Ficin nimi: Rakkaus on luonnonvoima
Kirjoittaja: Nöf
Tyylilaji: fluffy, romance, pienoinen angst
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco, ( Ron/Hermione)
Vastuuvapaus: Kaikki, jonka tunnistat kuuluvaksi Rowlingille, kuuluu hänelle. Minä vain vähän leikin omaksi ilokseni. Ainiin ja ficin otsikko on suoraan lainattu elokuvasta Brokeback Mountain.
Varoitukset: Rakkauden ja vaaleanpunaisten pilvenhattaroiden täytteistä, varmasti erittäin kliseistä hoodeetä
A/N: Ihkaensimmäinen ficci, jonka olen kirjoittanut. Rakastan H/D paritusta, rakastan hieman herkempää Dracoa, tässä tulos. Betaa ei ole käytetty, eli ilmoiteltaa virheistä jos niitä löytyy. Kommentit erittäin tervetulleita!
Rakkaus on luonnonvoimaHarry astui Suureen saliin aamupalalle ystäviensä Hermionen ja Ronin kanssa. Hän katseli ympärilleen. Pari neljäsluokkalaista Korpinkynttä tirskui ja vilkuili Harrya, mutta poika ei huomannut, sillä hän etsi katseellaa vain yhtä tiettyä henkilöä. Harry tavoitti silmillään platinaisen pään Luihuisten pöydässä. Dracon suu oli kaartunut ivalliseen hymyyn kun hän selitti ystävilleen jotain tuttuun, ylimieliseen tapaansa.
”Harry, lopeta! Näytät samalta kuin Grabbe huomatessaan suuren kasan torakkaterttuja” Ron sanoi pahoinvoivasti.
”Mitä? Olen aivan normaali” Harry vastasi, vaikka tiesi vastaväitteensä turhaksi.
”Hah! Ai normaali, tuijotat Dracoa niin, että en ihmettelisi, vaikka koko koulu huomaisi sen. Ja turha varmaan mainita kuolavanasta joka valuu leukaasi pitkin.” Hermione valisti, mutta hymyili samalla ystävälleen.
”Hmph, en voi sille mitään. Odottakaa hetki” Harry sanoi kahdelle muulle, ja lähti hymyillen kohti Luihuisten pöytää. Hän kääntyi vielä iloinen tuike silmissään katsomaan ystäviään, jotka huokaisivat tietäväisinä.
Harry pörrötti hiuksiaan kävellessään kohti Luihuisia. Hän tiesi näyttävänsä hyvältä hieman löysissä, kulutetuissa farkuissa ja ihonmyötäisessä, mustassa t-paidassa. Rohkelikko huomasi useiden Luihuisten luovan häneen ivallisia silmäyksiä. Harry ei kuitenkaan välitänyt, sillä hän oli kohdistanut kaikki ajatuksensa vain yhteen ihmiseen pöydässä, Dracoon. Harry saapui pojan taakse ja tämän ystävät lopettivat keskustelun katsoen epäilevästi Harryyn.
”Mi- Ai hei Potter” Draco kääntyi Harryyn päin pystymättä pitämään kylmää naamiota kasvoillaan. Ujo hymy käväisi pojan kasvoilla kun hän katsoi Harrya. Rohkelikko änkesi takapuolensa Dracon ja tämän ystävän Blaisen väliin, välittämättä Dracon tupakavereiden kummaksuvista, hieman inhoavista ilmeistä.
”Heipähei, Malfoy. Ylihuomenna on sitten matsi. Ajattelin vain tulla tarkistamaan, että mitään yllätyksiä ei ole tiedossa” Harry jutteli Luihuiselle kuin ystävälle konsanaan. Tummatukka nautti tilanteesta, sillä tiesi vain hänen ja Dracon tajuavan kaiken. Harry siirsi kätensä vaivihkaa platinablondin takapuolelle ja sujautti tämän takataskuun pienen pergamentin palan.
”Öhh. Joo, ei mitään ongelmia” Draco vastasi hentoinen puna kasvoillaan.
