// Alaotsikko: k11, femme
tittle - Valoviikoilla
author - mapwe
pairing - Mirella/Enni
genre - älkääkysykö, fluffya ja öö femme
raiting - k11
warnigs - kirosana :')
disclaimer - omistan kaiken paitsi en Stockaa, Coffee Housea, Keskustoria enkä kyllä Tamperetta muutenkaan saati sitten valoviikkoja.
a/n - tää tuli jostain puskista teki vaan mieli kirjottaa. mä ite rakastan valoviikkoja joten. :33 enjoi ja kommenttia saaaa sitten jättää n_n
Valoviikoilla
Valot. Joo. Valot. Kaupunki on täynnä niitä, vaikka on vasta alkuilta. Valoja siellä, täällä ja tuolla. Valoja kauppojen ikkunoissa, lyhtypylväissä ja jouluvaloissa. Niin, jouluvalot. Vaikka on vasta Lokakuun viimeinen päivä. Halloween. Jouluvalot Halloweenina. Mua naurattaa ja mä pyörin ympyrää keskellä keskustoria. Tietysti täällä on jouluvalot. Nyt on valoviikot. Mun lempiviikot tässä kaupungissa. Neljännetkymmenennet viidennet valoviikot Tampereella. Mua naurattaa lisää ja päässä heittää. Joku ottaa mun olastani kiinni.
“Mirella, lopeta pyöriminen, sinä oot tarpeeksi sekaisin muutenkin”, Enni huokaa mulle ja mä nauran sille. Sillä tavalla, miten nauretaan kun toinen sanoo tai tekee jotain todella tyhmää. Enni kuvittelee omistavansa mut ja olevansa se, joka pitää musta huolta. Se on väärässä.
“Haista paska, Enni. Kokeile, pyöri mun kanssa, rakas”, mä nauran tällä kertaa iloisesti ja kuplivasti. Mä tartun tytön käsiin ja me pyöritään. Ihan hulluna. Valot vaan välkkyvät meidän kummankin silmissä. Mä nauran ja Ennikin nauraa. Tai ainakin se hymyilee ihan haltioituneena. Sekin rakastaa valoja.
Mä irrotan itseni Ennistä ja lähden juoksemaan nauraen kohti Tammerkoskea. Mä rakastan ihmisten oudoksuvia katseita kun mä nauran ja juoksen täydessä meikissäni niiden ohi. Halloweenin kunniaksi mulla on Misfits-meikki. Se tarkoittaa, että mun naamani on vitivalkoinen, paitsi silmät ja nenänpää on mustina. Lisäksi mun suuni on sillä tavalla hienosti tehty mustalla. Mä kiipeän yhden patsaan kylkeen kiinni ja sylkäisen alas.
“Mirella, mitä sinä teet? Tule alas sieltä!” Enni repii mua mun toisesta kädestäni, eikä sitä naurata. Mua naurattaa. Se katsoo mua vihaisesti ja lähtee sitten kiivaasti kävelemään kohti lähintä kahvilaa. Joka on tietenkin Coffee House -ketjun yksi toimipisteistä. Mä rakastan sitä paikkaa, se on suoraan Stockaa vastapäätä ja siellä on mukava tunnelma.
Enni on ostanut mullekin kahvin, mintulla maustetun, kun menen vähän ajan päästä sen perässä. Se istuu semmoisessa jännässä pöydässä, sen ääreen mahtuu vain kaksi ja se on mun mielestä helvetin hauskasti toteutettu. Mä tykkään istua siinä ja lukea kirjaa jalat puristettuina rintaa vasten. Kauhukirjoja. Niitä juuri. Ne soveltuu siihen paikkaan, kun se on semmoinen hämärä ja tummasävyinen sisustukseltaan.
Me ei puhuta ollenkaan sinä aikana kun me juodaan meidän kahvit. Enni tuijottelee kahviaan kokoajan ja mä tuijotan sitä hiukan ihmeissäni. Toisaalta mua naurattaisi edelleen mutta tiedän saavani tappotuomion jos nauraisin. Mä hipaisen tytön kättä ja tämä nostaa katseensa muhun. Me lähdetään pois kahvilasta taskut täynnä pieniä sokeripusseja, kuten aina.
Valot. Mä jään tuijottamaan niitä keskustorin bussipysäkille ihan ihmeissäni. Me ollaan kävelty takaisin sinne ja istutaan nyt yhdellä semmoisella pyöreällä penkkisysteemillä. Se on kylmää kiveä, mutta mä en jaksa välittää. Enni istuu mun sylissäni ja lämmittää. Sen kädet puristavat mun omiani ja sen pää nojaa mun olkaani niin, että sen otsa on mun kaulaani vasten. Välillä se kohoaa ja me vaihdetaan suudelma tai pari.
Meidän yhteiseen kotiin vievä bussi ajaa pysäkille ja me juostaan sen oven eteen. Korttilaite piippaa ja me kipitetään bussin perälle. Enni istuu ikkunan puolelle ja mä sen viereen. Nojaudun sen olkaa vasten ja suljen silmäni. Bussin valot ei ole kivoja. Niistä mä en tykkää ollenkaan.