Me kolme ja jengi, Liian myöhään, K-11 | Paritukseton

[Feliicia]

Name: Liian myöhään
Author: minä
Beta: Kalju
Fandom: Me kolme ja jengi

Disclaimer: En omista tapahtumia enkä kirjaa. Kirja kuuluu S.E Hintonille. Lekin vain Darryn ajatuksilla.
Genre: drama
Pairing: noup
Rating: K-11
Words: 659
Summary: Mä en ollu itkeny edes sillo ku faija ja mutsi kuoli auto-onnettomuudessa.
 

A/N: Mun oli ihan pakko kirjoittaa tästä fandomista ficci. Tää kirja on tosi hyvä, vaikka alussa ärsyttikin puhetyyli. Tämä on Darryn näkökulmasta. Tapahtumat eteni ehkä hiukan nopeesti, mutta sitä oli vaikee pitkittää. Enjoy!
 
Mä tuijotin mun kättä. Se oli tullu punaseks siitä kun mä olin lyöny Ponya. Sit mä katoin Ponya.
 ”Ponyboy…” mä sanoin mut se juoksi ulos ovesta. Mä juoksin sen perään. ”Pony, en mä tarkottanu!” mä huusin sille, mut se oli jo tontin kohdalla.

 Johnny nousi maasta ja ne lähti molemmat juoksee. Mä en voinu ymmärtää et mä löin Ponya. Kukaan meidän perheest ei ollut koskaan lyöny sitä. Ei edes mutsi tai faija.
 Mä en enää viittiny juosta sen perään. Se oli kuitenkin jo kaukana. Se oli helvetin nopee juoksija. Mä palasin takas himaan Sodan luo. Oikeastaan Soda oli seurannu mua, mut tullu takas himaan. Se istu sohvalla ja odotti mua.
 ”Se lähti vek”, mä sanoin Sodalle. ”Mä ajoin sen vek. Se oli mun syyni. Sori, kun mä huusin sullekin”, Soda nyökkäs mulle. Mä tiesin, että se oli yhtä huolissaan Ponysta kun mäkin.
Yö kulu ja aurinko nous eikä Ponysta kuulunu mitään. Mä yritin esittää et se ei haitannu mua, mut oikeesti se paino mun mieltä, ku mä en tienny missä se oli. Sodaki oli yhtä huolissaan. Me yritettiin kysyy muilta jengiläisiltä mut ne ei tienny mitään. Uutisis puhuttiin tapetusta snobbarista joka oli löytyny puistosta. Se oli tapettu samaan aikaan ku Ponyboy oli lähteny vek. Se nimi tais olla Bob. Se kuulu siihen jengiin joka oli hakannu Johnnyn. Must tuntu yhä enemmän et Ponylle oli tapahtunu jotain kauheeta.
Kulu monta päivää eikä Ponysta kuulunu vieläkään mitää mut nyt se ja Johnny oli etsintä-kuulutettuja sen snobbarin murhasta. Jeparit etti niitä Texasista. Dallykin oli nyt kadonnu, se varmaan meni niiden luokse. Nykyään me oltiin vaan oltu Sodan kanssa himassa. Mä en ollu pystyny nukkumaan kunnolla kun mua huolestutti yhä enemmän Ponyn kohtalo. Sodakin kieriskeli kaikki yöt sen sängyssä. Jeparit on haastatellu meitä, mut eihän me mitään tiedetä. Tuntu jotenkin niin avuttomalta.


Ku oli kulunu viikko siitä et Pony oli lähteny vek ni me kuultii Two-Bitiltä et Pony oli sairaalaas Dallyn ja Johnnyn kaa ku ne oli pelastanu jotain kakrui palavasta kirkost. Se myös kehotti meit katsomaan huomenna otsikot. Me lähettiin Sodan kanssa heti sairaalaan. Soda ajo. Me etittiin sieltä lääkäri ja kysyttiin Ponyboyta, sanottiin et me oltiin sen veljii. Se kävi Ponyn huonees ja sit se sano meil et me voitiin mennä sisään.

Heti kun Soda avas oven Pony näki meidät ja ryntäs halaamaan Sodapopia, joka pyöritti sitä ympäri ja sit se päästi sen alas ja katto sitä.
”Ponyboy, sun tukkas… sun nasta tukkas” Soda sanoi. Nyt mäkin huomasin sen. Ponyn tukka oli lyhyt ja vaaleennettu.
Sit se näki mut. Mä näytin varmaa aika säälittävältä ku mä nojasin ovenpieleen ja mun nyrkit oli taskussa ja mä vain toivoin ettei Pony haukkuis mua siihen paikkaan. Se tuijotti mua ja mä sanoin sille aika käheellä äänellä. ”Ponyboy…”
Pony irrotti Sodasta ja seisoi siinä. Mä en yhtään tienny mitä se ajatteli, sen kasvoilt ei voinu lukee mitään, ku kyyneleet alko valuu mun silmistä. Mä en ollu itkeny edes sillo ku faija ja mutsi kuoli auto-onnettomuudessa.