”Okei hyvä. Nähdään sitten siellä, Malfoy” Harry sanoi ja nousi pöydästä. Hän lähti viileästi kävelemään kohti omaa tupapöytäänsä. Harry virnuili itsekseen, sillä hän tiesi saattaneensa Dracon hämilleen.
*
”Draco, mitä helvettiä tuo oli olevinaan?” Pansy Parkinson kysyi ihmeissään.
”Niinpä, Potterhan oli melkein kuin ystävällinen” toinen luihuistyttö jatkoi.
”Sillä on ihan varmasti jotain mielessä. Sinuna pitäisin varani siinä sunnuntain pelissä” Theodore Nott varoitti osoittaen sanansa Dracolle.
”Mm, joo. En minä huomannut mitään” Draco vastasi ystävilleen ja yritti jäljitellä ivallisen viileää ilmettä, joka pojan kasvoilla yleensä karehti, vilkuillen samalla ahdistuneesti oville päin.
Blaise Zabini oli ainoa Luihuinen, joka tiesi Dracon ja Harryn lämmenneistä väleistä. Huomattuaan ystävänsä ahdistuneen katseen, hän päätti päästää tämän pinteestä ja sanoi: ”Hei Draco, meillä on se yrttitiedon tutkielma kesken. Sinunhan piti kopioida ne muistiinpanot minulta?”
Draco loi kiitollisen silmäyksen Blaiseen ja vastasi: ”Ihan totta, olet oikeassa. Mennään.”
*
”No, mitä tuo Potterin käytös oli?” Blaise kysyi kun ystävykset pääsivät turvaan kuudesluokkalaisten poikien tyhjään makuusaliin.
”No en tiedä! Harry tietää, että en halua tuoda meidän suhdettamme julkiseksi. Hän kuulemma vain pitää siitä, kun 'olen hämilläni ja hymyilen ujosti ja poskeni ovat söpösti vaaleanpunaiset'” Draco tuhahti hieman ärtyneesti, mutta samalla hän oli erittäin onnellinen.
Harry Potter oli poika, joka oli ollut Dracon salainen unelma neljänneltä luokalta lähtien. Draco ei ollut uskaltanut paljastaa tunteitaan aluksi edes itselleen, saati Harrylle. Lopulta viidennen luokan lopussa Blaise oli huomannut ystävänsä tuijottelevan verivihollistaan tuhat vaaleanpunaista pilvenhattaraa katseessaan. Hän oli saanut Dracon vakuuttumaan, että tämän tunteissa ei ollut mitään väärää. Ja kesän mietittyään platinablondi oli uskaltanut paljastaa kauan salassa pidetyn rakkautensa myös Harrylle. Rohkelikko oli ensiksi nauranut pilkallisesti, mutta huomattuaan, että toinen poika oli tosissaan, alkoi tapahtua. Draco muisteli tapahtumaa onnellinen hymy huulillaan. Hän ei tiennyt, oliko se ollut pienen tilan tiivis tunnelma, vai mikä, mutta lopulta hän oli päätynyt suutelemaan kiihkeästi Harryn kanssa Rohkelikon pukuhuoneen lattialle.
”Juhuu, yrttitiedon tutkielma kutsuu Dracoa” Blaise huhuili ystävälleen ilkikurisesti hymyillen.
”Häh? Ai pitääkö meidän oikeasti tehdä jotain koulujuttua, luulin että yritit vain pelastaa minut siitä tilanteesta” Draco nurisi harmistuneesti ja käveli vaatekaapilleen.
”Herra avuton on nyt vain ihan hiljaa ja rupeaa taikomaan pergamentille kahden jalan pituista sepustusta yrmyliinin mukuloiden käyttötarkoituksesta” Blaise sanoi virnistäen ja jatkoi ”Ja sitä paitsi, olet taas kerran kiitollisuuden velassa minulle. Jos en olisi pelastanut sinua, latelisit nyt Grabbelle ja Goylelle faktoja Potterin täydellisen sekaisen seksikkäästä pörrötukasta ja mahtavista huispaajalihaksista”.
