Yksin ja sen jälkeen, K-11, angst, sisältää kuolemia

[Indigo]

Title: Yksin ja sen jälkeen
Authour: Indigo
Rating: K-11
Genre: Angst
Warnings: Kuolemia
A/N: Löysin tämän tekstin laatikkojeni kätköistä ja ajattelin lisätä sen tänne. Syntyperää tai muutakaan en tälle muista, mutta jostain syystä olin kirjoittanut sen kauniilla kaunolla ja minusta tuntuu että jokin tekstissä vetoaa minuun. Tämä on kyllä melko lyhyt, mutta ei anneta sen häiritä.

~*~*~*~*~*~*~

Makaan maassa hiljaa liikkumattomana ja näen, kuinka punainen verho peittää näkymäni. Suljen hetkeksi silmäni, koska en halua nähdä verhojen läpi. Tiedän mitä tapahtuu. Tiedän kuka kärsii ja kuka voittaa.

Näen sinut. Sinä hymyilet minulle keskellä lumimyrskyä, missä lumi lentää kuin unelma. En ole koskaan nähnyt sinua, mutta tiedän miltä sinä näytät. Kuulemani perusteella tiedän. Olet rohkea, viisas, sisukas ja.. Lempeä. Kaikkea mitä minä haluaisin olla. Mutta en voi, on liian myöhäistä.

Itken kyyneleitä, sinun vuoksesi. Haluan lähettää ne sinulle muistuttamaan siitä, kuinka paljon rakastan sinua. Minä luotan, että ne kulkevat läpi metsien ja yli jokien, etsien sinua. Otathan ne vastaan? Minä luotan, että otat.

Avaan silmäni, kauhea näky odottaa minua. Ystäväni makaavat maassa hiljaa liikkumattomina ja veren päällystäminä. Kuolema leijuu yllämme. Itken yhä voimakkaammin. Olen ainoa, joka elää vielä. Se sattuu. Olen nähnyt monia kuolemia, mutta tämä sattuu eniten. Ystävät.. Ne, joiden kanssa olen nauranut, itkenyt, raivonnut ja nukkunut.. He ovat poissa..

Yritän nousta ylös, mutta tuska kaataa minut. Katson ystäviäni surullisena maassa makaamassa. Säälin itseäni. En voi edes haudata ystäviäni. Viha heidän kuolemaansa kohtaan leimahtaa liekkeihin, mutta nopeasti se sammuu surun takia. Hiljalleen tuuli puhaltaa heidän ruumiiden yli ja pystyn huomaamaan, kuinka heidän sielunsa lentävät sen mukana. He katsovat minua hymyillen, heillä ei ole hätää.

Kohta on minunkin vuoroni. Hiljalleen suljen silmäni. Pimeys on ympärilläni ja pieni valo tuikkii kaukana edessäni. Kuulen äänen. Se huutaa nimeäni. Hiljaa seison paikallani, mutta jalkani pakottavat minut juoksuun. Tuska katoaa. Kipu antaa periksi. Tunteet eivät enää kanna kaunaa. Juoksen kevyesti. Olen poissa..

A/N2: Kommentteja?

[Nipz]

Ihanan surullinen ja kaunis. <3
Miksi ihmeessä et ole laittanut tätä aiemmin tänne? Noh, onneksi laitoi nyt, sillä tämä oli kyllä lukemisen arvoinen.

Tästä on erittäin hankala sanoa mitään. Pidin tyylistä ja tunnelmasta. Tämä vain jotenkin kolahti ja oli nautinto lukea tätä.

Itken kyyneleitä, sinun vuoksesi. Haluan lähettää ne sinulle muistuttamaan siitä, kuinka paljon rakastan sinua. Minä luotan, että ne kulkevat läpi metsien ja yli jokien, etsien sinua. Otathan ne vastaan? Minä luotan, että otat.

Koskettavaa, upeaa, kaunista... Tästä kohdasta tuli niin haikea olo. Ehdottomasti ja kiistattomasti koskettavin ja minulle tärkein kohta. Tämä upposi minuun niin syvästi, että jo pelkästään tästä kohdasta sain inspiraatioita moneen ficciin. Ah, tykkään. <3 

Avaan silmäni, kauhea näky odottaa minua. Ystäväni makaavat maassa hiljaa liikkumattomina ja veren päällystäminä. Kuolema leijuu yllämme. Itken yhä voimakkaammin. Olen ainoa, joka elää vielä. Se sattuu. Olen nähnyt monia kuolemia, mutta tämä sattuu eniten. Ystävät.. Ne, joiden kanssa olen nauranut, itkenyt, raivonnut ja nukkunut.. He ovat poissa..

Jos omistaisin kyvyn itkeä lukiessa, itkisin varmasti tässä kohtaa. Tunnelma välittyi tekstistä tänne ruudun toisellekkin puolelle. 

Kohta on minunkin vuoroni. Hiljalleen suljen silmäni. Pimeys on ympärilläni ja pieni valo tuikkii kaukana edessäni. Kuulen äänen. Se huutaa nimeäni. Hiljaa seison paikallani, mutta jalkani pakottavat minut juoksuun. Tuska katoaa. Kipu antaa periksi. Tunteet eivät enää kanna kaunaa. Juoksen kevyesti. Olen poissa..

Lopetus oli jotain käsittämättömän kaunista!

Tämä herätti taas paljon ajatuksia ja huomaa, että osaat kirjoittaa tällaista tekstiä. Itseltäni tämä ei sujuisi, mutta onneksi joiltain sujuu... 

-Nipa kiittää ja kumartaa