Noniin! Tässä on viimeinen luku! Tätä oli huomattavasti helpompi kirjoittaa kuin joitain luukkuja ja toivon, että tämä ei nyt aivan täysi pannukakku ollut
Omalta osaltani toivon teille Harrynhauskaa joulua!
*
24.luku
Helikopterimatka tuntui kestävän loputtoman kauan. He lensivät vähän matkaa Venäjän kaupunkien yllä ja Topi saattoi nähdä niiden kirkkaat jouluvalot. Kohta kuitenkin maa vaihtui vähitellen mereksi ja pian he jo lensivät aavan, silmänkantamattomiin jatkuvan jäähileisen veden yllä.
Hämärä alkoi kietoa heitä syleilyynsä ja pian Topi ei nähnyt ikkunoista yhtikäs mitään. Hän ihmetteli miten lentäjän pystyivät edes näkemään eteensä, mutta huomasi heidän sytyttäneen ajovalot.
Topi oli jo käpertymässä nukkumaan, kun toinen miehistä huudahti jotain ja osoitti alas. Topi nosti katseensa ikkunasta katsomaan alas ja huomasi helikopterin valokeiloissa tutun hahmon.
Äiti! He olivat lentäneet pohjoisnavalle.
‘Äiti!’, Topi huusi. ‘Äiti, täällä!’
Silloin lentäjät huomasivat Topi ja alkoivat keskustella keskenään kiivaasti.
Lopulta toinen heistä nousi ylös, otti jotain penkkinsä alta ja tuli Topin luo. Topi hieman arvelutti mitä mies aikoisi tehdä. Ei kai tämä vangitsisi häntä ja veisi ihmisten eläintarhaan, mistä äiti oli hänelle kertonut?
Mutta ihminen ei aikonut mitään sellaista. Hän pujotti Topi selkään kädessä pitämänsä laskuvarjon ja avasi postiluukun. Hän näytti Topille, että aikoisi pudottaa tämän luukusta äitinsä luo.
Vaikka heillä ei ollutkaan yhteistä kieltä, Topi ymmärsi. ‘Se oli varmasti sitä joulutaikaa’, Topi jälkeenpäin ajatteli.
Viuhuva tuuli leyhähti vasten Topin kasvoja miehen pudottaessa Topin luukusta.
Olo tuntui yllättävän kevyeltä varjon avautuessa ja Topi hetken kuvitteli osaavansa lentää.
Hiljalleen hän tippui kohti maata, kohti äitiään, joka oli huomannut Topin ja pyöri kiivaasti ympyrää jäällä.
“С Рождеством Христовым!” kuului Topin pään yläpuolelta ja kun Topi katsoi ylös hän näki miehien vilkuttamassa hänelle. Hän heilautti tassuaan vastaukseksi ja kun hän käänsi katseensa maahan hän tömähti hellästi äitinsä viereen.
’Voi, Topi! Missä sinä olet ollut? Luuöin sinun jo hukkuneen ja vaikka mitä!’ äitikarhu touhotti ja suki Topin turkkia.
’Äiti ei minulla ole mitään hätää. Ihmiset olivat todella ystävällisiä. He antoivat minulle ruokaakin’, Toi sanoi ja halasi äitiään.
’Ihmisiä?’ äiti kauhistui. ’Näitkö ihmisiä?’
’Näin, eivätkä he ole ollenkaan niin verenhimoisia kuin täällä väitetään!’
Onneksi äitikarhu antoi asian olla ja veti poikansa istumaan jäälautan reunalle. Hän pyydysti Topille ison kalan ja sitä mussuttaessaan taivaalle syttyivät revontulet.
Niitä äitinsä kanssa katsoessaan Topi tunsi itsensä maailman onnellisimmaksi jääkarhuksi.
*
Venäjänkielinen lause tarkoittaa tietenkin "Hyvää joulua!"