Draco punastui ja vilkaisi hymyillen ystäväänsä, joka makoili rennosti omalla sängyllään. Totta, Draco tosiaan oli kiitollisuudenvelassa Blaiselle, oikeastaan hän sai kiittää poikaa kaikesta siitä, mitä Harryn kanssa oli tapahtunut. Ilman Blaisen laantumatonta kannustusta Draco ei olisi koskaan uskaltanut paljastaa tunteitaan Harrylle. Poika oli hänen ainoa oikea ystävänsä, ainoa joka ymmärsi häntä. Ellei Harrya otettu lukuun. Mutta Draco tiesi, että hän voisi luottaa Blaiseen, vaikka he joskus eroaisivat Harryn kanssa.
”Juu odota, vaihdan vain vaatteet” Draco huikkasi ystävälleen. Vaalea luihuispoika alkoi riisua housujaan aikeenaan vaihtaa ne mukavempiin, kun Harryn lappu tippui lattialle.
Draco oli unohtanut koko asian, sillä hänellä oli niin kova kiire pois tupakavereidensa uteliaiden kysymysten alta. Hän nosti pergamentinpalasen lattialta ja taittoi sen auki:
”Tänä iltana kahdeksalta tarvehuoneessa. Pidä hauska päivä, söpöliini. Rakkaudella, Harry”.Dracon suu kaartui hentoiseen hymyyn. Hän luki lapun pari kertaa ja laittoi sen sitten kauluspaitansa rintataskuun.
”No, Potterko?” Blaise kysyi utealiaana.
”Juu. Tapaamme tänään illalla” Draco vastasi iloisesti kaivaessaan yrttitiedon kirjaa esille. Pienoinen jännitys, jonka takana häivähti ahdistuksen pilkahdus, synkisti hieman Dracon valoisaa mielialaa.
*
Harry istui punaisessa nojatuolissa tupansa oleskeluhuoneessa selaten erästä huispauskirjaa. Hänellä ja Ronilla oli yhdestä kahteen hyppytunti ennen iltapäivän liemitunteja. Harry myhäili itsekseen ilmeisen tyytyväisenä. Hän oli saanut taikajuomien läksynsä tehtyä jo lounaalla, joten hyppytunti oli täysin pyhitetty laiskottelulle, ja Harryn kohdalla myös Dracon pohtimiselle. Hänen Draconsa, hänen oman herkän, ihanan Draconsa. Hänen Draconsa, joka ulospäin esitti niin viileää, mutta Harryn seurassa oli kuin kasa makeaa, valuvaa hunajaa. Jonka silmät olivat kuin tuhat tuikkivaa tähteä nähdessään hänet, Harryn. Draco, joka..
”HARRY!” Ron karjaisi. Harry putosi alas pilvilinnoista ja hätkähti rajusti.
”No mitä nyt?” Hän sanoi ystävälleen yrittäen jäljitellä ärtynyttä äänensävyä, onnistumatta.
”Niin sitä minä tässä vain mietin, että mitä jos tuota keksisit tälle illalle jotain tekemistä ? Taisiis ei ole mikään pakko, mutta ajattelin vaan” Ron puhua pulputti niin, että Harry ei meinannut saada mitään selvää. Punapää oli punastunut rajusti ja luonut katseensa kengänkärkiin, jotka olivat ilmeisesti sekä mielenkiintoiset, että ajatuksia herättävät, niin ankarasti poika niitä tuijotti.
”Kyllä se sopii. Tapaa Dracon kahdeksalta” Harry sanoi heti, mietti hetken kunnes oivallus valaisi hänen mielensä ja jatkoi innostuneena: ”Sinulla on treffit! Kenen kanssa?”
”Vähän siihen suuntaan. Tuota, Hermionen” Ron vastasi muuttuen vieläkin punaisemmaksi, jos mahdollista.
”No jo oli aikakin! Olen jo vaikka kuinka kauan yrittänyt toitottaa Hermionelle, että pyytää sinua itse, mutta ei. No, onneksi olkoon” Harry sanoi vilpittömän iloisesti ja taputti ystäväänsä selkään. Ron rentoutui silmiinpistävästi, hän oli odottanut Harryltä jotain mustasukkaisuuden ja suuttumuksen väliltä.
'No, jotain hyvää siitä Malfoysta sentään seurasi' Ron ajatteli tyytyväisenä.
