Öm, kuukausi? Enemmän? Älkää kertoko.
HarryPotterFan4Ever, Kiitti, toivottavasti kärsivällisyytesi on riittänyt tähän asti.
Ginevra, ääh, mä en vaan koskaan jaksa kirjoittaa näistä luvuista pidempii...
Oon laiska. Kiitti kommentistasi.
tutti frutti, Kiitti, korjasin ton kohan.
Panthera, Fred asettuu kuvioihin suurin piirtein muutaman luvun päästä. *vink, vink* kiitti kommentistasi.
Brunet, Voi ei, taas uusi lukija?? Ei vaan, hyvä et tälläkin ihanaisella riittää lukijoita.
Kiitos kommentistasi.
Draco-love, kiitti.
amorgirl, Mä tiiän, et tää on ihan sairaan nopeeta. En pysty kitkemään nopeutta pois
Kiitti kommentistasi.
mussuti15, Kiitos!
Luvusta: Miten olen onnistunut saamaan noin paljon ihania lukijoita? Jospa jätän tämän piiitkälle tauolle ja tsiikaan tuleeko lukijoita lisää?
Mutta joo, edelleen edetään nopeasti ja olen pahoillani siitä. Luku on edelleen lyhyt ja olen pahoillani siitäkin. Joo, ehken ala ollenkaan höpöttämään mitään. Ei kukaan mua kuiteskaan kestä.
Kiitos, kun olette lukeneet ja kommentoineet ja toivottavasti luette ja kommentoitte yhä!
Te ette pete minua, joten minä en (EHKÄ!) petä teitä.
Luku 7, Joulu
Jouluaattona heräsin virkeänä ja ensimmäiseksi puin päälleni. Juhlan kunniaaksi laitoin päälleni mustan polviin asti ulottuvan hameen ja kirkkaanpunaisen topin. Sen jälkeen menin poikien makuusaliin.
Harry ja Rin nukkuivat vielä. Minä otin muutaman tyynyn ja paiskasin ensin yhden suoraan Ronin naamalle ja toisen Harryn naamalle. Kun mitään ei tapahtunut kiljuin:
"TULIPALO!"
Jo tuli poikiin elämää. He nousivat salamannopeasti sängyistään ja pinkaisivat kohti ovea. Seisoin keskellä makuusalia ja nauroin vedet silmissä.
"Mikä sinua naurattaa Hermione?" Ron kysyi. "Nopeasti nyt! Mennään sammuttamaan tuli!"
Ronin sanat saivat vain minut nauramaan entistä enemmän.
"Alan jo uskoa, ettei mitään tulipaloa olekaan", Harry sanoi sarkastisesti.
Neville oli pudonnut sängystään suoraan lattialle ja poika nousi nyt ylös säikähtyneennäköisenä.
"Onko tulipaloa vaiko ei?" hän kysyi pelokkaana.
"Ei", kikatin. "Anteeksi, Neville. Minun piti vain saada Ron ja Harry ylös sängyistään, sillä aamiainen alkaa", lisäsin.
"Hyvä on, me tulemme kohta. Odota oloskeluhuoneessa", Harry sanoi. Ron katsoi minuun hetken aikaa hyvin pettyneen näköisenä. Raukka olisi kai halunnut leikkiä sankaria.
Joo, jouluaatto ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Sirius (siis, isä, Hermione, opi jo!) lähetti Harrylle luudavarren, eikä minkä tahansa vaan Tulisalaman. Tosi fiksua. Ja hei, hän ei antanut minulle mitään. Harrylle vain. Harry on vain Siriuksen kummisetä, minä olen hänen tyttärensä.
Katkerana olin siis mennyt kertomaan McGarmiwalle ja tämä oli takavarikoinut Harryn uuden luudan. Tosi ihana jouluaatto.
Rakas päiväkirja,
En vieläkään opi sitä, että Sirius on isäni. Yritän totutella ajatukseen, mutta... Ei tule kesää.
Kävin kirjastossa ja matkalla tapasin (yllättäen) koulun idiooteimman pojan nimittäin Draco Malfoyn. Tietysti hänen piti heti mennä ilkkumaan ja haukkumaan minua kuraveriseksi.
"Niinhän sinä luulet", vastasin hänen haukkumissanoihinsa. Ne eivät edes ole mitään luovia. Malfoylla ei ole tippaakaan mielikuvitusta, se voisi keksiä jotain kivempia. Alan kyllästymään kuraveriseen.
"Mitä?" Malfoy kysyi hämmästyneenä. Mulkoilin häntä ja sanoin:
"Luulet, että olen jästisyntyinen. Kun totuus paljastuu pudotat sukat jalastasi, en tosin usko, että ne edes pysyvät jaloissasi."
Hah, Malfoyn ilme oli todella näkemisen arvoinen! Nauran edelleen, kun vain ajattelen sitä.
Ehkä joulu olikin mennyt hyvin. Sain Malfoyn sanottomaksi ja se on jo jotain,
Hermione. Hermione hymyili tekstilleen, puki yöpuvun päälleen, otti kirjan ja kävi makaamaan sänkyyn ja lueskelemaan.
---------------------
Kommentteja?