-
Ficin nimi: My extraordinary girl
-
Kirjoittaja: Classick
-
Beta: -
-
Ikäraja: S
-
Genre: Romance, Fluff, Angst, Songfic
-
Paritus: Luna/?
-
Disclaimer: J.K Rowling omistaa hahmot ja paikat
-
Varoitukset: -
-
Haasteet: perspektiiviä parittamiseen parituksella viholliset,
Albumihaasteeseen kappaleella Extraordinary girl,
Multifandimiin Fandomilla HP
-
Summary: Vedin peukaloani pitkin hänen kulmikasta leukaansa ja yritin kuvitella hänen kasvojaan päivänvalossa, mutten pystynyt siihen. En osannut kuvitella enkeliä.-
A/N:Pikku fic, jonka kirjoitin. En tiedä mistä idea on kotoisin, mutta pakko se oli kirjoittaa hetki, kun kerkesi. Hope u like it!
My extraordinary girl
Istuin tarvehuoneen sohvalla kynttilän valossa ja rutistin kädessäni kirjettä. Olin lukenut sen läpi miljoonia kertoja tuhansissa eri paikoissa kymmeninä eri aikoina. Ennen nukkumaan menoa makuusalissa, liemituntien jälkeen käytävällä, vaivihkaa kesken ruokailun suuressa salissa. Kaikkialla ja kaikenaikaa enkä ollut vieläkään kyllästynyt siihen, vaikka osasin sen ulkoa. Päinvastoin.
She's an extraordinary girl
In an ordinary world
And she can't seem to get away
Avasin ryppyisen pergamentin palalle musteella kirjoitetun kirjeen. Sain sen eilen pöllöltä, enkä ole luopunut siitä hetkeksikään sen jälkeen.
Luna,
Huomenna seitsemältä tarvehuoneessa. Tiedät, miltä se näytti viimeksi ja sitä edellisellä kerralla. Ja sitä edellisen edellisellä, muttei mennä siihen nyt.
En tiedä miksi, mutta tuntuu, etten voi olla ajattelematta sinua. Joka päivä, kun näen sinut käytävällä ja vain käännän katseeni pois, minun tekisi mieli suudella sinua.
Nyt taisin paljastaa liikaa. Haluan sinun kuitenkin tietävän, että odotan hiustesi tuoksua ja huultesi pehmeyttä... Ääh. Tiedät, etten osaa olla romanttinen.
Toivon, että huolit minut siitä huolimatta.
Huomenna, M
Kuulin vaimeaa narinaa ja kolahduksen, kun ovi avautui ja sulkeutui. Kynttilän liekki sammui ja huone muuttui pilkkopimeäksi. Enää se ei hämmästyttänyt tai pelottanut minua. Hänellä oli syynsä, mitä ne sitten olivatkin. Vaikka minulla oli pienen pieni epäilys siitä, miksi hän käyttäytyi näin, en välittänyt.
"Hei", selvästi muunneltu ääni tervehti ujosti.
"Hei", vastasin hiljaa ja tunsin kuinka hän istuutui viereeni sohvalle. Tunsin kuinka hänen kätensä hipaisi poskeani ja kylmät väreet levisivät pitkin kehoani. Käännyin kohti tummaa hahmoa ja sivelin käsilläni hänen ruskeita hiuksiaan, jotka olivat hiukan pörrössä. En tietenkään voinut olla varma, että ne olivat ruskeat, koska jo ensimmäisellä kerralla, kun tapasimme oli pilkkopimeää, mutta minusta vain tuntui siltä. Ruskeat hiukset ja vihreät silmät.
She sees the mirror of herself
And image she wants to sell
To anyone willing to buy
Vedin peukaloani pitkin hänen kulmikasta leukaansa ja yritin kuvitella hänen kasvojaan päivänvalossa, mutten pystynyt siihen. En osannut kuvitella enkeliä.
"Minkä väriset hiuksesi ovat?" pääsi huuliltani, kun kosketin taas hänen hiuksiaan. Välillemme laskeutui syvä hiljaisuus.
"Vaaleanruskeat", sain vastaukseksi nopeasti hiljaisuuden jälkeen. Hänen äänensä sävy oli hermostunut ja säälivä. Se sattui enemmän kuin tieto, että hän valehteli. Hän otti kasvoni käsiinsä, mutta käännyin poispäin.
"Valehtelet. Kuulin sen äänestäsi", sanoin hiljaa, mutta tarpeeksi lujaa, jotta hän kuulisi. Kuulin huokauksen, jonka jälkeen huoneen valtasi jälleen hiljaisuus.
"Mikset voisi näyttäytyä edes minulle? En kertoisi kenellekään, jos sitä pelkäät", sanoin apeasti. "Enkä usko, että kukaan uskoisikaan minua." Kuka nyt uskoisi, että
Lunalla, sillä Lunalla, olisi poikaystävä? Minähän olin tämän koulu pohjasakkaa. Tuskin kukaan minusta oikeasti välittäisi. Yleensä se ei haitannut minua, mutta nyt tunsin oloni jotenkin haavoittuvaksi.
Hän otti kasvoni käsiinsä ja pakotti minut kääntymään itseään päin.
"Luulitko oikeasti, etten paljastanut nimeäni tai ulkomuotoani sinulle, koska pelkäsin, että lavertelet?" hän kysyi. Hiljaisuus välillämme vakuutti hänet.
"Lupaan, että ensi viikolla saat nähdä minut valossa", hän jatkoi itsevarmasti. "Sen jälkeen voimme kuuluttaa suhdettamme vaikka koko maailmalle, jos vain haluat." Hän otti käteni käsiinsä ja suutelimme pimeässä. Mieltäni painoi vieläkin ajatus siitä, että hän vain käytti minua eikä oikeasti välittänyt. Nyt kuitenkin sysäsin sen syrjään ja nautin.
"Mistä
M tulee?" kysyin viitaten kirjeen allekirjoitukseen. Hän naurahti ja astui tarvehuoneen ovelle.
"Ensi viikolla."
She's all alone again
Wiping the tears from her eyes
Some days he feels like dying
Some days he's not worth trying
Now that they're both up on it
She gets so sick of crying
Draco Malfoy astui ulos tarvehuoneesta ja suoristi kaapuaan. Hän lähti kohti luihuisten tupaa onnellisempana kuin vähään aikaan. Käännyttyään kulmasta hän törmäsi Pansyyn.
"Mikäs noin hymyilyttää, Malfoy?" hän kysyi ivallisesti ja virnisti.
"Sinun ruma naamasi", Draco vastasi ja jatkoi matkaansa. Edes Pansy ei voinut pilata tätä. Seuraavan viikon jälkeen kenelläkään muulla ei olisi enää merkitystä Dracolle.
A/N: Rakastan kommentteja!