*
”Mitä minä laitan päälle?!” Draco tuskaili hermoromahduksen partaalla. Hän oli levittänyt lähes koko vaatekaappinsa sisällön sängylle.
”Eikö se ole periaatteessa ihan sama, poishan ne vaatteet kuitenkin lentävät” Blaise sanoi laiskasti nostamatta katsettaan kirjasta, jota luki. Hän oli jo ehtinyt tottua Dracon ulkonäköhermoiluihin tämän valmistautuessa tapaamaan poikaystäväänsä.
”No, hmph” Draco tuhahti tyytymättömänä. Ei Blaisekaankaan olisi tarvinnut kaikkea tietää.
Draco nosti vaatekasasta kaksi paitaa ja näytti ne tummatukalle odottava ilme kasvoillaan.
”Ihan totta Draco, jos Potter on niin rakastettavan ihana lutuinen hanimussu, hän ei välitä, onko sinulla päälläsi valkoinen vai vaaleansiniseen vivahtava kauluspaita päälläsi” Blaise sanoi turhautuneena. Hänen mielestään Draco hermoili aivan turhan takia.
Lopulta Draco valitsi hieman tummemman sinisen kauluspaidan ja farkut. Hän jätti paidan pari ylintä nappia auki ja katsahti hermostuneesti peiliin.
”Mene jo, Potter odottaa”
Draco hymähti Blaiselle pikaisesti ja lähti makuusalista kohti seitsemättä kerrosta.
*
Harry oli juuri sytyttänyt viimeiset kynttilät, kun tarvehuoneen ovelta kuului varovainen koputus. Harry pomppasi ylös tilavalta sängyltä ja meni avaamaan oven. Draco astui sisään.
”Hei kultaseni, näytät syötävän hyvältä” Harry sanoi kuljettaen katsettaan pitkin Dracon täydellistä vartaloa. Hän otti luihuispojan leuasta kiinni ja suuteli tätä hellästi.
”Hei, Harry.” Draco sanoi hieman ujosti. Hän ei ollut vieläkään oikein tottunut siihen, että Harry piti hänestä.
Draco katseli ympärilleen. Huone ei ollut iso, mutta se näytti hienolta ja pojan oli pakko myöntää, että myös romanttiselta. Huoneen yhdessä nurkassa oli erittäin suuri, mukavalta näyttävä sänky, joka oli verhottu viininpunaisin lakanoin. Sängyn päällä lepäsi monia erikokoisia tyynyjä, kaikki väritykseltään toisiinsa sointuvia. Pedin vieressä oli suht matala pöytä, jonka päällä lepäsi erilaisia juomia ja naposteltavia. Ympäri huonetta oli siroteltu kynttilöitä. Ne loivat himmeän, lepattavan valaistuksen huoneeseen. Yhdellä seinällä oli ylimääräinen ovi. Draco ajatteli sen johtavan peseytymistiloihin. Katsoessaan jalkoihin hän huomasi lattiaa peittävän luonnonvalkean, pehmeän maton. Harry oli ajatellut kaikkea.
”Mitäs pidät?” Harry kysyi halaten samalla luihuispoikaa takaapäin.
”Vau, tämä on hieno” Draco vastasi sivellen hennosti toisen sormia.
”Vain parasta sinulle, Draco” Harry tuikkasi suukon kultansa niskaan ja käveli vuoteelle kaatuen rennosti sille selälleen. Harry jäi nojaamaan kyynerpäidensä varaan, kun Draco käveli perässä ja istuutui Harryn viereen.
”Tuota Harry. Haluan kysyä yhtä juttua” aloitti Draco varovaisesti, luomatta katsetta Harryyn.
”Kerro vain” Harry kannusti ja nousi risti-istuntaan.
”Miksi sinä teet sellaisia asioita jotka olen nimenomaa kieltänyt? Esimerkiksi se tämänpäiväinen. Mehän olemme sopineet, että ei mitään julkista” Draco kysyi hiljaisella äänellä.
”Älä höpsi, eihän kukaan tuollaisesta huomaa mitään” Harry loi kummaksuneen katseen poikaystäväänsä.
