Ei viljaa eikä kultaa (Tulkittava Sibylla/Minerva, S)

[Aniimariem]

Otsikko: Ei viljaa eikä kultaa
Tekijä: Aniimariem
Ikäraja: S //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Genre: Liirumlaarum, angst, tunnelma, tulkinnanvarainen femme
Paritus: tulkinnanvarainen Sibylla/Minerva
Beta: Lizlego

A/N: Tämä on vastaukseni Siveysparasiittien 1 versus 1000-haasteeseen kirjoittaa maalauksesta. Minulle arpoutui Sammon puolustus, joka alunperin täältä. En tiedä vastaako aikaansaannokseni yhtään sitä mitä haettiin, mutta sammosta lueskelemieni juttujen tuloksena seurasi tätä. :)

Yksittäisinä osina pidän tästä, mutta kokonaisuudessa minua häiritsee jokin, jonka te ehkä löydätte.

Ja tässä on näemmä taas sorruttu juomaan teetä…

*

Ei viljaa eikä kultaa


Sibyllan tornista on pisin matka maahan.

Hän tietää, hän on kokeillut. Käsi lipsuu, liukuu, raapii liukasta kiveä, sitten vain pudotaan, unohdetaan hengittää ja SWOOSH – mutta Minerva näkee ikkunastaan kaiken, Minervalla on riuskat ja varmat otteet taikasauvassaan, ja Sibylla unohtaa olla kiskomatta happea keuhkoihin.

Ei sitä hullukaan lähtisi kapuamaan.

Joskus Sibylla ajattelee kaiken johtuvan Siitä. Että siksi Minerva veti hänen käsistään kaiken pois, otti häneltä luudan ja hormipulverin ja taikasauvan. Junaliput, vaikka tilaisi miten monta, Minerva löytää ne kaikki. Arizonaan, Venetsiaan, Armeniaan, mihin vain. Sinun täytyy olla turvassa, vastataan kaikkeen mitä hän kysyy, turvallisuus on tärkeää, eikö totta.

Eikä Sibylla voi sitä kieltääkään, mutta miten hän unelmoi, kuinka häntä kiehtoo matka. Ei tarvitsisi edes mennä kauas, Sibylla maanittelee, vaikka vain Tylyahoon, voi, hänen sydämensä olisi täysi jos hän näkisi yhden ainoan kerran sen baarin, josta Minerva vastentahtoisesti ostaa hänelle sherryä.

Minerva pudistaa päätään suu supussa, se on hiljainen ei, joka kohoaa kuuluville aikuisen ollessa jo väsynyt lapsen kitinään, se on kyllästynyt ei, kohta Minerva nousee ja paukauttaa lattialuukun auki ja kiinni ja sitten Sibylla näkee vain Minervan sievät nilkat. Niiden sievyyttä ei Sibylla muuten näkisikään, elleivät hänen tikkaansa pakottaisi jopa professori McGarmiwan soveliaan puvun helmaa ylemmäs.

Sibylla kallistaa pullonkaulaa kohti Minervaa, joka pudistaa päätään suu supussa. ”Jääpähän enemmän minulle”, sanoo Sibylla kaataessaan itselleen, sillä hän tietää Minervan kiellon olevan kielto, ja niinpä Sibylla matkaa vain itseensä. Juo sherryä. Liikaa. Lukee. Paljon. Kaikkea.

Hän vetää sormiaan pitkin kirjan sivua, ääriviivoja myöten, hänellä on ympärillään sanakirjoja, sanalistoja ja muistiinpanoja, pöydillä on papereita, muistiinpanoja, muistilappuja, ja ”ne ovatkin sellaisia harakanvarpaita ja sotkussa, ettei olla pahempaa nähty sitten Godricin päivien”, Minerva huomauttaa, ”kuunteletko sinä edes?”

Sibylla nyökkää lumoutuneena. ”Mennään Suomeen joskus. Yhdessä.”

”Tiedät, ettet voi.” Minervan silmälasit uskaltavat valua nenää alas naisen kumartuessa suuren kirjan ääressä makaavaa Sibyllaa kohti. ”Luet Kalevalaa? Vanhasta ukosta, joka kuvittelee ehtivänsä lausua pitkät loitsunsa ennen kuin toinen on jo taikonut, ja musisoi kalan luilla.”

”Älä nyt, tää juttu Sammosta on aika mielenkiintoinen.”

