnyn tekemisiä.
Koko joukkio oli istumassa olohuoneessa Georgen ja Harryn pelatessa räjähtävää näpäystä, kun Fred ja Ron veikkasivat pelin voittajaa. Ginny leikki Arnoldin kanssa lattialla Koukkujalan ollessa pyydystämässä hutsuja yläkerrassa. Paksun turkkinsa ansiosta kissan oli mahdotonta saada myrkytystä, joten tämä pystyi hyvin harrastamaan lempileikkiään.
Arnold pyöri lattialla Ginnyn pitäessä pientä rengasta parin sentin päässä lattiasta. Arnold hyppi sen läpi ja turisi välillä paikallaan, joka sai Ginnyn kikattamaan. Hermionekin hymyili Arnoldille, koska palluran turiseminen näytti hauskalta.
Mitä pidemmälle ilta alkoi kulua, sitä enemmän olohuoneessa alkoi melutaso laskea. Sirius oli retkahtanut takkamaton eteen erittäin koiramaisesti ja kuorsasi hieman haukahtelevaan tapaan. Ron oli nukahtanut nojatuoliin kaksosten pelatessa räjähtävää näpäystä, mutta siirrot kestivät niin kauan, että toinen meinasi ehtiä aina nukahtamaan.
Harry luki kirjaa ''Kaikkien aikojen huispaajat'' - väärin päin - tosin Hermione ei viitsinyt kertoa sitä pojalle. Myös Arnold alkoi näyttää väsyneeltä, koska se haukotteli ja alkoi tuhnuttaa hiljalleen, kunnes pyöri hetken paikoillaan sulkien silmänsä. Ginny nosti sen hellästi kätensä nousten ylös.
''Minä menen jo nukkumaan. Hyvää yötä.''
''Odota, minäkin tulen'', Hermione sanoi nousten tuolistaan. Tytöt toivottivat muille hyvät yöt lähtien kipuamaan portaita pitkin heidän yhteiseen huoneeseensa.
Ginny laski Arnoldin häkkiin palluran vipeltäessä pesäänsä, kunnes katosi pumpulimaiseen aineeseen. Ginny hymyili jonkin aikaa häkille, kunnes meni vaihtamaan yövaatteet.
Hermione vaihtoi omiaan tiiraillen aina välillä Ginnya toivoen, että näkisi kaiken mahdollisen. Ikävä kyllä paljon Hermione ei voinut tiirailla, koska Ginny katseli aika tiiviisti ikkunasta ulos ja näki sivusilmällä Hermionen koko ajan.
''Miten kauniilta täysikuu näyttääkään...'' Ginny totesi hymyillen. Hermione tuli katsomaan Ginnyn viereen kuuta.
''Ei se ole vielä ihan täysi'', Hermione totesi. ''Hyvä niin, koska Remus on täällä.''
''Mm... Harmi, että hän ei voi nauttia siitä...''
Vanhempi tyttö katseli Ginnyä, kunnes siirtyi katsomaan kuuta. Se oli niin kaunis... niin suuri... Hänen oli pakko tehdä sen. Nyt tai ei koskaan.
Hermione kääntyi ympäri ja tarrasi hellästi kiinni nuoremman tytön olkapäistä. Ginny hätkähti hieman nostaen katseensa Hermioneen. Jokin vanhemman tytön katseessa oli outoa sillä hetkellä... Ginny oli varma, että oli nähnyt katseen ennenkin.
Hetken aikaa kumpikaan ei liikkunut, mutta sitten Hermione teki siirtonsa. Tyttö siirtyi hieman lähemmäs Ginnyä vetäen tämän lähemmäs itseään samalla, kun painoi huulensa varovasti Ginnyn huulia vasten.
Ginny vaikutti järkyttyneeltä, mutta se meni pian ohi. Tyttö vastasi vanhemman tytön suudelmaan kietoen kätensä tämän kaulaan. Se sai Hermionen hymyilemään sisäisesti. Hän oli voittanut.
