Title: Ensitahtien riitasoinnut
Author: natte
Beta: Winifredhän sen, kiitos<3
Pairing: Remus/Tonks
Rating: S
Genre: drama, angst, raapale
Disclaimer: Remus, Tonks ja vauvainen ovat Row'n ihan omia, minä vaan räpellän taas jotain ihan omaa.
Summary: The hardest part was letting go, not taking part - you really broke my heart. And I tried to sing but I couldn't think of anything. And that was the hardest part.A/N: Sunnuntai-ilta, Coldplay, melkein loma. Tadaa. Kannattaa kuunnella edellämainitun artistin 'The Hardest Part'. Sillä siitä se ajatus sitten lähti. Eli siis varmaan kolmiosainen (?) raapelesarja Remuksen ja Tonksin parisuhdeongelmista KV:n aikana. Eikä tämä nyt ehkä etene maailman kronologisimmassa järjestyksessä, mutta ollaan välittämättä pienestä AU:sta, vai mitä?
Tässä siis ensimmäiset kaksi, olkaatte hyvät. Ja ai niin,
Dorian Gray niille, jotka eivät kyseistä kirjallisuuden hahmoa tunnista.
1. Liian duurivoittoisiaSade vain ropisi. Se piti kauheaa ääntä, liian kovaa ja kiireistä. Kaikki oli niin täsmällistä ja tarkkaa nykyään, kenelläkään ei ollut aikaa, ei rahaa, ei mitään. Oli vain pelko ja epävarmuus, vai oliko se vain hän itse?
Remus tuijotti tummaa telttakangasta. Yläkerta näytti korjaavan pienet virheet kankaan kudontajäljessä, muodostaen optisen harhan - pinta näytti virheettömältä. Pyöreä ja virheetön oli Doran vatsakin ollut. Kaunis, kammottava. Dorian Gray.
Toisaalla otsa nojasi ikkunalasiin. Huurre silmissä esti näkemästä sadepisarat ja myrskyisen taivaan. Vaikkei niitä tarvinnut nähdä, hän oli itse pelkkää vellovaa vettä ja pisaroita.
Tänä iltana tuutulaulu ei ottanut onnistuakseen. Ei niin millään.
Minkäs sille voi kun ovat liian duurivoittoisia.
2. MollikvintolitDepressio mediogravis.Siksi ne sitä kutsuivat. Eivät kuitenkaan kertoneet syytä, ei - vakuuttelua vain, että on ihan normaalia, niin se on, menee pian pois. Vauva sen vain tekee ja hormonitoiminnan muutokset.
Mutta ei niin saisi olla.
Pienet, pulleat nyrkit, silmät kuin vuorovesilammet. Niistä näkee melkein täysikuun hailakan heijastuksen. Siksi Remus varmaan lähti. Liian paljon isää, niin vähän äitiä. Isän pelätessä itseään aivan liikaa.
Tekee pahaa katsoa, vaikka niin ei saisi olla. Ikävä, pettymys ja sata muuta tunnetta pelaavat jalkapalloa, vaikka yritän estää. Ei kulta pieni, älä itke, ole kiltti äläkä itke noin. Äiti ei lähde mihinkään, äiti ei voi, äiti jää.
Äiti aina jää.