Tuntu oudolta itkee. Mä ihan oikeesti välitin Ponysta. Kun se tuli kotiin myöhään, mä karjuin sille vaikka enhän mä sitä tarkottanu. Mä välitin sitä. Mä vaan halusin et siitä tulis jotakin.
Mä tuijotin maahan ja käännyin poispäin Ponysta.
”Darry!” Pony kiljasi ja ryntäs mun luo silmäräpäyksessä. Se puristi mua vyötäisiltä ja mun oli melkeen vaikee hengittää. ”Darry”, se sano. ”Mä olen pahoillani…”

Mä silitin sen tukkaa ja mä tärisin kun mä pakosta yritin estää etten alkais kunnol parkuu. ”Pony, mä luulin että me oltiin menetty sut… nii kuin me menetettii äiti ja isä…” salaa mä olin pelänny sitä, et menettäsin jonkun mulle tärkeen. Mä olin ollu läheinen faijan kanssa, en mä halunnu menettää Ponyboytakin. Mä vaan tajusin sen liian myöhään,  me oltiin melkeen jo menetetty se. Niin kuin mä mä tajusin liian myöhään et mä olin lyöny sitä. Tätä mä en haluais tajuu liian myöhään, mä en ollu tunteeton. Mullakin oli tunteet, mut en mä ulkaltanu näyttä niitä. Ennen kun nyt, toivottavasti tajusin sen ajoissa, ettei ollu vielä liian myöhäistä.

[Glorisablet]

The Outsiders oli lempikirjojani yläasteella ja on edelleen. Kirjassa on jotain erityistä, vaikka minun ei pitäisi kaiken järjen mukaan pitää sen tyylisistä teoksista. Me kolme ja jengi on kirjoitettu puhekielellä, josta pidän kirjakieltä vähemmän ja kertoo köyhistä ongelmanuorista. Kieli on realistista, korutonta ja vaatimatonta onnistuen siitä huolimatta täyttämään sivut kovuuden alta versoavalla herkkyydellä.

Miesvaltaisessa enemmistössä on hurmaavia poikia, jotka kelpaisivat lisävuosilla siunattuna minullekin. Pikkurikollinen Timothy ”Tim” Shepard, kreikkalaista jumalaa muistuttava Sodapop Curtis, kovanaama Dallas ”Dally” Winston ja Sodan isoveli Darrel. Sodapopin tai Dallasin kelpuuttaisin koska tahansa miehekseni. Ensin mainittu filmitähtimäinen poika olisi huomaavaisena kuin unelmienhorisontista eikä Dallasiin voisi olla ihastumatta. Tuo huligaani herättää ihastusta karuudellaan ja kyvyllään saada muut seuraamaan itseään, ja sillä että on rikollisen alun henkilöitymä.

Kiitos, kiitos, kiitos, kun kirjoitit tästä fandomista ficin - ilman päähenkilöistä väännettyä slashia paneutuen vanhempansa menettäneiden Curtisien perherippeisiin. Minä-kertoja supisti kirjoissa näkökulmaa ja olisin kaivannut ainakin Darryn PoV:ia päästäkseni lähemmäs miehen tunteita, jotka eivät välittyneet kuin pikkuveljen kertomana. Darrel lyömässä Ponya ja syleilemässä tätä sairaalassa olivat lempikohtauksiani monien, monien muiden ohella. Hänen herkempi puolensa tuli niissä esiin. Tosi suloista ja liikuttavaa kun varautunut ja pidättäytyvä Darrel nyyhkytti haavoittuvana saatuaan karkulaisen takaisin elämäänsä. Kaiken sen, mitä Curtisien perheestä oli vielä jäljellä.

Mutta ficin kielestä minulla on kritisoitavaa. Puhekielellä kirjoittaminen linkitti tekstin fandomiinsa, mutta ei tapaillut Susan Eloise Hintonin tyyliä. Kirjailija on kirjoittanut aikansa puhekielellä, mutta se on paikoitellen erilaista kuin sinun käyttämäsi. Vähemmän lyhennettyä ja soljuvampaa; hän ei kirjoittanut tyyliin “Mä en ollu itkeny edes sillo ku faija ja mutsi kuoli auto-onnettomuudessa.” Kuulostaa enemmän nykyajan puhekieleltä naksahtavine konsonantteineen. Naks, naks, naks. En ole varma ymmärrätkö mitä ajan takaa. Sanon sillä olettamuksella, että saat kiinni villakoiran ytimestä. Minulla on tapana lausua kirjoitusta hiljaa mielessäni lukemisen aikana huuliani liikuttaen; st:t ja ks:t tökkivät, särähtävät ja naksahtavat kielikorvaani.
Muussa mielessä teksti oli ihan jees, vaikkei hirmuerityinen paketti ollutkaan. Darrel on mielenkiintoinen henkilö, ulkoisesti kova ja sinnikäs mutta sisältäpäin herkkä ja hitusen tunteellinen, joten pidin siitä että juuri tähän herkkyyteen ja nuorukaisen pakotettuun aikuiseksi kasvamiseen keskityttiin. Jäi hyvä mieli. =)

Jos saan esittää pikkiriikkisen toivomuksen, toivoisin Dallas/Cherrya ja parituksettomia ficcejä Curtiseista ja Timistä.

