Nimi: Tunti vain
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylilaji: Romance, fluffy
Yhteenveto: Tunti vain, sen kyllä jaksan odottaa. Odottavan aika on pitkä – joskus ylivoimaisen pitkä ja haastava hetki saada aika kulumaan.
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäni hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Kirjoittajalta: Tämä turhankin kliseinen fikki osallistuu haasteeseen
fluffy10 #4 ja
FFF1000 sanalla
tunti. Eräässä kappaleessa lauletaan
”tunti vain, sen kyllä jaksan odottaa.” Tunti vain
Harry käveli edestakaisin kotinsa eteisen pitkää käytävää laskien käytävänmaton raidat yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka hän oli laskenut raitoja olevan kaksikymmentä kahdeksan, ei lopputulos jäänyt hänen mieleensä vaan hän aloitti laskemisen maton reunalta taas uudelleen. Ruskea raita, terrakotta raita...
Harry luovutti ja käveli keittiön ikkunalle, josta näkyi suoraan ulko-ovelle ja portaille. Ei ketään. Hän katsoi kelloa ja kuuli kuinka se tikitti yliluonnollisen hitaasti sekunti kerrallaan eteenpäin. Kello tuli viisi iltapäivällä. Vielä tunti. Se teki kuusikymmentä kertaa kuusikymmentä sekuntia. Luvattoman monta hegenvetoa sisään ja ulos.
Harry käveli olohuoneeseen ja varmisti taas kerran, että kaikki oli kunnossa. Matto oli ojennuksessa, verhot olivat molemmat yhtä pitkästi vedetyt seinästä sisälle huoneeseen peittäen ikkunan molemmilta puolilta täsmälleen saman verran. Verhojen laineet olivat tasaisen täydelliset. Takkatuli roihusi. Sinne mahtuisi muutama puu lisää.
Harrya jännitti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Draco tulisi hänen kotiinsa ja he viettäisivät koko viikonlopun mittaiset treffit hänen luonaan. He olivat tavanneet jo muutamia kertoja, mutta olivat tavanneet joko ravintolassa ja kaksi kertaa kartanolla Draco luona. Harryn kämmenet tuntuivat nihkeiltä. Tämä oli ihan hullua. Miksi hän oli näin hermostunut?
Harry pysähtyi katsomaan hyllykön päällä olevaa valokuvaa hänestä ja Dracosta. Se oli tuore kuva, vain viikko sitten otettu kartanolla Harryn ollessa siellä. Siinä hän oli kietonut kätensä Dracon ympärille takaapäin ja heidän poskensa olivat kiinni toistensa poskissa. Kuva oli otettu automaattilaukausella, sillä he eivät olleet vielä julkistaneet yhdessäoloaan eivätkä kertoneet siitä kenellekään.
Harry katsoi kelloa. Vasta viittä minuuttia yli viiden ja hän meinasi turhautua siihen paikkaan. Kuinka kauan tämä tunti oikein kestäisi. Harry päätti että kävisi vielä jokaisen huoneen läpi saadakseen aikansa kulumaan. Hän nousi narisevia portaita yläkertaan ja astui makuuhuoneeseen. Hänen korviaan kuumotti hänen ajatellessaan kuinka hän ja Draco illan päätteeksi kävisivät yhdessä nukkumaan.
Nukkumaan ja ehkä vähän jotain muutakin.
Huone tuoksui raikkaalta, sillä Harry oli antanut kotitontun siivota huoneen perinpohjin. Siivouksen jäljiltä varmaan sadan vuoden pölyt olivat haihtuneet huoneesta. Hän suutelisi Dracoa, riisuisi tämän ja kaataisi pehmeälle vuoteelle. Harryn posket hehkuivat. Hän vilkaisi peiliin ja huomasi saaneensa väriä kasvoilleen.
Hän astui kynnyksen yli ja livahti kohta toiseen huoneeseen. Se oli siivottu ja järjestetty pieneksi kuntosaliksi. Se ei jaksanut kuitenkaan kiinnostaa Harrya juuri nyt. Hän meni jälleen ikkunalle ja katsoi ulos. Syksyn värjäämät värikkäät vaahterat heiluivat tuulessa ja pitivät vielä tiukasti kiinni haluamatta pudottaa lehtiään.
Harry huokaisi. Kymmentä yli viisi.
Harry ehti käydä kolmasti vessassa, kahdesti yläkerrassa ja katsoa hyllyllä olevaa Dracon kuvaa vielä useita kertoja. Hän varmisti että viinipullo oli lähellä ja viininpullon avaaja oli käden ulottuvilla. Lopulta hän vajosi nojatuolille istumaan, heitti vielä pari klapia takkaan ja päätti unelmoida.
Hän torkahti.