Suudelma kesti pitkään, kunnes Hermione päästi irti tuosta hetkestä. Tyttö siirsi katseensa Ginnyn sinisiin silmiin odottaen vastausta. Jännittäen ja odottaen...
''En olisi uskonut sinusta'', Ginny totesi hiljaa. ''Luulin, että olit kiinnostunut Ronista.''
''Luna taisi kerrankin puhua totta'', Hermione totesi hiljaa. Ginny hymyili pienesti.
''Niin taisi.''
Kokeilevasti Hermione veti Ginnyä taemmas kävellen itse varovasti kohti sänkyä. Ginny tuli kumminkin kuuliaisesti mukana Hermionen vetäessä Ginnyn lopulta viereensä sänkyyn. Ginny painoi päänsä tytön rintaa vasten sulkien silmänsä.
Varovasti Hermione laski kätensä Ginnyn niskaan silitellen tytön pehmeitä hiuksia. Miten kauan hän olikaan odottanut tätä! Miten kauan hän oli odottanut saavansa koskettaa Ginnyä... silittää tytön hiuksia... haistella tytön tuoksua...
Hänellä oli niin hyvä olo, että Hermione olisi voinut kadota siihen paikkaan. Miten kukaan pystyi tekemään häntä niin irralliseksi kaikesta?
''Osasitko ollenkaan epäillä tätä?'' Hermione kysyi hiljaa. Ginny puisteli päätään pitäen silmiään kiinni.
''En.''
''Entä nyt? Haluatko minut?''
Hermione ei ollut varma, mikä hänet sai kysymään tuota. Silti hän kysyi sen.
Kuultuaan kysymyksen Ginny avasi heti silmänsä.
"En minä tiedä, mitä haluan...'' Ginny vastasi hiljaa.
''Paitsi sinut.. tai sitten...'' tyttö totesi vilkaisten Hermionen yli ikkunaa, jonka takana kuu loisti vaaleaa valoaan huoneen lattialle. Kuu sai Ginnyn mieleen Lunan hymyilevät kasvot ja sellerikorvakorut. ''...ei, en minä tosiaankaan tiedä."
Hyvänolontunne, mikä oli äsken peittänyt Hermionen usvaisella verhollaan, repeytyi kovaäänisesti rikkoen tuon tunteen. Oliko hänen pitänyt kysyä tuota?
''Anteeksi,'' Ginny sanoi hiljaa. Tyttö nousi Hermionen vierestä kävellen omaan sänkyynsä vetäen peiton päälleen.
''Hyvää yötä Hermione'', Ginny toivotti kääntäen lopulta selkänsä huoneelle ja Hermionelle.
''Hyvää yötä... Ginny'', Hermione sanoi hiljaa. Hetki valui tytön sormien läpi kadoten lattialautojen välistä ilmaan. Hän oli pilannut kaiken.
Aamulla Hermione heräsi liian myöhään todeten, että Ginny oli jo lähtenyt. Tieto harmitti häntä, koska yleensä Ginny oli aina herättänyt hänet, jos sattui heräämään aiemmin. Muisto edellisestä päivästä kaiversi Hermionen mieltä tämän kävellessä alas.
''Huomenta Hermione'', rouva Weasley toivotti.
''Huomenta Molly'', Hermione totesi vilauttaen naiselle hurmaavimman hymynsä, vaikka sillä hetkellä häntä ei hymyilyttänyt yhtään. ''Missä muut ovat?''
''Lähtivät auttamaan Remusta eräässä tehtävässä'', rouva Weasley totesi. ''Ginny ja Ron olivat sitä mieltä, että sinun kannattaisi antaa nukkua, joten emme viitsineet herättää sinua.''
''Ahaa... sehän oli ystävällisesti ajatellut'', Hermione totesi. Tytön rintaa ilmestyi puristava tunne, joka painoi raskaasti tytön sydäntä. Pala nousi kurkkuun yrittäen työntää kyyneliä tytön silmistä. Hermione kumminkin esti kyynelten valumisen.