Minerva kertoi, että joskus Dumbledore oli jaksanut yrittää kehittää kollegoidensa yhteenkuuluvuutta seuraleikeillä. Sibylla vitsaili että silloin kun maailma oli vielä nuori, johon Minerva huitaisi oitis häntä sanomalehdellä sanoen olleensa silloin itse alokas, amatööri opettajatar, puhkunut kehityssuuntaa ja vallankumousta, joka tapauksessa, oli tutustuttu kollegoihin yhteisissä illanvietoissa, menty nimileikkejä, joissa piti sanoa oma nimi ja mitä tuli samalla kirjaimella mieleen. Minerva ei ollut millään keksinyt sanaakaan.

Sibylla olisi keksinyt sanoa Sen. Sammon. Kirjokanneksi hän tunsi itsensä, Tylypahkaan sidotuksi juuriaan myöten, kuten Louhi, merellisen Pohjolan emäntä sulki rikkaudet kylvävän myllynsä, Sibyllan hedelmät eivät vain olleet viljaa eivätkä kultaa.

Muistatko kun – ”Jos omistaisit sammon, mitä tekisit sillä?”
Minerva ei emmi. ”Katselisin.”

Sibylla juo sakkaan saakka, odottaa, vuorotellen pyörittää vaaleanpunaisia onnenmukejansa vasemmalla kädellä kolmesti, SWOOSH, eikä viljaa eikä kultaa, kuulee sivukorvalla, miten Minerva niiskauttaa nenäänsä ärtyneesti.

Heidän teenlehtensä ennustavat kuolemaa.

[Celeporn]

Oivoi, olen aina tykännyt tästä parituksesta, vaikka en kauheasti siitä ole ficcejä löytänytkään, ja nyt olikin hienoa bongata sellainen ilman, että edes etsin mitään tiettyä.

Minä en kyllä löytänyt tästä mitään suurempaa häiritsevää juttua, ehkä jotain pieniä yksityiskohtia (kuten ”Älä nyt, tää juttu Sammosta on aika mielenkiintoinen.” ehkä vähän liian selvällä puhekielisyydellään, vaikka uskonkin, että se on ollut tarkoituksellinen ratkaisu), mutta noin kokonaisuutena pidin todella paljon. Olen viime aikoina siirtynyt pornon lukemisesta näihin alemman ikärajojen teksteihin (voi tosin johtua siitä, että olen siirtynyt englanninkielisistä ficeistä suomeen), ja täytyy kyllä sanoa, että on ollut hyvä veto.
Ficin tunnelma oli hyvin mielenkiintoinen, raukea ja samalla lievästi hysteerinen, tässä oli kuvattu hahmot syvemmin kuin vain pelkkinä muotokuvina - naisten persoonat tuntuivat jotenkin heijastuvan ihan kaikesta. Pidin myös siitä, miten Sampo oli otettu ihan oikeasti mukaan, mutta se ei silti ollut mitenkään se varsinainen pääpointti.

Kirjokanneksi hän tunsi itsensä, Tylypahkaan sidotuksi juuriaan myöten, kuten Louhi, merellisen Pohjolan emäntä sulki rikkaudet kylvävän myllynsä, Sibyllan hedelmät eivät vain olleet viljaa eivätkä kultaa.

Tuo oli todella hyvä kohta, siinä oli kaikki todella kohdallaan. Ficin nimi oli myös loistava.
Lisäksi pidin aivan erityisen paljon Dumbledoren menneistä yrityksistä kehittää kollegoidensa yhteenkuuluvuutta seuraleikeillä, sopi hyvin Albukselle, sekä tietysti tähän tekstiin. Myös se, ettei Minerva ollut silloin millään keksinyt sanaakaan, ihastutti.
Ja voih, en kyllä vähään aikaan tule toipumaan Minervan sievien nilkkojen ja professori McGarmiwan soveliaan puvun aiheuttamasta awwituksesta! Mainio yksityiskohta, rakastin sitä!

[Lumen]

Tämä on kaunis ja ehkä liikuttavin ficci mitä muistan lukeneeni. Koskettavuutta lisää ettei tämä ole mitään synkintä draamaa vaan mukana on myös keveyttä, mutta keveys ja huumori oikeastaan vain tehostaa koko ficin melankolisuutta entisestään, minulle ainakin tehosti.

Minerva ja Sibylla eivät minua hahmoina voisi vähempää kiinnostaa, onneksi satuin avaamaan juuri tämän topicin siitä huolimatta. Sibylla kylläkin alkoi kiinnostaa. Sympatisoin häntä, muistin pieniä hyviä yksityiskohtia hänestä. Minervakin on tässä kiinnostava. Hän on ihan samanlainen kuin kirjassa, kamalan pedantti, tiukasti kiinni näkymättömissä raameissaan.