”Mutta minä en halua, Harry!” Draco sanoi jo hieman kovemmin.
”Häpeätkö sinä minua?”
”En häpeä. En todellakaan”
”Eikö se sitten ole aivan sama tietävätkö ihmiset että olemme väleissä emmekä meinaa repiä toisiltamme päitä irti aina kun tapaamme” Harry kysyi. Hän ei tajunnut Luihuisen logiikkaa.
”Et selvästikään ole ottanut huomioon sellaista pikkujuttua, että isäni kaveeraaa Voldemortin kanssa. Ja jos Lucius saa tietää, että seurustelen sinun kanssasi, hän tappaa sekä minut että sinut” Draco nousi seisomaan. Hän oli puristanut kädet nyrkkiinsä ja tuijotti Rohkelikkoa uhmaava katse silmissään.
”Hei Draco. Älä viitsi, emme me ole järjestämässä häitä kivojen pikku kuolonsyöjien edessä tai harrastamassa seksiä Luihuisten tupapöydällä. Murehdit aivan turhia” Harry yritti vakuuttaa.
Draco istui taas alas ja sanoi murheellisella äänellä: ”Lucius tahtoo minusta jatkajan itselleen. Hän tahtoo että minusta tulee 'hänen lordinsa' lemmikki. Jos en suostu, kuolen. Yksinkertaista”. Kyyneleet olivat kohonneet Dracon silmiin. Hän oli kuukausia halunnut sanoa tämän Harrylle. Jakaa taakan toisen pojan kanssa.
Harry laskeutui polvilleen Dracon eteen ja otti tämän kädet omiinsa. Hän suukotti vaalean pojan sormia, nosti tämän leukaa saadakseen katsekontaktin ja sanoi sitten hellästi: ”Draco. Minä rakastan sinua. Rakastan, kuulitko? Minä rakastan kaikkea sinussa, sinun vaaleita silkkisiä hiuksiasi, jäänsinisiä silmiäsi, hentoa hymyäsi kun katsot minua. Rakastan nauruasi, tuikkivia silmäsiä, tapaa jolla käperryt nukkumaan kainalooni tuhisten. Aivan kaikkea. Arvostan sinua juuri sellaisena kun olet”.
Draco katsoi toista ihmetyksen vallassa. Ihanan, lämpimän, vaaleanpunaisen ihmetyksen. Tai tarkemmin ajateltuna tumman, rakkauden punaisen. Punaisen, joka kestäisi kaikki surut ja vastoinkäymiset. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Harry sanoi rakastavansa häntä.
Draco avasi suunsa vastatakseen, mutta Harry painoi etusormensa toisen pojan huulille ja jatkoi: ”Ja rakkaus on asia, jota Voldemort ei käsitä. Hän ei käsitä sen voimaa. Se on voimista suurin. Rakkaus on kuin luonnonvoima. Ihmiskunta tarvitsee sitä samalla tavalla kuin tarvitsee sadetta ja tuulta. Mutta muista, ihmiset eivät tarvitse sellaista julmuutta, pahuutta ja vallanhimoa, jota Voldemort ja hänen joukkonsa edustavat. Sinä Draco, vain sinä itse voit valita. Sinä tiedät, että jos valitset rakkauden, minut, suojelen sinua ikuisesti kaikelta pahalta, myös isältäsi. Ja sinun kanssasi olen vahva”.
Harryn lopetettua hiljaisuus valtasi huoneen. Draco ei saanut sanaa suustaan. Pakahduttava helpotuksen tunne valtasi hänen rintansa. Niin, Harry rakasti häntä. Kaikki tuntui sen rinnalla merkityksettömältä. Draco rutisti tummahiuksisen pojan rakkaudentäytteiseen syleilyyn. Hän suuteli Harrya sellaisella intohimolla, että toinen yllättyi.
”Minä valitsen sinut, Harry” Draco vastasi. Hän ei osannut sanoa muuta, mutta se riitti. Täydellinen yhteisymmärrys vallitsi poikien välillä. Tunne siitä, että he ylittäisivät kaikki esteet, mitä vastaan tulee. Yhdessä. Niin, rakkaus on voimista suurin.
