Title: Kesän viimeinen ruusu
Author: sennamiila
Beta: ei ole
Genre: drama, angst
Rating: S
Pairing: Bellatrix ja Narcissa pääosissa, mainintana Narcissa/Lucius
Disclaimer: kaikki Potter-hommat on edelleen Rowlingin
Quote: Tiesin kauniin ja piikikkään varren alla piilevän helposti vahingoittuvan nuoren naisen.
Warnings: tulkinnanvarainen kuolema
A/N: FF50:een sanalla 031.Kesä
Kesän viimeinen ruusu
Pikkusisareni syntyi kesän lähetessä loppuaan vuonna 1955. Hän oli kaunis kuin pieni ruusunnuppu – ainakin äidin mielestä. Mutta nimeksi ei tullut Rose. Kenties oli vain kohtalon ivaa, että siskostani tuli Narcissa, kevään kaunein kukkanen, ei loppukesän kuten olisi pitänyt. Minua tämä uusi tulokas ei niin paljoa kiinnostanut kuin toisia, joiden maailma tuntui pyörivän sillä hetkellä vain vauvan ympärillä.
Mutta minä en välittänyt. Pystyin livahtamaan tieheni, kun toisten huomio keskittyi vain ja ainoastaan Narcissaan.
Seurasin sivusta pikkusiskoni kasvua, kuinka tästä pienestä nupusta varttui nuori, juuri puhkeamaisillaan oleva ruusu, kuinka se puhkesi kukoistukseensa mennessään naimisiin. Talvisin Narcissa oli aina kovin nuutunut kuten muutkin kukat, mutta kesän tullessa taas säteili kilpaa auringon kanssa. Ja kun siskoni sai sitten tietää odottavansa lasta, hänen kukkansa olivat kaikkein kauneimmillaan.
Narcissan ainoa lapsi, Draco, syntyi kesäkuun alussa vuonna 1980, ja aivan alkuun poika oli siskoni suurin ylpeydenaihe, josta riitti puhetta vaikka maailman loppuun saakka. Jos satuin keskustelemaan Narcissan kanssa, pakotin kasvoilleni hymyn, enhän toki tahtonut loukata häntä. Tiesin kauniin ja piikikkään varren alla piilevän helposti vahingoittuvan nuoren naisen.
Mutta kaikki muuttui. Parin viikon kuluttua ei alkuhuumasta näkynyt enää jälkeäkään. Narcissa muuttui hetkessä aivan kuin toiseksi ihmiseksi. Hän otti etäisyyttä meistä kaikista, eniten pojastaan, ei enää jaksanut pitää tästä huolta. Useaan otteeseen näin kyyneleiden tulvahtavan siskoni silmiin, kun poika alkoi parkua ruokaa vaatien.
Siihen saakka Narcissan elämä oli ollut kuin ruusuilla tanssimista. Hän ei ollut lainkaan ajatellut, ettei se sellaisena ainiaan pysyisi, etenkään lapsen syntymän jälkeen. Minun kävi sääliksi siskoani, mutten osannut tehdä mitään auttaakseni. Narcissa oli liian heikko jaksaakseen äitiyden paineita, liian heikko jaksaakseen yksin hoitaa poikaa. Hän eksyi omaan elämäänsä, eikä enää löytänyt tietä pois ympärilleen rakentamansa piikkivankilan sisältä.
Ja niin kesän lopulla hänkin vain kuihtui pois kuten muutkin kukkaset lakastuvat syksyn tullen.