Ihmettelin että minkä takia Minerva ei päästä Sibyllaa pois Tylypahkasta. Minulla oli koko tekstin ajan vahva kuva, ja on kyllä vieläkin, että Minerva sitoi Sibyllan paikoilleen, koska omistushaluisuudessaan ei voinut antaa toisen lähteä minnekään. Jotenkin Minerva tuntui pelkäävän että ”ulkomaailman hömpötykset” varastaisivat Sibyllan häneltä. Omistushaluisuus oli taas syönyt Sibyllaa ja sen takia hän halusi tappaa itsensä. Mutta todennäköisempi ja loogisempi vaihtoehto kylläkin olisi se, että Minerva ei päästä Sibyllaa minnekään vain yksinkertaisesti sen vuoksi, että tämä saattaisi yrittää itsemurhaa.(mutta miksi Sibylla haluaa kuolla?) Tylypahkan ulkopuolella tilaisuuksia voisi tarjoutua niin ettei Minerva ehtisikään pysäyttää rakastaan.

Muistatko kun – ”Jos omistaisit sammon, mitä tekisit sillä?”
Minerva ei emmi. ”Katselisin.”

Tästä tuli heti mieleen, että vaikka Minerva tietää ettei Sibylla ole onnellinen, hän ei välitä, tai välittää tietysti mutta itsekkäästi. Hän haluaa pitää Sibyllan vierellään onnettomanakin, häkissä katseltavana. Joskus itsemurha on ainut ratkaisu, mutta Minerva on sellainen perinteisessä vallitsevassa ajattelussa elävä, ettei hän kykene älykkyyden avullakaan ymmärtämään toisen välttämätöntä halua kuolla. Tai vaikka ymmärtäisikin, ei voisi antaa kuitenkaan. Eikä tietenkään, kukaan rakastunut ei antaisi.

”Heidän teenlehtensä ennustavat kuolemaa.”
…olivatko lehdet ennustaneet tätä aiemminkin? Vai vasta nyt? Joutuuko Sibylla viemään Minervan mukanaan onnistuakseen itsemurha-yrityksessään? Tai sitten teen lehdet ennustavat, Sibylla ei kestä pelossa odotella kuoleman tulemista ja sen takia tahtoo ehtiä itse ennen viikatemiestä. Monethan ihmiset tekevät itsemurhan kun tietävät että ovat pian kuolemassa vakavaan sairauteen.

Tykkään kauheasti siitä, millaista kieltä käytät tekstissä. En ole lukenut sinulta aiemmin mitään mutta tästä lähtien ehdottomasti luen. Kielesi on niin nättiä, sujuvaa ja mukaansa tehokkaasti vetävää. Aluksi ajattelin että enpä todellakaan jaksa lukea mistään, missä on Minerva mukana, mutta sitten en enää voinut lopettaa lukemista. Lopetan lukemisen aina seinään, jos tekstin tyyli ei iske, joten se että luin tämän loppuun nopeasti kaksi kertaa peräkkäin todistaisi, että tämä ainakin todellakin iski.

”Älä nyt, tää juttu Sammosta on aika mielenkiintoinen.”

Ficci on täydellinen lukuun ottamatta tuota ”tää juttu” kohtaa. Ei koskaan puhekieltä noille hahmoille minun mielestäni. Ei tuo tarkoituksellisuutensa takia vakavaa ole mutta tarpeeksi vakavaa kun muuta huomautettavaa ei löydy ja se yksi pistää silmään pahasti.

Sibylla olisi keksinyt sanoa Sen. Sammon. Kirjokanneksi hän tunsi itsensä, Tylypahkaan sidotuksi juuriaan myöten, kuten Louhi, merellisen Pohjolan emäntä sulki rikkaudet kylvävän myllynsä, Sibyllan hedelmät eivät vain olleet viljaa eivätkä kultaa.

Minäkin kommaan tämän tekstin parhaimmaksi ja varsinkin kauneimmaksi kohdaksi. <3 Tuossa tulee myöskin tarpeeksi vahva vihjaisu siihen, miksi Sibylla haluaa kuolla: hänelle elämä tuntuu merkityksettömältä ja hänen hedelmänsä tarpeettomilta elämälle annettaviksi. Tuo taas johtuisi kai ennustuslahjojen oikkuilusta ja masennuksesta, joka canon Sibyllalla ilmiselvästi on.(alkoholin liikakäyttö ja masennus ovat peruspari.)

Kiitos kauniista ja ajatuksia pyörittävästä ficistä, pidin paljon.

[Aniimariem]

Kiitos kommenteista, Celeporn ja Lumen! Tämä nyt on niin harvinaista, että ihan häkeltyy.

