Sokeutunut rakkaudesta, S

[Lunella]

Sokeutunut rakkaudesta
Pairing: Sirius/James, James/Lily
Genre: angst, draama
Ikäraja: S
Summary: "Sirius, miltä se sinun mielestäsi tuoksuu?" Sinulta.
A/N: Inspiraatiossa on kiva elää.<3 Osallistuu FF100'seen sanalla Noidankattila ja Slash10'iin.

***

Sirius Pov

Katseeni vaelsi Jamesista noidankattilasta nousevaan vaaleanpunaiseen savuun ja takaisin. James oli todellakin tehnyt sen, valmistut amortentiaa, jolla aikoi huumata Lilyn omakseen. Jos Lily saisi tietää liemestä, James olisi pulassa, mutta hän ei näyttänyt lainkaan huolestuneelta. Päinvastoin. Jamesin kasvoilla koreili pieni virnistys, hänen vilkaistessaan minuun. Virnistin takaisin samalla, kun tunsin vatsanpohjassani elävien perhosien olemassa olon jälleen kerran katsoessani Jamesiin.

"Miltä se liemi tuoksuu?" kysyin silkasta uteliaisuudesta, sillä olin kuullut jokaisen haistavan sen tuoksun, mikä kutakin viehättää.

"Lilyltä", James huokaisi nuuhkaistessaan lientään. Hän oli sokeutunut rakkaudesta, eikä tajunnut lainkaan kuinka imelältä kuulosti sanoessaan Lilyn nimen ääneen.

"Miltä se sinun mielestäsi tuoksuu?" James kysyi vuorostaan ja katsoi minua uteliaasti. Tietysti häntä kiinnosti, minähän olin juossut jokaisen Tylypahkalaisen tytön perässä, huolimatta siitä oliko hän tumma vai vaalea, hiljainen vai puhelias. Ei tytöillä ollut väliä, kunhan en vain joutunut joka hetki ajattelemaan edessäni hymyilevää poikaa. Tytöt myös takasivat naurettavien tunteideni pysyvän piilossa.

Nuuhkaisin lientä ja nyrpistin nenääni. Sukkahiki, ajattelin. Se haisee ihan sukkahieltä. Sitten haistoin vielä toisen kerran ja henkäisin ääneen.

Mieleeni palautui elävästi eräs kuuma syyspäivä, kun James oli tullut poikien makuuhuoneeseen hikisenä, huispaustreeniensä jälkeen. Ensiksi olin vain haistanut hänen järkyttävän löyhkänsä, hien inhottavan hajun. Sitten olin vilkaissut Jamesiin, mahanpohjassani oli lennellyt ne samaiset perhoset, jotka olisin tälläkin hetkellä halunnut kuristaa.

Silloin Jamesin hiukset olivat olleet jopa tavallista sekaisemmin. Hänen tummat silmänsä olivat tuijottaneet minua ja se huohotus. Hän oli juossut portaat ylös hengästyen, arvelin silloin, mutta silti kylmät väreet olivat kulkeneet pitkin kehoani. Se oli ollut ensimmäinen kerta, kun James oli saanut minut tuntemaan muutakin kuin ystävyyttä.

"No?" Jamesin kärsimätön ääni palautti minut maan pinnalle ajatuksistani. "Miltä se tuoksuu?"

Sinulta. Se tuoksuu sinulta huispaustreeniesi jälkeen.

"Kukilta", vastasin ja irvistin Jamesin alkaessa nauraa.

"Niin tyypillistä sinulta, Sirius", hän sanoi.

James ei tuntenut minua lainkaan, ja se sattui. Sydämeni jyskytys tuntui korvissani asti ja hengityksestä tuli vaikeaa. Nieleskelin ja haukoin happea, mutta James ei huomannut.

"Annan liemen Lilylle heti aamulla", James sanoi haaveksuvasti, jolloin tunsin möhkäleen kurkussani ja silmäni kostuivat. Tunteeni uhkasivat vyöryä yli, jonka jälkeen huomasinkin katsovani Jamesia ylöspäin koiran silmin.

Miksei hän huomannut?

"Sirius, mitä sinä nyt?" James sanoi hämmästyneenä nähdessään minut animaagihahmossani.

Ei hän tietenkään huomannut surua katseessani. Ei hän huomannut minua lainkaan. Lily oli ainoa, kenet hän näki sokeilla silmillään.

