Author: minä
Beta: none
Disclaimer: mun
Rating: kaiketi k-11
Yukimura alensi ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle.Pairing: Alex/Emppu
Genre: öö slash, one-shot
Summary: Sukkia, boksereita, todistuksia ja vanhentuneita takuukuitteja.Warnings: kiroilu
A/N: Joo. Tällanen. Heitänpäs tosiaan tämän tänne tehtyäni tunnuksenkin, vaikkakin olen täällä lueskellut jo hyvän aikaa kaikenlaista tekstiä. Ensimmäinen tämänkaltainen originaali on, pilkutus ei oo ihan tasan niin ko pitäis olla, eli jos se häiritsee niin saa siitäkin heittää kommenttia. Öää, tällaisen lyhyehkön one-shotin kirjoitin eilen yöllä, kun ei oikeen väsyttänyt.
Vittuun vanukaspojat, mä haluun Sen.Yks, kaks, kolme.
Yks, kaks, kolme.
Mun laskujeni mukaan minuutissa voi laskea kolmeen kaksikymmentä kertaa, correct me if I’m wrong. Jos siis sattuu olemaan tylsää, voihan sitä toki muutenkin. Mulla on tylsää.
Yks, kaks, kolme.
Ehkä mä voisin alkaa laskea takaperin, kolme, kaksi, yksi. Vaihteluhan virkistää.
Mä kaivan mun työpöydän alla olevasta vetolaatikosta musta kuluneen pussukan ja tavoittelen sormillani pientä lasipulloa. Sen löydettyäni kierrän korkin auki ja pian mun pureskellut kynnet saakin uuden ilmeen mustan kynsilakan avulla. Äiti ei kyllä yhtään tykkää.
Kyllä mä sitten olenkin oikea kapinallinen. *
Vanukaspoika istuu.
Vanukaspoika nostaa haarukan pöydältä ja iskee sen jännepullaan.
Vanukaspoika avaa suunsa ja pulla tippuu mustaan aukkoon.
Vanukaspoika nostaa päätään, vilkuilee ympärilleen ja kavahtaa kauhusta tuolillaan taaksepäin kohdatessaan mustiin pukeutuneen satanistijätkän katseen. Mun katseen. Paitsi etten mä ole mikään satanisti, tietääkseni.
Vanukaspoika Samppa pitää jännepullista alias lihapullista. Samppa pitää kaikesta ruoasta ja vihaa liikuntaa.
Naurattaa, mutten naura kuitenkaan koska käytöstavat pitää aina muistaa, sanoo äiti. Mä lasken mun lasit pöydälle, enkä enää erota sataako ulkona lunta, vettä, räntää vai valaita.
Muistan nähneeni joskus unta valaista, kuinka isä oli tuonut sellaisen olohuoneeseen, olihan isä kovin kundi maan päällä ja niin edelleen.
Ei se enää ole. Isä makaa sametilla tai silkillä tai jollain kankaalla vuoratussa puisessa laatikossa six feet under ja juo teetä paholaisen kanssa. Mäkin haluaisin jossain vaiheessa juoda teetä alakerran pomon kanssa, veikkaan että se on ihan chilli jätkä. Mulla on sellainen fiilis. Mutta tosiaan, vasta jossain vaiheessa, ei mulla mikään kiire oo heittää lusikkaa nurkkaan kun keitosta on vielä yli puolet jälellä lautasella ja lautanen on helvetillisen kokoinen.
Mä lähen ruokalasta, koska
se tulee.
*
Se jätkä istuu mun viereen. Ihan kuin se olis sen oma paikka, vakiomesta, paras ikinä. Mitä sä siihen istut, tekee mieli kysyä. En kysy kuitenkaan ja maikka kysyy multa mitä mä tiedän ilmastonmuutoksesta.
Valas-sateita, 30 astetta lämmintä elokuun viidentenätoista, ja tytöt ja pojat kulkee kaikki puolipukeisina vielä tammi- ja helmikuussa. Maikka nauraa, oppilaat nauraa, mä tunnen itteni tyhmäks, mut
se ei naura.
