Nimi: Aamuvirkkuja päivänsäteitä
Kirjoittaja: Lumille
Beta: -
Genre: Fluff/romance
Ikäraja: K-11
Paritus: Bellatrix/Remus
Vastuuvapaus: Hahmot, paikat ja muut kuuluvat sataprosenttisesti Rowlingille (:
A/N: ”Vai että oikein ihmissusi”, Bellatrix kuiskasi hellästi ja siveli varovasti Remuksen sekaista hiuskuontaloa.
Sijoittuu siis aikaan, jolloin Bellatrix ja Remus olivat tylypahkan kuudennella luokalla. (--:
--------------------------------
Paljaat, valkoiset jalat juoksivat kohti tällipajua, joka möllötti paikallaan ja heilutteli oksiaan rikkoen säyseän hiljaisuuden. Kaikenvalaiseva loppukevään aamu oli juuri venyttänyt viimeisetkin aamuvirkut säteensä valaisemaan tylypahkan aamukasteista nurmea, jonka hiljaisen täydellisyyden rikkoi vain nopeat askeleet ja jouksunsekainen huohotus. Samassa tällipajun oksat seisahtuivat kuin käskystä ja asettuivat siististi ojoon kohti taivasta.
”Remus!”
Bellatrixin onnensekaista kiljahdusta seurasi pehmeähkö tömähdys, kun tyttö ryntäsi halaamaan ylirasittuneen näköistä kuudesluokkalaista rohkelikkopoikaa. He kellahtivat tömähdyksen saattelemina nurmikolle, jonka täydellinen kaste sokaistui kahden nuoren ihmismassan alle.
Bellatrix oli edelleen juoksun jäljiltä hengästynyt ja yritti samalla nousta huohottaen istumaan ja painaa kämmenellään pistävää kylkeä.
”Kuinka pärjäsit?” Bellatrix kysyi ja katsoi onneissaan Remusta, joka näytti sekä kiitolliselta että väsyneeltä . ”No, mikäs siellä ollessa”, Remus sanoi ja virnisti. Kumpikaan ei voinut olla huomaamatta rajuja raapimajälkiä, jotka paistoivat vereslihalla Remuksen harteilta kämmenselkään asti. Bellatrix tuijotti suurilla silmillään kättä huolestuneena ja siveli kylmällä sormenpäällään haavojen yllä. ”Viedään sinut sairaalasiipeen”, Bellatrix sanoi ja auttoi pojan ylös. Matami Pomfey osasikin jo varmasti odottaa heitä – olihan eilen ollut täysikuu.
Ennen kuin he kuitenkaan lähtivät kohti linnaa, Bellatrix painoi täyteläiset huulensa Remuksen otsalle. ”Vai että oikein ihmissusi”, Bellatrix kuiskasi hellästi ja siveli varovasti Remuksen sekaista hiuskuontaloa.
Tällipaju oli jälleen herännyt, ja se huitoi paksuilla oksillaan äkäisenä ilmaa ja yritti hätistää viimeisetkin rippeet typerästä pehmoilusta muualle. Remus tönäisi Bellan hellästi yhden paksun oksan alta, joka oli juuri ja juuri ylettynyt hipaisemaan tämän sotkuisia kiharoita. Bellatrix kikatti ja halasi Remusta, eikä sillä hetkellä minkäänlainen voima – edes tällipajun kohtalokas isku – olisi voinut riistää ajatuksia sekoittavia rakkaudenhippuja heidän mielestään.
-----------
