Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Paritus: James/Sirius
Tyylilaji: jouluista fluffia ja romanssia
Haasteet: Joulufest (haaste 1)
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai muutakaan Rowlingille kuuluvaksi tunnistettavaa. Minä vaan lainaan saamatta rahallista korvausta tuotoksistani.
A/N: Angelinan ja
Clearwaterin toiveet tämän vuoden
Joululahjaficcitopicissa inspiroivat tämän kirjoittamiseen. Tästä tuli jokseenkin sokerilla kyllästetty pieni katsaus Jamesin ja Siriuksen jouluyöhön. Hyvää myöhäistä joulua tämän myötä teille molemmille ja samalla myös kaikille muille finiläisille, jotka tämän ääreen eksyvät! ^^
Pakkasyötä lämpimämpää
Sirius havahtuu hereille unesta, johon hän on juuri vaipumassa, kun James vetäisee peiton hänen päältään.
Äh, melkein nukahdin, Sirius ajattelee samaan aikaan, kun kuulee Jamesin naljailevan samasta aiheesta ääneen. ”Nukahdit sitten kuitenkin?”
Sirius vain tuhahtaa vastaukseksi ja nousee täysissä pukeissa sängystään. James on jo poistunut vierashuoneesta, kun Sirius nappaa ulkokaavun mukaansa ja lähtee tämän perään. Portaikon pari askelmaa narahtavat kaksikon hiipiessä alakertaan ja kumpikin toivoo, että Jamesin vanhemmat nukkuvat riittävän sikeästi. Olohuoneesta jouluyössä loistava himmeä joulukuusen valo valaisee koko reitin ulko-ovelle saakka. Vain hiljaisuus pyörteilee ulkoilmassa oven naksahtaessa kiinni poikien takana.
”Mitä sinä siis halusitkaan minulle näyttää?”, Sirius kysyy heidän ollessa riittävän kaukana Pottereiden talosta. Joulutähti keittiön ikkunassa on enää pieni piste kaukaisuudessa, kun kaksikko kulkee metsän reunaa kylästä poispäin.
”Odota, niin kohta näet”, James vastaa pilke silmäkulmassaan, käsi Siriuksen kättä hipaisten. Viime päivinä satanut ohut lumikerros narskuu hiljaa kenkien alla.
Kirkkaana loistava kuu valaisee jäisen lammen pintaa, kun kaksikko saapuu sen rannalle. Pakkasöinen kirpeä sää saa hengityksen höyryämään ja poskipäät nipistelemään. Sirius seisoo kysyvänä vieressä Jamesin kaivaessa selkäreppuaan. Lopulta jokin metallinen välkähtää kuun valossa lumivalkean luonnon sävyjä heijastaen, ja James ojentaa Siriukselle luistinparin. Sirius alkaa vetää luistimia innostuneena jalkaansa, mutta toteaa samalla: ”En ole kyllä koskaan ennen luistellut.”
”Äh, minäkin olen viimeksi vuosia sitten”, James vastaa. ”Ja voinhan aina pitää sinua kädestä kiinni.”
Virnistyksen saattelemana James astuu jäälle, Sirius perässään haparoivin askelin. Luistimien terät rahisevat jäätä vasten Jamesin muistellessa luistelun saloja. Sirius seuraa tämän liikkeitä tarkkaavaisesti, katse välillä Jamesin vartalolla vaellellen. Ei aikaakaan, kun James saa jo hieman vauhtia potkuihinsa, ja myös Sirius alkaa saavuttaa toisen vauhtia, jalat hieman edelleen vavisten.
Jamesin luistin töksähtää railoon jäässä ja hän saa viime hetkellä säilytettyä tasapainonsa. Siriuksen nauru säestää Jamesin sydämen kiihtynyttä sykettä, kun tämä tasaa hetken hengitystään. James suoristaa silmille valahtaneen piponsa ja potkii itsensä jälleen vauhtiin, kohti Siriusta tällä kertaa. Kohdalle päästyään hän tarttuu Siriuksen käteen ja pyöräyttää tämän ympäri, päättyen molempien kaatumiseen. Kumpikin nauraa katketakseen, Sirius Jamesin alla jäätä vasten maaten. ”Et sitten pystyssä pysynyt.”
Sirius tuijottaa hetken Jamesin siluettia ja tämän tummina säihkyviä silmiä. Öinen tähtitaivas säihkyy taianomaisen kirkkaana Jamesin kumartuessa suutelemaan Siriusta. Viileät nenänpäät koskettavat toisiaan, eikä jään kylmyys haittaa kumpaakaan. Jouluyö on vasta alkanut, lämpimämpänä kuin koskaan.