Vaitonaisena Hermione söi aamupalaansa palan kurkussa laajetessa. Tuntui, että mikään ei voisi sinä päivänä enää piristää Hermionea. Tai niin hän ainakin kuvitteli, ennen kuin Kalkaros tuli vierailulle.
Hermione oli viemässä tiskejä tiskialtaaseen, kun Kalkaros astui ulko-ovesta sisään. Hermione kuuli, kuinka tämä jutteli rouva Weasleyn kanssa.
''Liemi on tässä'', Kalkaros sanoi hiljaa. ''Laita se varmaan talteen. En ole ehtinyt testata sitä vielä, enkä tarkistaa, että ainetta on sopivan verran purkissa.''
''Minä laitan sen hyvään talteen,'' rouva Weasleyn äidin ääni kuului eteisestä. ''Ei tarvitse hätäillä Severus. Kukaan ei kiinnitä pulloon huomiota, jos laitan sen Mustan suvun myrkkypullojen kanssa samaan kaappiin.''
''Kannattaa katsoa, ettei pullo vain kaadu'', Kalkaros murahti. ''Tippakin tuota on tujua ainetta, en halua ajatella, mitä käy, jos joku saa koko kastin päälleen.''
''Sanoin jo Severus; ei tällä ole hätää.''
Hermionen sydän jyskytti. Kalkaros toi pullon Kalmahanaukiolle. Hän tiesi, missä pulloa säilytettiin... voisiko hän...?
Kalkaros ja rouva Weasley juttelivat vielä jonkin aikaa, kunnes Hermione kuuli oven käyvän ja arveli Kalkaroksen lähteneen. Vielä jonkin aikaa tyttö viivytteli keittiössä, kunnes vilkaisi ovesta ja lähti olohuoneeseen. Nopea kurkistus ovesta kertoi, että rouva Weasley oli viemässä pulloa piiloon.
Hiljaa Hermione hiipi takaisin keittiöön mennen tiskaamaan aamupala-astiansa. Kun rouva Weasley saapui keittiöön, tämä yllättyi iloisesti.
''Oi Hermione, ei sinun olisi todellakaan tarvinnut tiskata!'' Molly voivotteli, mutta hänen ilmeestään näki, että tämä oli tyytyväinen.
''Halusin tehdä jotain hyödyllistä'', Hermione totesi. Rouva Weasley hymyili tytölle kiittäen tätä monta kertaa, kunnes alkoi valmistaa päivällistä.
Hermione katosi keittiöstä rouva Weasleyn keskittyessä täydellisesti ruuanlaittoon. Hermione kiipesi portaat ylös hänen ja Ginnyn huoneeseen hakien tavaroidensa seasta yhden liemipullon tullen sen kanssa alas. Hiljaa hän suunnisti olohuoneeseen, koska pelkäsi, että rouva Weasley arvasi hänen kuulleen keskustelun.
Mustan suvun myrkkyliemien kaappi oli yhtä tiiviisti kiinni kuin aiemminkin ja mikään ei kielinyt, että rouva Weasley oli juuri vienyt sinne uuden, vaarallisen pullon. Varovasti Hermione avasi kaapin käyden pulloja läpi. Hän oli joutunut siivoamaan kaapin heidän siistiessään taloa, joten Hermione tiesi, mitkä pullot olivat olleet siellä jo aiemmin.
''Tämä se on'', Hermione totesi itsekseen ottaen pienen, värittömän pullon käteensä. Neste sen sisällä heilui hieman ja Hermione tuijotti sitä. Aivan kuin vettä.
Varovasti tyttö avasi korkin valuttaen pari tippaa tuomaansa pulloon, kunnes sulki korkin liemipullosta laittaen sen takaisin hyllyyn. Tarkasti Hermione laittoi pullon täsmälleen samaan kohti, mistä oli sen ottanutkin ja sulki oven. Sen jälkeen tyttö kääntyi katsomaan kädessään olemaa liemipulloa, jossa koreili pullonpeittona kirkasta komennusliuosta. Nyt Ginny olisi hänen. Ikuisesti.