Title: 3 erilaista joulua
Author: MissWeasley eli minä
Beta: Eipä ole, sanokaa virheistä
Genre: Ööh, fluffy kai?
Rating: En ollu ihan varma, mutta sallittu kai, sanokaa jos olette eri mieltä
Pairing: No Molly/Arthur, Narcisssa/Lucius ja Lily/James muttei pääosassa.
Warnings: Eipä ole luultavasti
Disclaimer: Hahmot Rowlingin, en tienaa tällä rahaa jnejne
Haaste(et): Menee
Jouluhaaste IV:een ja
Kerää kaikki hahmot -haasteeseen Lily Potterilla(vanhemmalla siis...)
A/N: Joo eli, tän piti tulla jo jouluaatoks mut kiirettä piti enkä ehtiny kirjoittaa
Mää tiesin heti et kirjotan joko pienen Ronin, Harryn tai Dracon joulusta enkä osannu millään päättää kenen, joten päädyin tekeen kaikista
Niin ja näistä piti tulla raapaleita, mutta halusin nuo kaikki asiat tähän enkä viittiny alkaa karsimaan
Kommentit ovat sallittuja! ♥ Hyvää joulua näin hieman jälkikäteen
**
MalfoytJoulukuusen oksat kimaltelivat kattokruunun valossa tekolumen levätessä puun oksilla. Kuusen latvassa oleva enkeli hymyili rauhallisesti kämmenet yhteen liitettyinä.
Joululahjat oli paketoitu kauniiksi ja houkutteleviksi ja asetettu kuusen oksien alle testaamaan pienen pojan itsekuria. Neljävuotias Draco Malfoy seisoi kuusen edessä jäänharmaat silmät suunnattuina joululahjoihin.
‘Äkkiä vain, niin kukaan ei huomaa’, hän ajatteli.
Draco oli jo ojentamassa vaaleaa kättään kohti pakettia, jossa luki siistillä käsialalla hänen nimensä kunnes hänen äitinsä ryntäsi huoneeseen tonttulakki ja kamera kädessään, mikä ei ennustanut hyvää.
“Voi Draco, oletpas sinä suloinen noissa uusissa vaatteissasi”, tämä huokaisi ja käveli asettamaan tonttulakin Dracon päähän.
“Otetaanpa sinusta valokuva, jotta voimme lähettää kaikille sukulaisille kuvan kuinka iso ja suloinen poika sinä jo olet”, Narcissa hössötti ja asetti Dracon seisomaan punaisilla palloilla ja hopeisilla köynnöksillä koristellun kuusen eteen.
“En halua ottaa kuvaa”, Draco sanoi kiukkuisesti ja sipaisi lakin päästään nenäänsä nyrpistäen.
“No”, Narcissa sanoi rypistäen punattuja huuliaan ja huoliteltuja kulmiaan. “Äläpäs nyt niskuroi, mummi ja vaari ihastuvat.”
“En halua”, Draco toisti ja asetti kätensä puuskaan.
“Mitä poika ei halua?” kuului tasainen ääni olohuoneen ovelta.
“Haluaisin ottaa kuvan Dracosta, jonka lähettäisin sukulaisille jotta he näkisivät kuinka iso poika Draco jo on”, Narcissa sanoi Luciukselle katsoen Dracoa pyytävästi.
“Mutta minä en halua!” Draco kimpaantui ja polki jalkaa.
“Miksi ihmeessä et?” Narcissa kysyi.
“Siksi”, Draco sanoi painaen katseensa kiiltelevään lattiaan ja Narcissa huokaisi.
“Miksi ihmeessä heille pitäisi lähettää kuva Dracosta? Näkeväthän he poikaa muutenkin”, Lucius sanoi väliin ja katsoi vaimoaan Dracon nyökyttäessä kiivaasti päätään vieressä.
“Mutta se on perinne! Minustakin otettiin aina kuva jouluna, jotta se voitiin lähettää minun sukulaisilleni”, Narcissa selitti ja yritti näyttää mahdollisimman pyytävältä.
Lucius tuhahti ja pudisti päätään taikoessaan itselleen viinilasin.
“Ota sitten”, hän sanoi ja Dracon toiveikas ilme valahti.
“Tämä on salaliitto!” hän huusi. “Lapsityövoimaa! Pakottamista! Oman tahdon vastaista!”
