Ficin nimi: Pikapano on pelkureille
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama, romance, fluff
Paritus: Roy/Sheska
Ikäraja: K-11
Varoitukset: puhetta pikapanoista (eli seksistä)
Fandom: Fullmetal Alchemist
Vastuunvapaus: Hiromu Arakawalle kuuluu kaikki hänelle tunnistettava. Muu on omaa käsialaani, enkä saa tästä palkkiota.
A/N: Mietin kuumeisesti fandomilla rareparituksia ja päädyin tähän, kun mieleen putkahti otsikko. Tästä piti alunperin tulla jopa PWP:sen vivahtavaa, mutta Sheska ei ollut sellaiseen yhteistyökykyinen joten tässäpä tämmöistä kevyempää matkua. En kyllä yhtään shippaa tätä paritusta, mutta oli kiva kokeilu. Osallistuu Rare10, Vuosiraapalehtien V, ja OTS10 (One true fandom: FMA). Mun Fluffy10 olikin Multifandom, joten tietty tää siihen sanalla
myöntää.
Pikapano on pelkureille
Sheska kurtisti kulmiaan työkaverilleen, joka saapui kirjastoon posket punoittaen ja hiukset karanneina aiemmin huolitellulta nutturalta. Mira oli tullut vasta Keskukseen, mutta mitä ilmeisemmin joutunut jo yhdeksi Roy Mustangin työpäivien likaisista iloista. Mira oli ollut poissa korkeintaan varttitunnin ja se sai Sheskan tuohtuneeksi. Pitäisi miehen ymmärtää antaa edes hieman enemmän aikaansa naiselle, jos kerran oli välttämätöntä puuhailla tämän kanssa sopimattomia.
"Mielestäni sinun pitäisi sanoa suoraan everstille, että haluat viettää hänen kanssaan enemmän aikaa", Sheska sanoi topakasti. Hän oli saanut huomattavasti enemmän rohkeutta aloitettuaan työt armeijan leivissä. Mira virnisti vakuuttaen, että Roy oli hänelle pelkkää merkityksetöntä hupia.
Sittenhän heitä on kaksi, Sheska ajatteli.
***
"Onko ihastuttava Mira töissä, Sheska?" Roy Mustang kysyi muutaman viikon kuluttua ilmestyttyään kirjastoon huolettomasti hymyillen.
"Hänellä on vapaapäivä", Sheska sanoi iloisesti, mutta pudotti sylissään kantamansa kirjat hetkellisessä ajatusmyrskystä, joka vilahti hänen päässään. Hän mietti, millaisia asioita Mira teki everstin kanssa heidän ollessa kahden. Hän oli ajatellut sitä luvattoman paljon ja koettanut viedä mietteensä kirjojen avulla jonnekin muualle tai kokonaan pois mielestään.
"Harmillista. Ehkä sinä haluaisit nauttia kanssani kupposen teetä, Sheska?" Roy sanoi hieman arvioivan katseen jälkeen. Sheska tiesi, että oli laihtunut hieman ja panostanut enemmän ulkonäköönsä.
"Pikapano on pelkureille", Sheska puuskahti täysin ajattelemattomasti ja hänen kasvonsa lehahtivat samantien hehkuvan punaisiksi.
***
Sheskaa hävetti, miten hän oli töksäyttänyt sillä tavalla Roylle pikapanoista, mutta niin hän asiasta ajatteli. Intiimissä suhteessa piti olla edes hieman... mitä? Läheisyyttä, tunteita? Sheska ei oikeastaan tiennyt. Hän ei voinut myöskään unohtaa Royn hämmästynyttä ilmettä, joka oli muuttunut hetkessä tutkimattomaksi. Naurahtaen mies oli lähtenyt sanomatta mitään.
Puna hiipi jälleen Sheskan kasvoille ja hän mietti, oliko mennyt liian pitkälle. Ehkä hänet erotettaisiin niin korkea-arvoisen miehen loukkaamisesta? Pohtiessaan toinen toistaan kamalampia vaihtoehtoja, Sheska käveli niin ajatuksissaan kohti naisten huonetta, että törmäsi Royhin.
"Sheska, olen etsinyt sinua." Sheska ei oikein uskonut everstiä.
"Lähtisitkö lounaalle kanssani?" Roy kysyi yllättäen, ja vahingossa Sheska suostui.
