// Alaotsikko: K-11 (?), angst, one-shot (Ekani!)
Writer: Katarina Blacke eli minä
Beta: Ei taida tällä kertaa olla...
Rating: K-11 tai K-13 tai vähemmän. En oikein osaa sanoa.
Genre: Angst, vähän BDSM:ää ja ehkä vielä jotain muuta
Paring: Nimetön paritus
Warning: No, edelleen sitä sadismia ja kuolemaa
Disclaimer: Tällä kertaa koko juttu on omani - biisiä lukuun ottamatta.
A/N: Minulle oli suuri saavutus saada tämä tänne. Pitkään mietin uskallanko julkaista, mutta lopulta sitten annoin sen tulla tänne. Otsikonkin kanssa oli kauheita ongelmia. En tiennyt mitä laitan ja lopulta tuli tämä. Antaa tämän nyt ilmestyä ennen kuin muutan mieleni! Tosiaan tämä on ensimmäiseni (tässä vaiheessa kertominen karsii yleisöä, mutta silti) koko Finissä ja kaikki rakentava palaute on tervetulletta.
Biisi muuten on Tiktakin Mä haluun hengittää. Ai niin vielä, se nimi ei ole todellinen.
VANGITTUMä haluun hengittääPuristetaan kokoon. Ei pysty hengittämään. Tuntuu kuin ympärilläni olisi tuhat tiukkaa remmiä, jotka pusertavat minua kasaan. Vaikka huutaisin tai anelisin armoa, sitä ei tulisi. Remmejä ei nimittäin kiristä ihminen vaan hirviö, joka nauttii tuskastani ja tukahtumisestani.
En muuten henkiin jääTai sitten minut on kahlehdittu huoneeseen niin monella kahleella etten voi liikkua rusentamatta luitani. En minä silti huoneeseen voi jäädä, sillä ilma on myrkkyä,j oka mädäntää minua sisältä päin. Minusta tulee pelkkä kuori, joka tekee mitä muut tahtovat. Olen ansassa. Pakoteitä ei ole.
Sä vaadit kaikenetkä anna hengähtääVuosi ja kahdeksan päivää. Vuosi ja kahdeksan päivää siitä, kun avasin oveni sinulle. Vuosi ja kahdeksan päivää siitä, että remmit kiristyivät ympärilleni - tai siitä, kun aloin myrkyttyä. Sillä sinä, rakas, myrkytät minua läsnäolollasi ja ilkeillä sanoillasi. Ei, kultu, en kuitenkaan ole sinulle vihainen. Tämähän on vain unta - niinhän itsekin sanoit.
Vuosi ja kahdeksan päivää olen halunnut herätä painajaisestani.
Mä haluun hengittääEn muuten henkiin jääSä vaadit kaikenetkä anna hengähtääAnteeksi, kulta, mutten jaksa enää. Olen ollut vain sinun liian kauan. Minulla ei ole enää voimia jäljellä. Älä siis ole vihainen itsellesi, kun näet veristen kyynelieni valuvan puhtaalle lattiallemme. Minähän rakastan sinua. Sinä pidit minut kasassa, kun kukaan muu ei vilkaissutkaan minuun. Tosin en vieläkään tiedä oliko tuo taas yksi valheistasi vai totta. Sinä, kun olet aina ollut niin hyvä valehtelija. Silti sanon nyt näkemiin, rakkaani.
En muuten henkiin jääR.I.P. Tajna Mosizkova 26.3.2006