“Ole hiljaa, Draco! Vai haluatko viettää joulusi yksin huoneessasi vedellä ja leivällä?” Lucius sanoi tiukasti ja katsoi Dracoa silmiään kaventaen.
“En”, Draco mutisi katsoen taas lattiaan.
“No, otetaanpa sitten se kuva”, Lucius sanoi ja Narcissa näytti voitonriemuiselta.
*
“Voi ei!” kuului huuto Narcissan huoneesta. Lucius ryntäsi Narcissan huoneeseen ja etsi katseellaan jotain tavallista poikkeavaa kuten rikkoutunutta kallista esinettä tai toista miestä vaimonsa kanssa.
“Mitä?” hän kysyi kun näki vaimonsa vain seisovan keskellä huonetta kädessään juuri kehitetty valokuva.
“Eihän tällaista kuvaa Dracosta voi lähettää vanhemmilleni!”
Lucius käveli vaimonsa vierelle ja katsoi valokuvaa tämän kädessä kunnes purskahti sitten nauruun.
Draco seisoi kuusen edessä tonttulakki käteen puristettuna, hiukset sekaisin, huulet mutrussa ja vihainen ilme kasvoillaan.
“Miksi ei?”
“Hän ei hymyile yhtään! Hän ei näytä niin suloiselta kuin voisi.”
“Mutta ainakin hän näyttää itseltään”, Lucius sanoi ja otti kulauksen punaviinilasistaan.
WeasleytKuusi kaatui rymisten alas Fredin ja Georgen juostessa sen ohi kiljuessaan: “Äitiii! Percy tartuttaa nörttibakteereja!”
“Heh heh”, Percy tokaisi viileästi juostessaan heidän perässään. “Halusin vain näyttää teille uuden analyysini Pänistys Jänistyksestä!”
“Lopettakaa riehuminen!” kivahti Charlie kaksosille ja Percylle. “Ihan kuin äidillä ei jo muutenkin olisi tekemistä!”
“Kuka kuusen on kaatanut?” kysyi heidän isänsä, joka tuli yläkerrasta olohuoneeseen vanhanmallinen jästikameransa kädessään.
Hän loihti kuusen nousemaan ylös yhdellä sauvanheilautuksella ja korjasi samalla rikkimenneen punaisen joulupallonkin.
Hän kaappasi viisivuotiaan Fredin syliinsä kesken pojan juoksun.
“Isää! En ole vauva enää!” Fred huusi ja yritti pyristellä irti kuitenkin nauraen.
Arthur laski Fredin alas nauraen itsekin ja huikkasi jo poispäin juoksevalle pojalleen: “Kutsupa kaikki olohuoneeseen.”
Fred pinkoi pois punainen tukka hulmuten ja kohta keittiöstä kuului Ronin närkästynyt ääni “Fred!” ja sitten pojan itkua.
“Minähän sanoin, että isä haluaa meidät olohuoneeseen, tai ei saa lahjoja!”
Arthur pudisti päätään ja käveli keittiöön. Ron kiljui nurkassa tuijottaen levinnein silmin isoa hämähäkkiä, jonka paikalla oli vähän aikaa sitten ollut nalle.
Kun se oli saatu taiottua takaisin Arthur kaappasi itkua tuhertavan pojan syliinsä ja huusi kaikki koolle olohuoneeseen.
“Otetaan perhepotretti!” hän kailotti iloisena kun Bill tuli kaksivuotiasta Ginnya kantaen yläkerrasta.
“Istukaapa sohvalle”, hän ohjasi perhettään ja laski Roninkin jo alas.
Valitettavasti niin iso perhe kuin Weasleyt, eivät mahtuneet sohvalle vaan muutaman tyrkkäyksen, parahduksen ja huudahduksen jälkeen Arthur päätyi taikomaan sohvaan levennysloitsun.
Kun perhe lopulta istui sohvalla osapuilleen rauhallisen näköisenä hän asetti kameransa kolmijalkaiselle tuelle.
“No niin lasken kolmeen ja käynnistän tämän itselaukaisimen ja juoksen sinne. Se piippaa kolme kertaa kunnes ottaa kuvan, hymyilkää sitten nätisti”, Arthur ohjasti perhettään.
