Kirjoittaja Aihe: Mahtipontisia ensiaskelia (K11) || Punurmio/Firenze  (Luettu 1766 kertaa)

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 539
  • Mock me.
Nimi: Mahtipontisia ensiaskelia
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: K11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä ja lisäsi varoituksen zoofiliasta
Genre: Drama, lievä romance & humor
Paritus: Punurmio/Firenze
Haaste(et): Kerää kaikki hahmot (Sibylla Punurmio),

Vastuuvapaus: En valitettavasti omista ketään hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle ihmiselle nimeltä J.K. Rowling. Minä ainoastaan leikin ja omistan juonen.

A/N: Älkää kiltit kysykö mitään. Siis yhtään mitään. Parituksesta syytän EpikFeiliä ja Odoshia! Ootte helvetin hauskaa yödataus seuraa, etten muuta vois toivoa ja joskus otetaan uusiks ja valvotaan kaikkee järjetöntä puhuen! Eiks jeah? 8D Omistus menee heille, tulkaa ja tallokaa lyttyyn kiitos? :D


Mahtipontisia ensiaskelia

Sibylla Punurmio piti yöilmasta ja sen luomasta kuplivasta tunteesta, joka kerääntyi joka hetkeltä enemmän hänen sisälleen. Kuplivaan tunteeseen oli myös oma syynsä, hän oli uskaltautunut tornistaan vain, koska hän oli nähnyt kristallipallostaan käskyn lähteä yöllä kävelemään kohti Kiellettyä metsää. Kukaan ei voinut tietää mitä se tarkoitti, ei edes hän, mutta se oli näyttänyt kohtalokkaalta, ettei tilaisuutta voinut jättää väliin. Metsän nimi toi utuisuuden hänen suuriin silmiin. Kielletty kuulosti niin vaaralliselta ja jännittävältä, että oli suorastaan ihme, että oppilaat pysyivät poissa sieltä.

Metsän reunalla vasta nainen tajusi lähteneensä ilman kenkiä, mutta hänen onnekseen kevät oli jo pitkällä ja sää oli leuto. Ei liian lämmin, mutta aiheutti pienen hien pintaan – hiostava ilma tiesi ukkosta illaksi. Hetken epäröityään Sibylla otti yhden mahtipontisen askeleen kohti metsää ja joutui saman tien vastarinnan uhriksi. Taisteltuaan hetken käkkyräisen pusikon kanssa kummalle hänen mekkonsa helma kuului hän pystyi jatkamaan syvemmälle metsään.

Kesän lämmin kuu valaisi ennustajanaisen polkua heikosti, mutta varmasti runsaiden oksien lävitse. Punurmio ei tajunnut kuinka silmäpari tarkkaili hänen matkaansa syvemmälle, tarkkaillen joka ikistä  pientä vaaran mahdollisuutta. Puolelta toiselle keinuvaa takamusta ja toisinaan horjahtelevaa askelta.


“Tähdet ovat tänään ihmeellisen kirkkaita”, Firenze sanoi hiljaa ilmestyen jo monta minuuttia paikoillaan seisoneen naisen eteen. Hän näki silmäkulmastaan, kuinka nainen hätkähti ja kauniissa silmissä kävi välähdys pelkoa. Hitaasti Firenze laski katseensa kohtaamaan suoran tuon jumalaisen ihmisnaisen katseen. Hän tiesi, että olisi parempi pysyä erossa tästä, muttei pystynyt luopumaan ajatuksesta, että voisi edes hieman koskettaa tuota naista edessään.


Sibylla oli kuullut paljon kentaureista, muttei koskaan ollut tavannut sellaista henkilökohtaisesti ja nyt yksi sellainen puhui hänelle tähdistä. Hänen sydämensä sykki edelleen kuin pitkän maratonin jälkeen. Puoli-ihminen oli astunut esiin niin ennalta arvaamattomasti, että hän oli vallan säikähtänyt. Pelko sai hänet kuitenkin kiihottumaan ja pitkään selibaatissa elänyt kiihko sai mielen täyttymään erilaisista perversseistä mielikuvista miten hän voisi koskettaa tuota puoli-ihmistä edessään. Puheen erikoinen aksentti sain väreet kulkemaan pitkin naisen kehoa ja vaikka ajatus tuntui sairaalta se oli kiihottava. Erittäin kiihottava.