Heilautin häntääni Jamesille vastaukseksi, jonka jälkeen James taas kääntyi noidankattilassa olevaan liemeensä päin. Hän hymyili, mutta se hymy ei ollut minulle vaan punapäiselle tytölle, jota hän rakasti.

[syysvilja]

Oi.

Tämä oli ihana! Aivan tajuttomana ihana ja jotenkin suloinen, vaikkakin surkea. Tuli neuvoton olo Siriuksen puolesta - miten James ei voi huomata? Ei Lily, typerys, vaan Sirius! Voi että.

Jos yritän sanoa jotain rakentavaakin - tai siihen suuntaan? Haha. Okei, yritetään.
Kerronta oli jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan ja koruttomuudessaan sellaista vetävää, jota ei aloitettuaan kykene lopettamaan.  Tykkään yleensäkin siitä ficeissä, miten teksti ja varsinkin vuorosanat saavat oman "rivinsä", selkeyttää rakennetta jotenkin huomattavasti ja tekee lukemisesta mukavaa ja soljuvaa.

Se tuoksuu sinulta huispaustreeniesi jälkeen.

Tykkään, tykkään niin vietävästi!

Hahmot olivat minusta hyvin luonnollisia, ja olit onnistunut hyvin luomaan lukijan eteen selvän kuvan tilanteesta. Jotenkin se, että Sirius tyttöjen perässä juoksemalla yrittää tukahduttaa tunteensa Jamesia kohtaan oli hyvin onnistunut yksityiskohta ja tottakai huipentui lopun animaagihahmoon. Ja miten James ei voi huomata? Argh, pahvi!

Yksi piskuinen, mitätön lyöntivirhe löytyi, ja tuntuu nipolta quotata se tähän:

Mieleeni palautui elävästi eräs kuumasyyspäivä, kun

Varmaan erikseen?

Mutta joo, olen nukkunut ehkäpä kuusi tuntia ja tehnyt koko päivän töitä, anteeksi tämän kommentin sekavuus ja kiitos kauheasti lukukokemuksesta! Ehdottomasti jotain ihanaa ja katkeransuloista♥

[Roshwua]

Nonniin, siitä on varmaan ikuisuus kun viimeksi kommentoin ficciä, mutta koska nyt on joululoma ja olen sopivalla tuulella niin voisin tähän jotain raapustaakin : )

Mä olen vain yksinkertaisesti niin sokeasti rakastunut tähän paritukseen (heh heh) ja jostain syystä heidän traagiset rakkaustarinansa saavat silmäni kostumaan ja ihoni kananlihalle. Tämä tarina oli kirjoitettu oikein hyvin ja pidin tilanteesta ja ficin juonesta. Lily sekoittamassa pakkaa on aina mukava lisä tähän paritukseen ja olit sujauttanut hänet hyvin et niin konkreettisena hahmona, mutta taustatekijänä Jamesin puuhissa. Siriuksen tunteet oli kuvattu aidosti ja teksti oli täynnä kivoja sanavalintoja elävöittämään poikien/pojan tunteita. Teksti oli muutenkin hyvin soljuvaa ja kiinnostavaa eikä töksinyt yhtään!

Silloin Jamesin hiukset olivat olleet jopa tavallista sekaisemmin. Hänen tummat silmänsä olivat tuijottaneet minua ja se huohotus. Hän oli juossut portaat ylös hengästyen, arvelin silloin, mutta silti kylmät väreet olivat kulkeneet pitkin kehoani. Se oli ollut ensimmäinen kerta, kun James oli saanut minut tuntemaan muutakin kuin ystävyyttä.

Oih tämä oli aivan ihana kohta samoin kuin kaikki muut kuvailut Siriuksen kuvailusta Jamesista. Tykkäsin myös tuosta yksityiskohdasta, milloin tarkalleen Sirius oli kokenut tuntevansa Jamesia kohtaan jotain muutakin.

Kursivoidut kohdat toivat mukavaa syvyyttä Siriuksen ajatuksiin. Niin kuin nattekin mainitsi, pystyin näkemään selvän kuvan tilanteesta ja aistimaan jokaisen tunteen ja ajatuksen poikien olemuksissa.

James ei tuntenut minua lainkaan, ja se sattui.