Hän käynnisti kameran ja syöksyi omaa paikkaansa kohti sohvalle. Kuitenkin muutaman askelen päästä sohvasta hän kompastui Fredin ja Georgen jättämään pilailuleluun ja kaatui lattialle sohvan eteen. Hän nousi ylös ja vilkaisi kameraan, joka juuri silloin otti kuvan.
*
Oli joulupäivä ja perhe istui juurisyöneenä ja raukeana olohuoneessa availemassa lahjojaan, kun ikkunasta lehahti sisään ruskea pöllö. Se oli perheen pöllö Errol, joka toi Arthurin teetättämän kuvan perheestään, joka oli otettu muutamaa päivää ennen joulua.
Arthur tunsi korviaan kuumottavan pienoisesti irrottaessaan kirjekuorta pöllön jalasta. Hän nakkasi sille nopeasti pöllönamin ja se lehahti ikkunasta jälleen ulos luultavasti saalistamaan iltapalaa itselleen.
Arthur ei meinannut uskaltaa katsoa kuvaa. Kuvanottotilanne oli mennyt aivan pipariksi, eikä filmissä ollut ollut varaa kuin yhdelle kuvalle.
Hän kaivoi kuvan esiin koko muun perheen tuijottaessa hänen vapisevassa kädessään pitämäänsä kuorta hänen olkapäänsä yli.
Naurunremahdus kuvan tultua esille oli niin rempseän iloinen ettei Arthur voinut kuin nauraa mukana.
Kuvassa Mollyn kasvoilla oli kauhistunut ilme miehensä puolesta ja suu ammotti aukinaisena. Ron, joka istui äitinsä oikealla puolella kuvasta katsottuna, tuijotti hänkin isäänsä, josta näkyi vain selkä ja takapuoli sohvapöydän takaa, kasvoillaan ilme joka näytti siltä kuin Ron ei osaisi päättää purskahtaako nauruun vai ollako huolissaan. Charlie ja Bill olivat pompanneet istumaan sohvan selkänojalle väistäessään kaatuvaa isäänsä ja Percy istui keskimmäisenä pidellen jalkojaan pois tieltä. Ainoa, joka katsoi kameraan oli äitinsä sylissä istuva Ginny, joka kaivoi nenäänsä ja näytti kuin ei huomaisikaan välikohtausta.
Arthurin sydämessä läikähti lämpimästi. Tämä oli hänen perheensä.
PotteritTalo Godrickin notkossa oli hiljainen, sillä talon väki nukkui vielä sikeästi.
Ensimmäinen, joka kuitenkin raotti kirkkaanvihreitä silmiään oli perheen äiti Lily.
Hän venytteli kissamaisesti, nautti hetken miehestään hohkaavasta lämmöstä ja nousi sitten ylös aikeissaan lähteä keittämään riisipuuroa koko perheelleen.
Hän oli ohittamaisillaan poikansa huonetta, kun sen huoneen ovi avautui ja ovenraosta kuului kuiskaus: “Äiti.”
Lily kääntyi pörröttämään pojan tummaa tukkaa ja koppasi tämän syliinsä.
“Shh! Ei herätetä isiä”, Lily kuiskasi ja lähti Harry sylissään alakertaan.
“Keitetään riisipuuroa. Mitä luulet, kukakohan saa mantelin tänä vuonna”, Lily puheli pirteästi pojalleen kavutessaan rappusia alas.
“Minä”, kuului vastaus kuin apteekin hyllyltä. Lily nauroi ja laski pojan lattialle lelujensa kanssa alkaen itse touhuta lieden ääressä. Hän taikoi puuron keittymään itsekseen ja istahti pöydän ääreen katsomaan pienen poikansa touhuja. Poika pärisytti innoissaan huuliaan sylki roiskuen lennättäessään erästä kuuluisan huispaajan mallista nukkea luudan selässä.
Lilyn suu suli hymyyn. Hän niin rakasti poikaansa. Silloin rappusista kuului tömähdys ja sadattelua. James ilmestyi keittiön ovelle hiukset sekaisin pelkät alushousut jalassaan ja silmälasit vinossa.
“Huomenta mörökölli”, Lily sanoi ja James kumartui painamaan suukon vaimonsa poskelle ennen kuin taikoi itselleen kunnon kupillisen kahvia ja istui sitten vaimonsa viereen.
James ei sanonut mitään ennen kuin oli saanut kahvinsa juotua, hän näyttikin heräävän kunnolla vasta kofeiinin jälkeen.