Hän heräsi säpsähtäen ja nousi ylös. Ulkona oli jo vähän pimeämpää, mutta kello näytti edelleen varttia vaille kuutta. Hän päätti pestä hampaansa ja kasvonsa. Ihan vain jotta saisi aikansa kulumaan. Eikä olisi pahitteeksi suudella raikkaan suun kanssa.
*
Samaan aikaan, kello varttia vaille kuusi Draco oli vasta päässyt kartanolle. Töissä oli tullut hätätapaus ja se oli pakko hoitaa pois alta sellaiseen malliin että seuraava voisi jatkaa siitä. Draco vilkaisi kelloaan ja pohti kuumeisesti riittäisikö hänelle vartti vai pitäisikö laittaa Harrylle viesti että hän pääsisi vasta sittenkin tunnin päästä.
Ei. Vartti saisi luvan riittää. Draco kiiruhti suihkuun ja peseytyi muutamassa minuutissa. Hän ei ehtinyt valitsemaan sopivaa päällepantavaa, vaan luotti siihen että hänen vakiotreffivaatteensa saivat nyt kelvata. Olivathan ne puhtaat ja silitettynä viimeisen päälle. Hän sujautti mustat nahkakengät jalkaansa.
Vilkaisu peiliin kertoi, että hänen olisi tehtävä jotain hiuksilleen. Ne sojottivat märkinä joka suuntaan. Draco turvautui kuivausloitsuun ja viimeisteli suihkunraikkaan pikakampauksensa hiusvedellä. Hänen kasvonsa punoittivat vähän, mutta ehkä se haihtuisi pian.
Kello näytti kahta minuuttia vaille kuutta, kun Draco laukkasi portaat kaksi kerrallaan alas ja meni ulko-ovelle, jonka luona hänen valmiiksi pakattu viikonloppulaukku odotti. Hän sujahti pitkään villakangastakkiinsa, otti laukkunsa ja katosi ulos. Hän otti juoksuaskeleita pääportille, jonka ulkopuolella hän pääsi ilmiintymään Lontooseen.
*
Takkahuoneen kello löi kuutta lyöntiään ja Harryn sydän löi samaa tahtia. Hän asteli eteisen pitkää mattoa pitkin raitojen yli kävellen. Viimeistä kumeaa kellonlyömää säesti ovikellon ääni. Harry otti viimeiset askeleet ovelle ja avasi sen. Hänen odotuksensa jännittynyt tunne suli lämmöksi pitkin kehoa, kun hän näki Draco oven takana.
Draco laski laukun käsistään ja halasi Harrya lujasti. Harry huomasi Dracon olevan vähän hengästynyt ja tämän posket punoittivat.
”Hyvä nähdä sinua”, Draco sanoi silmät tuikkien.
”Sinä ihana”, Harry vastasi. ”Tuliko sinulle kiire?”
”Tuli”, Draco myönsi. ”Olin kotona vasta varttia vaille, töissä tuli hälytys. Mutta nyt haluan unohtaa työn ja keskittyä sinuun”, Draco vastasi, työnsi pitkät sormensa Harry hiuksiin ja suuteli.
Harry tunsi voimien valahtavan jaloistaan. Tätä hetkeä hän oli odottanut. Hän veti Dracon puhdasta tuoksua itseensä. Draco tuoksui miedolle partavedelle ja puhtaalle tämän maistellessa Harry huulia ja syventäessään suudelmaa. He olivat päässeet eteisen maton viidennelle raidalle ja olivat toistensa lumoissa. Draco lopetti vain vetääkseen henkeään ja hymyili.
Harry vastasi hymyllä.
”Tule peremmälle”, Harry pyysi. Draco jätti kengät ja villakangastakin eteiseen. Laukkunsa hän jätti Harryn merkistä siihen, sillä kotitonttu tulisi ja veisi sen omalle paikalleen. Draco näki edessään kodikkaan ja lämpimän olohuoneen. Hieman rohkelikonpunaista, mutta myös ruskeaa ja muita maanläheisiä värisävyjä ja tummaa puuta. Hän istahti sohvalle.
”Maistuuko lämmike?” Harry kysyi ollen valmiina kaatamaan juomaa lasiin.
”Kiitos. Luulen että tarvitsen sitä jos jatkamme siitä, mihin viimeksi jäimme”, Draco sanoi viitaten heidän viimekertaiseen keskusteluunsa kartanolla. He olivat aloittaneen pienen tutustumisleikin, jossa kumpikin vuorollaan sai kysyä toiselta jotain ja toinen vastasi joko lyhyesti tai vähän pidemmällä vastauksella. Heidän viimeiset vatauksensa olivat poikineet hyviä keskusteluja ja he olivat päättäneet jatkaa joskus siitä.