[Feliicia]

Kiitos kommentista Lavinia. Tiedän, että puhekieli ei kuullostanut oikealta, mutta kai sen voi ymmärtää kun en itse edes ole elänyt siihen aikaan En ole edes 15:) Kuitenkin yritin saada Darrystä jonkun uuden puolen esiin tässä ficissä. Omia lempihahmojani ovat Sodapop ja Johnny. Heitä ei kylläkään paljon käsitelty tässä ficissä:(
 En tiedä kirjoitanko enenpää ficcejä tällä fandomilla. Pitäisi sitten lukea kirja uudestaan, että muistaa kaikki tapahtumat. Kiitos kommentistasi vielä!

[amorgirl]

Ensinnäkin, tekstistä en osaa sanoa mitään, kun en oikeen tajunnu. Johtu varmaan siitä, että en tienny tota fandomia tai siitä mitään.

Kuitenkin, huomauttaisin tuosta nimestä (joka sai mut avaan tän topan), niin mulla on saman niminen jo täälä finissä.
 Eipä muuta

♥:llä am

[Vaarallinen Komentoija]

Ihana! Tykkäsin <33 Kiitos paljon. Lopussa melkein valu kyyneleet silmistä.

[Feliicia]

Vaarallinen komentoija, miks mä en oo huomannu et säki kommentoit . Kiitti , kiva kuulla et sain melkeen jonkun itkemään. Vaikka eihän sen pitäisi olla iloinen asia

[Feliicia]

Kiitos kommentistasi Vanilla M.. Munkin mielestä toi kirja on tosi hyvä, mutta en omista sitä  Kun mä kirjoitin tätä, mä vaan kirjoitin enkä tullut ajatteleeksi, että Darryn ajatuksia voisi syventää ja mennä vähän kirjan vaikutelman ulkopuolelle. Nyt kun lukee tän ficin, mä huomaan ihan hirveästi kohtia joita vois parantaa.
Kirjoitustyyli on mulle ihan vieras, mutta mä yritin matkia Hintonin tyyliä, joka oli aikas vaikeeta, niin sen takia se vähän tökkii. Selityksiä Kiva, että joku kommentoi tätä. Kiitos sinulle.

[Dra-Dra]

Se syy miksi avasin tämän ja aloin lukemaan, oli se, että luen tätä kirjaa juuri nyt koulussa. Saatiin koko luokka tämä kirja ja pitäisi tehdä kirjaesitelmä tästä.
Sitten näin tän ja aattelin et oho mikä sattuma.

Oikeastaan pakko sanoo et vastoin edellisten kommentteja, tää kirja ei todellakaan ollu yks mun lemppari. Hieman tylsä ja yksitoikkonen, ei mun tyylinen. Mutta ei kirjasta enempää.

Tää oli kuitenkin tosi kiva pieni tarina Darryn mietteet toki olis voinu olla vielä tarkemmin ja syvemmin kerrottu, tosa raapastiin vaan vähän pintaa, mutta Hintonin kirjoitustyylii olit aika hyvinki matkinu! (Pieniä tökkääviä kohtia lukuunottamatta)
Darry ei kuulu mun mihinkään top 3'seen, siellä keikkuu Soda, Dally ja Two-Bit, mutta kuitenkin kyllä täsä heräs ymmärrys Darrya kohtaan.
Ponyboy on omasta mielestäni rasittava, joten lyöntikohdassa ajattelin vain että saipas ansionsa mukaan 

Tää seuras aika tosi tarkasti kirjaa, mutta eipäs se nyt haitannut kovinkaan paljon. Tää potkas mua vähän persauksille ja autto mua jatkamaan esitelmän kirjottamista, kiitos siitä

[Feliicia]

Kiitti Dra- Dra! Itsekään en aluksi pitänyt kirjasta. Vihasin sitä. Mutta kun luin sen loppuun asti ja kuukauden päästä luin vielä uudestaan, opin pitämään siitä. Darry ei kuulu minunkaan top 3'seen. Siellä on Soda, Dally ja Johnny. Kuitenkin otin Darryn koska hän on aika kiinnostava henkilö. Kiitos kommentistasi