Sen käsi on mun polvella, mut mä siirrän sen pois. Kasaan kamat kokoon, ilmoitan meneväni vessaan, eikä mua enää nähdä sillä tunnilla. Eikä seuraavallakaan, mä missaan Punnosen psykologian. Se muija on toivoton, kun ei puheesta eikä tekstistä saa mitään selvää, eikä siltä voi mitään kysyäkään, kun korvissa on molemmissa kuulolaitteet.
Ei keneltäkään voi nykyään yhtään mitään kysyä, kun kaikki on niin
herkkiä. Kaikki kyllä multa kyselee, koko ajan.
Sekin kyselee koko ajan multa kaikkea.
*
Haluutsä mua, se huohottaa mun korvaan ja haluaa ainakin puolestaan mua. Seksiä, tarkemmin sanoen seksiä mun kanssa. Haluutsä mua, se toistaa kerran jos toisenkin ja mä vastaan joo ja se suutelee mun niskaa ja tuntuu kivalta.
Mä tunnen sen kädet mun kyljillä, se nousee mun päältä hetkeksi ja kurottautuu avaamaan lipaston keskimmäisen laatikon, mä tiedän, koska mäkin avaisin keskimmäisen ja mulla on silmät kiinni. Keskimmäisen mä tiedän, koska siellä on kaikki plus käsiraudat, mutta ylimmästä ja alimmasta mä en tiedä. Sukkia, boksereita, todistuksia ja vanhentuneita takuukuitteja.
Housut kiristää, mutten pysty avaamaan niitä koska se pitää mun käsiä toisella kädellään mun pään yläpuolella, pitää todella tiukasti kiinni. Jokin mun sisällä vetää kärrynpyörää oikein olan takaa, ja se huohottaa taas mutta nyt se huohottaa kovempaa ja nyt sen toinenkaan käsi ei oo enää mun kyljellä vaan housujen etumuksella saaden mut
melkein huutamaan. Ärsyttää vituttaa menis jo asiaan. Mun housuissa on kaksi nappia ja mä kiroan niitä sen reistailevan vetoketjun lisäksi, koska kiristää niin vitusti ja koska mistä mä olisin voinut tietää aamulla housuja jalkaan laittaessani,
that I was going to get laid for fuck’s sake. Se saa mut vaikertamaan kovaa, ja mandariinikiinaksi pyydän ehkä valaita, mutta todennäköisyys on häviävän pieni.
*
Mä tiedän olevani paras ja mahtava ja enemmän kuin puoliksi alaston koska mulla ei ole paitaa eikä housuja, vaan bokserit jäljellä ja paras ja mahtava koska
sillä seisoo. Mahtavaa. Se suutelee mua pitkään koska se ei halua herättää isoäitiään koska meinaan huutaa sille koska ärsyttää kun se ei tee mitään, tutkii vaan käsillään saatana joka paikkaa ja katsoo. Mua siis. Hiukset sekaisin, lasit vinossa, muttei kauaa koska se ottaa ne pois mun silmiltä, enkä mä enää kunnolla erota sitä, ennen kun se tulee ihan lähelle ja suutelee uudestaan lopetettuaan edellisen suudelman.
Tuntuu kömpelöltä ja tönköltä kun ei mitään voi tehdä.
*
Se katsoo ja katsoo ja mä katson häikäilemättä takasin. Ei sillä ole enää vaatteita päällä, mitään vaatteita eikä mullakaan kyllä. Se tekee jotain mä en tiedä mitä, mutta jotain joka tuntuu vitun hyvältä ja mä soperran jotain epämääräistä, ja musta tuntuu taas tönköltä ja siinä vaiheessa mä kysyn sen nimeä.
-Emppu, se vastaa ja mä nyökkään että Alex, kiva tutustua.
joo saa tappaa, mut kommentitkin olis ihan mukavia