Ihmisolennon askel oli viettelevä ja ääni miellyttävä tämä kertoessa Firenzelle nimensä. Sibylla oli ehdottomasti erikoisin nimi minkä Firenze oli kuullut aikoihin ja hän oli elämänsä aikana saanut tietää paljon tähdiltä. Kohtelias, kun kentauri halusi olla hän esittäytyi takaisin naiselle. Firenze pystyi näkemään himon ja kysymyksen, johon ei ollut varma halusiko todella vastata siihen myöntävästi.


*


Myöhemmin auringossa jo värjätessä taivaanrantaa punaisella värillään Sibylla käveli takaisin kohti linnaa tyytyväisenä, hymyillen metsästä kuuluville äänille ja tyydytettynä. Hän tunsi edelleen Firenzen karheat ja suuret kädet ihollaan tuottamassa mielihyvää. Hän muisti väristykset kehossaan ja murahdukset korvansa juuressa.

Kristallipallo oli taas kerran ollut oikeassa – ja Sibylla aikoi ehdottomasti palata uudemmankin kerran uuden rakastajansa käsivarsille.
« Viimeksi muokattu: 09.03.2015 20:55:27 kirjoittanut Scarlett »
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Mahtipontisia ensiaskelia (K13)
« Vastaus #1 : 29.12.2010 03:05:54 »
Noniin vihdoin mä tuun kommentoimaan tätä, vaikka jossain vaiheessa mietin odottaisinko tammikuuhun, mutta en sitten kuitenkaan malttanut odotella - kun et ole ollut minulle höpöttelemässäkään! Oikeasti pitää nyt olla ylpee, kun saatiin Epikin kanssa sut tähän yllytettyä. Tää on ihana, jotenkin niin punurmiomainen. Ja Punurmio on omalla erikoisella tavallaan kiva hahmo; hupsu, mutta salaperäinen.

Virheitäkin bongasin pari, joten otetaanpa ne nyt ensimmäisenä, koska muuten unohdan ne kuitenkin. :D

Lainaus
Sibylla oli kuullut paljon kentaureista, muttei koskaan ollut tavannut sellaista henkilökohtaisesta
Lainaus
hymyillen metsästä kuuluville äänillä ja tyydytettynä.
Huomasit nyt varmaan jo itekkin, että siellä pitäisi olla henkilökohtaisesti ja äänille eli ei siis mitään sen suurempaa siellä ollut. Muuta en sitten huomannutkaan ja nuo voi laittaa kellonajan piikkiin. :)

Sitten siihen muuhun kommentointiin, kun päästiin noista eroon! Tämä oli todella kiva ja erityistä plussaa (ainakin minun mielestäni) vaikeiden hahmojen IC:eydestä. Koska Punurmio on sen verran sekava kristallipalloineen, että siitä on vaikea saada Ic ja Firenze on taas niin... kentauri? Emt. Kuitenkin plussat siitä. Muutenkin fikki oli ihanaa luettavaa semmoista selkeää ja helppoa. Jotenkin jännää ja tapahtuma paikaksi sopi vallan mainiosti tuo Kielletty metsä. Hassua tosin tässä on se, että tapahtumat sijoittuivat aikaan ennen Firenzen opettajakautta ja silloinhan Punurmio suhtautui opettaja toveriinsa hieman kielteisesti. :D Mutta ei se tekstiä haitannut, koska se oli nätti ja utuista.

Ja kiitos paljon siitä, ettet kirjoittanut mitään K-15 PWP:tä noiden kahden välille saati K-18, koska ei välttämättä puolihevoseen sekaantuminen olisi niin nautinnollista luettavaa, vaikka totuushan on, että lukijat lakastavat pornoa (viitaten fikkiin "Vanhoissakin on poweria"). ;D

Kuitenkin kiitos mussu tästä pätkästä! :-*

~Odoshi
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

sukkula

  • Vieras
Vs: Mahtipontisia ensiaskelia (K13)
« Vastaus #2 : 29.12.2010 18:07:26 »
Tämä oli kyllä parituksen takia pakko lukea. Jotain virheitä tuolla oli, mutta ei se mitään. Oikein hyvin kirjoitettu, hahmot sopivasti IC jaeteni kivasti. Loppu oli oikein hykerryttävä, juuri sellainen täydellinen. Sekava kommentti, sry.

<3 sukka