“Isi kato!” Harry hihkaisi ja näytti juuri piirtämäänsä kuvaa vanhemmistaan.
“Se on hieno”, James sanoi ja hymyili pojalleen. Harry säteili ja laittoi piirustuksen pöydälle ja istahti itsekin tuolille pöydän ääreen.
“Onko puuro jo valmista?” poika kysyi ja nojasi leukaa käsiinsä.
“Ihan pian, kulta”, Lily sanoi ja nousi ottamaan puuron liedeltä. Hän tiputti sinne mantelin ja sekoitti kunnolla.
“No niin”, Lily sanoi asettaen puuron pöytään. “Käykää kimppuun!”
Harry ja James todella tottelivat sillä kumpikin syöksähti kauhaa kohti aikoen olla ensimmäinen.
“Minä olin ensin!” Harry mutisi kiskoen kauhaa omaan suuntaansa.
“Ethän kun minä”, James sanoi kiskoen kauhaa itseensä päin, tosin aika hellästi ja nauraen samalla.
“Pojat”, Lily sanoi lempeästi, mutta tiukasti ojentaen kättään kohti kauhaa.
“Anteeksi”, kumpikin mutisi ja antoi kauhan Lilylle. Lily nyökkäsi hyväksyvästi ja antoi jokaiselle oman puuroannoksensa.
Kun se oli syöty (Harry sai mantelin) he siirtyivät olohuoneeseen aukomaan lahjoja. Tai oikeastaan Harry aukaisi ja Lily ja James katsoivat sivusta pojan riemua. Harry sai Siriukselta uuden hienon leikkiluudan ja halusi jo mennä ulos kokeilemaan sitä, mutta Lily kielsi.
“Äiti, miksen?” Harry kysyi ja yritti näyttää anovalta.
“Koska siellä on kylmä”, Lily vastasi ja lisäsi vielä: “Voithan sinä sisälläkin kokeilla.”
“Okei”, Harry myöntyi vastahakoisesti, mutta myrtynyt ilme katosi kun poika pääsi luudan selkään ja se nousi jalan päähän maasta.
Sillä välin kun Harry kiisi ympäri olohuonetta, James kietoi kätensä Lilyn olkapäälle ja kumartui kuiskaamaan vaimonsa korvaan: “Minulla on sinulle lahja.”
Lily käänsi katseen Jamesiin, hymyili ja painoi suukon tämän huulille.
“Minullakin sinulle”, hän sanoi ja kapusi lattialle kuusen viereen ottaen sieltä pienen hopeapaperiin käärityn paketin.
James laskeutui vaimonsa viereen ja otti hänkin paketin, joka oli kääritty kultapaperiin.
He ojensivat lahjat ristikkäin toisilleen ja alkoivat kumpikin riipiä paperia oman lahjansa ympäriltä.
Paketit avautuivat yhtä aikaa ja kun Lily näki miehensä lahjan hän purskahti nauruun.
“Meidän hääkuvamme. Kehyksissä… Voi James”, Lily nauroi ja katsoi Jamesille antamaansa pakettia, josta paljastui myös kehyksissä oleva hääkuva.
James katsoi hetken ymmällään kuvaa kuin epäillen saaneensa väärän lahjan, mutta purskahti kohta itsekin nauruun. Kyyneleet silmissään he kumartuivat suutelemaan minkä keskeytti kuitenkin närkästynyt ääni.
“Älkää tehkö noin, yääh!”
Harry seisoi heidän vieressään leluluuta kädessään ja tuijotti vanhempiaan.
“Hei, mehän voisimme ottaa kuvan meistä kaikista. Näin jouluna”, Lily keksi ja ennen kuin kumpikaan miespuolisista ehti estää oli nainen jo hävinnyt yläkertaan.
*
Lily asetti juuri kehittämänsä velhokuvan marmorisen takan reunalle. Hän ja James kyykkivät lattialla komeasti koristellun kuusen edessä ja Harry oli heidän välissään kädet vanhempiensa kaulalla. He kaikki hymyilivät iloisesti - Harry oikeamminkin virnisti. Punaiset tonttulakit olivat kaikki hieman vinossa.
Lily tunsi kuinka Jamesin kädet kiertyivät hänen ympärilleen ja kuiskaten korvaan:
“Hyvää joulua.”
