// Alaotsikko: drama, parafilia-haaste (agalmatofilia), Bellatrix/nukke
Title : Marionettiprinsessa
Author : It's me, Odoshi
Disclaimer : J.K. Rowling omistaa hahmot, potterversumin ja minä vain palloilen näillä saamatta rahallista palkkiota.
Genre : drama, agalmatofilia
Paring : Bellatrix/nukke
Rating : K-11
//zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajojaSummary : Kehon muodot miellyttivät Bellatrixia suuresti, nuoren tytön kokoinen, pikkuinen ja silti niin aikuismainen vartalo. Pallonivelet koristivat hahmon muotoja, rakennetta.A/N : Kun huomasin parafilia haasteen ja selailin siellä olevia parafilioita nähdessäni tuon agalmatofilian sain heti sellaisen kuvan, että Bellatrix olisi rakastunut nukkeen (rakastua voi olla väärä sana, mutta siis kuitenkin). Nukke sanalla minä näen sellaisen ihmisen näkösen ja suurikokoisen japanilaistyylisen nuken, pallonivel nuken. En oikein osaa kuvailla sellaista, muuten kuin, että ne ovat pelottavia, kuten myös sellaiset vanhat nuket... Mutta niin idea on tosiaan peräisin tuosta haasteesta, jossa innostettiin tarkalleen ottaen kirjoittamaan seksuaalisesta suuntautumisesta nukkeihin/patsaisiin. En oikein tiedä miten onnistuin, tämä oli vaikeampaa kuin luulin ja tämä lopullinen on varmaan neljäsversio, jonka kirjoitin. Ja FF100 sanaa sain miettiä vaikka kuinka pitkää ja päätin sitten tunkea tämän sanaan muodot, hieman laaja käsite voi olla juu, mutta menkööt (välttelen omien sanojen käyttöä). Kommentit ois kivoja. :> Ja tosiaan ei minulla ole havaintoakaan kuuluuko tämä tälle osastolle, mutta en keksinyt muutakaan koska ei tämä romancea tai fluffyakaan ole!
Challenges : parafilia-haaste (agalmatofilia), FF100: muodot
Marionettiprinsessa
Ovi narahti hiljaa auki, vanhat saranat kaipaisivat rasvausta; ne olivat vanhat ja ruostuneet. Hopeiseen kahvaan takertuneet sormet avautuivat hiljalleen puristus otteesta, sulkien oven perässään samaisen narinan seuratessa vaimeiden askeleiden ääniä. Tummahiuksinen nainen oli astunut tunkkaiseen huoneeseen, raskaidenluomien alta pilkistävä katse kiersi ympäristöä.
Kaikkia pintoja koristi harmaa pölykerros kuin kukaan ei olisi käynyt vanhassa vierashuoneessa vuosiin. Lattiaan painautuneista jalanjälistä kuitenkin saattoi tietää jonkun vierailevan huoneessa usein, ne kulkivat suuren huoneen poikki, koskematta mihinkään. Askeleet seurasivat jalanjälkiä päätyen huoneen päädyssä olevalle ikkunalle, katsomaan myrkynvihreitä verhoja vastaan nojaavaa tyttöä.
Hiljainen kuiskaus pimeässä, katse laskeutuu makaavaan. Naisen mielestä se oli niin kaunis, mielenkiintoinen, kiihottava. Kukaan muu ei voisi koskaan olla samanlainen kuin hän. Katse tuijottaa tiiviisti kohteeseensa, hengityksen muuttuessa raskaammaksi, kehon kipinöidessä jokaisesta ilman vedosta. Verhoja vasten makaava nukke ei vastannut mustien silmien riemusta leimuavaan katseeseen. Nukketytön silmät ovat olleet jo vuosisatoja kuolleet, lasittuneen siniset, joista heijastuu jää.
Nainen jatkoi kiertelyään, varoen, ettei koske mihinkään. Hän antaa kätensä sipaista nuken sileää poskea, niin sileää, että se sai hänet värähtämään nautinnosta. Harmaan valkoiseen ihoon ei jäänyt naarmuakaan, ei pienintäkään, vaikka naisen kynsi raapikin sitä vienosti käsien kulkiessa poskelta kaulalle.