Tämä ficci ehkä poikkeaa lukemistani ja kirjoittamistani siinä, että James ei tosiaan tunne Siriusta lainkaan, vaikka luuleekin niin. Pidin tästä yksityiskohdasta todella paljon, sillä se ei itse asiassa ole koskaan pälkähtänyt mieleeni. Joten kiitos, opin tänään jotain uutta

Jos nyt tiivistäisin kommenttini tähän siten, että pidin paljon lukemastani ja se sai herätettyä taas uinuvan ficcailijani kurkistamaan kohti päivänvaloa. Vaikka idea Siriuksen, Jamesin ja Lilyn kolmiodraamasta on tuttu, olit saanut tuotua tarinaan jotain omaa ja pidin siitä. Kiitoksia paljon!

[Munis]

Kommenttikampanjasta päivää!

Surullista J/S:ää ei ole koskaan liikaa. Ainoa mahdollinen huono puoli siinä on se, että aika usein juonikuviot ja ideat ovat samoja; Sirius angstaa kun Lily vie häneltä Jamesin. Mutta mitäs siitä, koska siitähän on aina kiva lukea hyvin kirjoitettuja ficcejä.

Virheitä en bongannut yhtäkään ja teksti oli mielestäni muutenkin sujuvaa, mitä nyt pari kertaa tökkäsi joku pilkku vähän silmään ja minkä itse olisin muuttanut vaikkapa pisteeseen. (Mutta jos sen pilkun vaihtaisi pisteeseen, siihen tulisi kielioppivirhe, joten joten. Oma tyylini on vain erilainen ja tykkään aloittaa lauseet sanalla ja...)

Ficin nimi on ehkä vähän kulunut, koska sokeasta rakkaudesta puhutaan niin paljon, mutta ei se oikeastaan ainakaan minua edes häirinnyt. Kliseet on joskus ihan jees, edelleen sillä ehdolla, ettei ne ole liian klisee ja että ne on kirjoitettu taitavasti.

James on ärsyttävä. Miten se voi muka olla noin tyhmä, en siedä edes siltä tuollaista käytöstä. D: Ja muutenkin, mun mielestä James/Lily on vaan niin väärin! Ehkä kuvittelen nyt kaikesta huolimatta, että James mokasikin tuon lemmenjuoman ja rakastui Siriukseen...

Mäkin pidin tuosta, ettei James tiennytkään Siriuksesta kaikkea. Jos mä kirjoitan J/S:ää, tai luenkin, niin melkeinpä aina pojat tuntevat oikeasti toisensa paljon taskujaan paremmin. Eli tämä toi myös uutta näkökulmaa!

Lopetus oli onnistunut. Siriukseen koiramuodossa törmää ficeissä oikeastaan yllättävän harvoin. Tai sitten en vain osaa etsiä oikeista paikoista. Mutta kuitenkin, pidin! En osaa analysoida mitään ihmeellisyyksiä, mutta kiitos lukukokemuksesta.

(Ja. Lentämisessä takkuuntunut tukka. ♥)

[Lunella]

Tulin vastaamaan teiän ihaniin kommentteihin, vaikka pitäisi lukea bilsan kokeeseen. Mua ei vaan kiinnosta mitkaan karvankohottajalihakset just nytten. :'D

natte, kiitos kommentista! Hyvä juttu että hahmot tuntuivat luonnollisilta ja sait lukijana selvän kuvan tilanteesta. Pelkään yleensäkin ficcien julkaisussa sitä, että se on liian epäselvä, eikä kukaan tajua tai saa minkäänlaista otetta ficistäni. Kiitos virheenbongauksestakin, olin muuten tota kohtaa kirjoittaessani miettinyt että 'jotain hämärää tossa sanassa on'... :'D

Roshwua, kiitos sullekin kommentistasi. Aika hienoa, jos sain jotain uuttakin huolimatta käytetystä ideasta näiden kolmen kolmiodraamasta. Ja näin vielä lopuksi, sulla on ihana ava!! ♥

Munis, olin tosi ilonen, kun huomasin saaneeni kommentin näin pian. :3 Kliseinen otsikko todellakin, olin vähän niin ja näin tämän otsikon kanssa, mutta en keksinyt muutakaan joten annoin olla. Hyvä jos se ei kliseisyydestä huolimatta haitannut. Kiitos piristävästä kommentista. (:

[Sädekehä]

Oi, J/Sää! On ihana aloittaa aamu lukemalla jotain näin söpöä, toisaalta taas niin äärettömän surullista ja riipivää. Henkilökohtaisesti pidän ehkä enemmän ficeistä, joissa poikien tunteet ovat molemminpuolisia, mutta kuitenkin miljoonista erilaisista syistä he eivät saa toisiaan, mutta rakastavat silti toinen toistaan maailman loppuun asti. Ah. Näissä JamesrakastaaLilyä –ficeissä on kuitenkin se hienous, että ne tosiaan ovat väkisinkin tosi katkeria ja riipiviä, ja sellaiset ficit sitten taas ovat lähellä sydäntäni! Siriusta kävi kyllä tosi paljon sääliksi, ja James nyt on tyhmä – saanut kenties Lilyltä sitä lemmenlientä?

Tätä lukiessa tuli jotenkin äärimmäisen fluffymäine olo, vaikka angsti tässä tulikin tietyllä tavalla vahvasti esiin. Mutta noidankattila, lemmenjuoma, James aivan pilvissä, Siriuksen haaveilevat katseet, huispaus ja treenien jälkeinen tuoksu.. Tässä oli kyllä paljon kaikkia hienoja oivalluksia, ja pidin tosi paljon juuri tästä ristiriitaisesta tunnelmasta. Olit saanut hahmot myös mukavan IC:ksi; Jamesin huumaantumaan Lilystä ja Siriuksen jahtaamaan tyttöjä peittääkseen tunteensa, aika nerokasta oikeastaan! (:

Paras kohta oli minustakin tuo, missä Sirius tajuaa, ettei James tunne häntä. Todella surullinen ja sai kylmät väreet iholle. Uusi näkökulma, jännittävä sellainen. Pidin myös tosi paljon lopetuksesta, joka oli todella todella väärin! (jameshan rakastaa Siriusta), mutta ficin kannalta juuri täydellinen ja dramaattinen lopetus. Oli tässä muitakin hyviä kohtia ja sanavalintoja, mutta olen laiskalla tuulella, enkä viitsi lainailla. Anteeksi.

Kirjoitat musta kivasti, tekstiä on helppo seurata ja lukea, sekä joukosta löytyy niitä ihania helmiä. Tässä ehkä silmiin osui muutama sana/pilkku yms, johon olisi tehnyt mieli tarttua, mutta kokonaisuutta ne  eivät haitanneet mitenkään. Sen sijaan minusta tuo Siriuksen muuttuminen koiraksi oli vähän hassu, vaikka tajusinkin kyllä, miksi hän teki niin. Mutta erilainen yksityiskohta sekin, joten en valita.

Äää, vajaa kommentti, mutta ei voi mitään. Kiitos suloisen riipivästä lukukokemuksesta. Kirjoita lisää J/Sää! (:

[Eulalia]

Oi, kuinka katkeransuloinen ficci, aivan ihana!

Jotenkin voin niin kuvitella Jamesin keksivän jotain niinkin hölmöä kuin lemmenjuoman Lilyn hurmaamiseen, olisi tavallaan ollut mielenkiintoista saada tietää, miten herran yrityksen kävi. Olet kuvaillut hyvin Jamesin rakkauden, se ei lyö liiaksi yli, mutta on kuitenkin sopivan pursuavaa ajatellen sitä näkökulmaa, joka Jamesin sokeaa rakkautta kuvailee. Kyllähän Sirius varmaan katkeruudesta nimittäin vähän liioittelee Jamesin hölmöyttä, mikä on kiva vivahde.

Muutenkin tykkään Siriuksen näkökulmasta kerrotusta tarinasta, ja hänen katkeruutensa tosiaan tulee erittäin selvästi ja hyvin kuvailtuna esille. Itse en kauheasti lämmennyt lopun koiraksi muuttumiselle, sillä se tapahtui niin äkkiä ja tuntui hieman irralliselta. Mutta kyllä se sinänsä lopetuksena aivan kelvollinen oli Siriuksen ajatukset ovat hyviä, ensin ällötti vähän tuo Jamesin tiivistyminen sukkahien ja rakastuneen jännityksen hajuksi, mutta hei, mitä minä olen Sirren mieltymyksistä sanomaan mitään

Kaunista luettavaa, kiittäen

Eulalia