Ensin tuosta lauseesta "Älä nyt, tää juttu Sammosta on aika mielenkiintoinen", jossa tosiaan käytin puhekieltä, taisi olla ainut repla, jossa sitä olikin. Laitoin sen noin, koska halusin korostaa siinä kohtaa Sibyllan ja Minervan eroavaisuutta, miten Minerva on kiinni todellisuudessa ja Sibylla lapsekkaammin tarinoissa ja ennustuksissa.

Minä lähdin kirjoittamaan tätä sillä lähtökohdalla, että Sibylla on vankina Tylypahkassa, koska kuolonsyöjät voisivat ottaa hänet kiinni muualla yrittäen kysellä ennustuksesta koskien Harrya ja Voldemortia, Dumbledoren puheista voi päätellä, ettei Sibylla tiedä itsekään missä vaarassa on, mutta Minerva tuntui olevan edes jotenkuten kärryillä tilanteesta. Se oli tietysti helpoin canonista lähtevä teoria, jonka kautta sai ristiriitaa - Minerva on väsynyt vahtimaan Sibyllaa ja Sibylla ei halua olla vanki - mutta en tyrmäisi kyllä noita toisia tulkintoja, sillä luulen ajatelleeni samoin siinä sivussa, ei tekstissä muuten olisi noin paljon viitteitä samaan suuntaan. ^^;

Teenlehdet ovat tarkoituksella avoin lopetus, jokainen saa itse päättää, onko kyseessä sibyllamainen dramatiikka vai vihje tulevasta. Minulla on mielessäni monta erilaista loppua (joo, luen itseäni, aika itserakasta ), joten en mielelläni sanoisi mitään sulkevaa.

Minusta on mukavaa, että ihmiset kiinnittävät huomionsa myös sieviin nilkkoihin, se on yksityiskohta, jolle hymyilen itsekin. En halunnut parittaa Minervaa ja Sibyllaa niin selkeästi toisilleen, sillä taidan olla saanut tarpeekseni suorista totuuksista sen jälkeen kun JKR itse alkoi laukoa niitä, joten on hauska huomailla miten ihmiset ovat tätä lukeneet.

Kiitos teille, että luitte ja kommentoitte. ^^

[LillaMyy]

No, nyt on sen verran mielenkiintoinen paritus, että tämä oli ihan pakko avata, kun tähän kerta törmäsin osaston vikaa sivua plaratessani. Tämäpäs olikin aika jännittävä! En yhtään tiedä, mitä mä odotin tältä, mutta mitä ikinä se olikaan, niin se ei ollut sitä, mitä mä lopulta sain, koska O____O! En minä osaa tällaisia kommentoida taas mitenkään päin... :'D

”Älä nyt, tää juttu Sammosta on aika mielenkiintoinen.”

Tämä kohta ehkä hiukkasen töksähti tuon puhekielisyytensä takia (minä ja puhekieli Potter-ficceissä ei tykätä toisistamme ), mutta muuten tämä oli kyllä mun mielestä tosi hieno ficci. (: En siis osaa yhtään sanoa, että mikä tässä sun mielestä tökkii, ellei se sitten ole tuo puhekielisyys, mitä mä epäilen.

Tässä oli muuten kivasti viittaus siihen, että Sibylla on se, joka ennusti Harryn olevan se, joka voisi päihittää Voldemortin! Tai ainakin niin mä ymmärrän tuon, kun Minerva sanoo, että Sibylla on turvassa Tylypahkassa. (:

En nyt oikeasti osaa sanoa tähän mitään järkevää, koska menin sanattomaksi, mutta tykkäsin tästä kyllä, vaikkei se ehkä kommentin tasosta näykään.

[Isfet]

Tämä oli hieno fikki, jotenkin sellainen joka veti jännällä tavalla hiljaiseksi. En edes tiedä mistä se johtuu, jäi vain outo olo. Hyvällä tavalla, siis.

Puhekielisyys töksähti minullakin, muttei siitä sen enempää. Muuten kieli oli hienoa ja sujuvaa, sekä helppolukuista. Hahmot, varsinkin McGarmiva, olivat onnistuneita. Tuosta korkeimmasta tornista vain, että minusta se on tähtitorni, mutta tämä on vain pieni yksityiskohta, eikä sitä kai edes lue kirjassa... Myös Suomen yhdistäminen Potter -fikkeihin vähän tökkii, mutta se oli haasteessa joten ei siitäkään sen enempää... (Aika hassu juttu sinänsä, koska sekä Norja että Ruotsi mainitaan itse kirjoissa jo tietyllä tasolla, mutta Suomea ei mielestäni saisi mainita edes fikeissä... )
 

Heidän teenlehtensä ennustavat kuolemaa.

Tuo oli ihana. (Tai, no hieno, mutta olen ehkä käyttänyt sitä tässä viestissä jo tarpeeksi )