Kynnen aiheuttama pienen pieni kirskunta herättää hänet mielipuolisista ajatuksistaan katsomaan henkilöä hänen edessään, vai voiko elotonta sanoa edes henkilöksi? Sitä nainen ei enää tiennyt, hän ei välittänyt siitä. Elotonkin saattoi olla niin kaunista. Niin erikoista. Sellaista, millaista elollinen olento ei koskaa voisi olla.
”Marionettiprinsessani”, nainen leperteli viileän kylmällä äänensävyllään hissukseen, tyyneyden lävitse kajastaessa intohimoa. Katse kierti jokaisesta valkoisen mekon pienimmästäkin pitsikoristuksesta vartalon kokonaisuuteen, pallonivelillä liittyneisiin raajoihin ja aivan liian siroon ruumiiseen. Kehon muodot miellyttivät Bellatrixia suuresti, nuoren tytön kokoinen, pikkuinen ja silti niin aikuismainen vartalo. Pallonivelet koristivat hahmon muotoja, rakennetta.
Kädet laskeutuivat koskettelemaan valkoisen mekon pitsireunaa solisluiden kohdalta, jos nukella olisi ollut solisluut. Nuoren sirontytön kokoinen nukke tuntui niin aidolta, kylmää kovaa ihoa lukuun ottamatta, mutta se sai Bellatrixin vain haluamaan enemmän. Sairasta, sitä se kaikki oli.
Bellatrixin kädet eksyivät nopeasti myös muualle, kosketellen elotonta kehoa. Hän laski kasvonsa painamaan suudelmia marionettiprinsessansa kaulalle, huulille saamatta vastakaikua. Tyttö oli hänen omansa, se ei vastustellut.
Hyvänolon tunne virtasi naisen kehoon, kuten jokainen yö tässä samaisessa jo kauan sitten unohdetussa huoneessa. Hän laski kätensä pois marionettiprinsessasta, jäi vain katselemaan sitä. Polvistuneena tytön eteen hän antoi oman kätensä eksyä mekkonsa alle, huokaisi raskaasti.
Hänen vapaana oleva kätensä ojentui tytön kaulalle, veti nuken lähemmäksi. Upotti sirot sormet syvänmustille suorille hiuksille. Huokaukset muuttuivat voihkaisuiksi, hän puristi tytön hiuksia sormiensä välissä kuiskaili ilmaan sanoja ja antoi ajatusten kulkea tytössä, toivoen, että nukke osaisi elää.
Jo tunti oli kulunut siitä, kun Bellatrix saapui huoneeseen. Äänekkäät voihkaukset olivat muuttuneet raskaaksi hiljaiseksi hengitykseksi, hän silitteli nuken kylmää poskea ja painoi vielä yhden suudelman elottomille huulille ”tulen taas huomenna, prinsessa.”
Käytävästä kantautuvat huudot herättivät naisen ajatuksistaan, miehen ääni kutsui häntä.
”Bellatrix, oletko siellä?” kuului aviomiehen kutsu käytävällä kaikuvana äänenä, askeleet lähestyvinä. Bellatrix huolitteli nopeasti mekkonsa helman ja hengitti kerran syvään.
”Tulen pian, rakas”, hän sanoi kuuluvaan ääneen vastaukseksi niin, että Rodolphus varmasi kuuli sen. Miehen vastaus kuului epäilevänä, mutta askeleet olivat silti pysähtyneet. Bellatrix loi viimeisen katseensa tämän yön aikana nukkeen ja nousi seisomaan. Hän asteli huoneen ovelle, astui käyvälle. Huoneen hän lukitsi äänettömällä taialla miehensä katseen näkemättä.
”Missä sinä olet ollut?”
”Katselin vain huoneita, eikö tämä kartano ole hieman liian iso?”
”Ei minun mielestäni. Juommeko teen alakerrassa?”
”Sopii.”
Askeleet kantautuivat pitkin käytävää, kadoten sitten rappusiin. Bellatrix eli kehässä, tunsi sen kaikki muodot. Parisuhteesta salaisuuksiin, onnesta valheisiin. Hänellä oli salaisuutensa; oma marionettiprinsessansa.
Pimeässä huoneessa nukke makasi hiljaa, nojaten verhoihin kuten aina. Jos sillä olisi ollut ajatukset, se olisi varmasti odottanut seuraavaa yötä. Niinhän se odottikin, jokaisena yönä nukketyttö tiesi naisen saapuvaksi.