Harry kulautti alkoholin alas kurkustaan ja myönsi.
”Kyllä, tarvitsen tätä jos keskustelumme menee vähänkin siihen suuntaan mitä viimeksi.”
Muutama sääntö leikillä oli; sotaan liittyviä kysymyksiä ei tehty, eikä vanhoja asioita nostettu esille tönkimismielellä. Tarkoituksena oli oppia tuntemaan toista ja katsomaan yhdessä tulevaisuutta kohti.
”Mutta ennenkuin aloitamme. Onko sinun nälkä vai syömmekö vähän myöhemmin?” Harry kysyi.
”Voimme syödä myöhemmin. Ehdimme varmasti vaihtaa ajatuksia muutaman kierroksen”, Draco sanoi. Harry jätti juoman pienelle pöydälle ja istahti Draco viereen.
”Aloitan helpolla. Mikä oli lapsena lempilelusi? Entä mitä lelua et voinut sietää?” Harry kysyi ja siitä alkoi heidän illanviettonsa.
Kysymykset olivat alkuunsa kevyitä ja nopeita vastata. Jossain vaiheessa kotitonttu ilmoitti ruoan olevan valmista. He istuivat olohuoneen kynttilöin valaistun pöydän äärelle syömään Harryn itse valmistamaa pastaa ja kastiketta salaatin ja viinin kanssa. Dracolle tuli yllätyksenä että Harry osasi laittaa niin maittavaa ruokaa ja vieläpä itsetehtyä pastaa aivan alusta alkaen.
”Olen täynnä yllätyksiä”, Harry vitsaili.
”Tiedän”, Draco vastasi.
Syötyään Harry näytti Dracolle joitakin valokuvia hänen muutamalta ulkomaanmatkalta, jolloin heidän keskustelunsa sai uuden suunnan.
”En ollut matkustanut ikinä mihinkään. Minua kiinnosti nähdä Itävalta ja Pohjois-Norja”, Harry kertoi. Harry oli ottanut paljon maisemakuvia ja hän oli itse vain muutamassa kuvassa ja aina yksin. Harry kertoi jonkun tuntemattoman ottaneen hänestä kuvan. Harry oli siis matkustanut yksin.
”Haluaisin viedä sinut jonnekin mukavaan paikkaan, minne ikinä haluat”, Draco sanoi. He innostuivat juttelemaan toiveistaan ja matkahaaveistaan. He olivat kohta sylikkäin sohvalla nauttien toistensa seurasta ja rauhallisesta illasta.
”Olen miettinyt että olisi kiva mennä Brasiliaan ja siellä Rio de Janeiroon karnevaalien aikaan”, Harry sanoi. ”Ja samalla reissulla voisi käydä katsomassa muutaman maailman huippujoukkueen huispausmatsia.”
”Kuulostaa kivalta”, Draco sanoi, vaikka hän ei ollutkaan aivan varma mitä Harry oli ihan viimeiseksi sanonut. Hän oli vajonnut suloiseen pehmeyteen ja hyvään oloon ollessaan siinä Harryn sylissä niin levollisena. Hän hengitti rauhallisesti ja hänen silmäluomensa tuntuivat painavan.
Harryn sormet hyväilivät hänen kasvojaan ja päänahkaansa. Hetken Dracosta tuntui kuin hän olisi orpo kissanpentu, jonka Harry oli ottanut hoiviinsa.
”...vai mitä sanot?” Harry kysyi. Draco ei ollut kuullut yhtään mitään. Hänen maailmansa oli tällä hetkellä rajoittunut Harryn syliin ja pehmeään tasaiseen ääneen, joka tuuditti hänet johonkin unen ja valveen rajalle.
”Mmmmm”, Draco mumisi vastaukseksi.
”Sinähän melkein nukut. Olen puhut sinut aivan pyörryksiin”, Harry totesi, mutta jatkoi hyväilyään. Jos hänen pitäisi valita mikä tahansa matka jonnekin maailman ääriin ja tämän hetken väliltä, hän valitsisi tämän hetken. Mutta hänen ei tarvinnut tehdä valintoja. Tämä hetki oli tässä nyt. Nämä minuutit olivat juuri nyt ja tämä kaikki tapahtui aivan oikeasti. Tässä hän piti sylissään väsynyttä ja niin suloista Dracoa.
Se oli hyvä tunti, yksi Harryn elämän parhaista. Olla Dracon kanssa, hengittää samaan tahtiin, olla välillä hiljaa ja välillä kuiskata jotain Dracon korvaan, johon Draco vastaa jotain ihanaa ja niin dracomaisen romanttista. Syksyinen ilta on pimentynyt ja huonetta valaisee hiipuva takkatuli ja muutamat kynttilät. Kaikki oli taianomaisen hyvin.