***
Hölmö, hölmö, typerys, Sheska kirosi itseään seuraavana päivänä. Miksi hän oli mennyt Royn kanssa syömään?
Lähdetkö toistekin kanssani treffeille? Niin se pirulainen oli kysynyt ja Sheska oli nähnyt unta eversistä. Varsin sopimatonta sellaista ja hän pelkäsi, että oli langennut ansaan, johon ei olisi pitänyt.
Silti hän oli suostunut jo toistamiseen tapaamaan everstin ja aikoi nyt sanoa suoraan, että hänestä ei tulisi hänen... jotain! Mies saisi kuulla kunniansa, jos uskoi hänen olevan kevytkenkäinen.
Sheska muistutti itseään, ettei lounaalla käyminen ollut kuitenkaan varsinaiset treffit. Tavallaan. Se oli vain lounas ja lopulta hän pakotti itsensä vahvaksi, kun oli kerran jo luvannut mennä.
Typerä eversti! ***
"Sheska, mietin mitä sanoit", Roy sanoi jälkiruuan jälkeen. Sheska ei ollut varma, mitä mies tarkoitti, sillä hän oli ujostellut puolet ajasta ja toisen puolikkaan puhunut vain kirjoista peittääkseen hermostuneisuutensa.
"Mitä, eversti?"
"Sitä, että pikapano on pelkureille." Sheska ei mahtanut mitään, että hän tunsi itsensä hölmöksi.
"Miksi sinä niin ajattelet?" Roy jatkoi kohteliaan uteliaasti, vaikka aihe oli niin intiimi. Sheska karaisi kurkkuaan.
"Mielestäni miehen pitää olla tarpeeksi rohkea ottaakseen naisen omakseen ja välittää ja –", Sheska mumisi. "Et sinä ymmärrä."
"En ole löytänyt naista, jonka haluaisin rinnalleni. Tarpeeksi älykästä", Roy sanoi muitta mutkitta ja taas Sheskan mieleen tuli kaikenlaista sopimatonta ja hölmöä.
***
Kuusi kuukautta myöhemmin Sheska oli lounastanut Royn kanssa kymmeniä kertoja, eikä hän voinut kieltää nauttineensa siitä. Roy ei ollut koskaan flirttaileva tai ahdisteleva, mutta se vain todisti, että Sheska ei ollut miehen tyyppiä. Saihan Roy viihdykettä muualtakin, eikä Sheska olisi ollut valmis
sellaiseen suhteeseen...
Astututtuaan sisään lounasravintolaan, Roy oli odottamassa ja he tervehtivät toisiaan tuttavallisesti.
"Olit oikeassa pelkuruudesta", Roy sanoi ennen kuin he saivat lounaansa. Sheska hämmästyi, sillä he eivät olleet pikapano-keskustelunsa jälkeen puhuneet kertaakaan mistään sellaisesta.
"En minä sitä pahalla tarkoittanut." Jotenkin hän oli osannut lukea Royn ajatukset, mitä hän pelkuruudella tarkoitti ja oli osunut oikeaan.
"En ole rakastanut ketään edesmenneen ystäväni jälkeen. Nyt olen toipunut siitä, mutta en ole silti kertonut tunteistani." Se oli jotenkin pysäyttävästi sanottu ja Sheskan sydän tuntui löytävän täysin uudenlaisen rytmin. Särystä, koska Royn katse oli niin surullinen, ja hämmästyksestä ketä mies tarkoitti.
Miraa? Voisiko olla... "Luuletko, että olen viettänyt kanssasi tarpeeksi aikaa pyytääkseni sinut leffaan ja kenties... illalliselle luokseni?" Roy kysyi ilman epävarmuutta äänensävyssä, vaikka Sheskasta tuntuikin että hän aisti jotain sellaista.
Tarkoittiko Roy minua? "Olemmehan me viettäneet aikaa..." Sheska mumisi ja näperti villapaitansa helmaa.
Voi ei, voi ei... "Hyvä on." Sheska kohotti katseensa käsistään ja kohtasi Royn joka näytti ilahtuneelta. Pehmeä hymy kuitenkin vaihtui nopeasti virnistykseen, joka oli tyypillisempää everstiä.
"Älä sitten odota liikoja!" Sheska parahti, "Minä en ole sellainen nainen."
Roy nauroi ja lopetti vasta, kun lounas saapui pöytään.
"Tiedän, ettet ole, Sheska. Enkä minäkään olee enää pelkuri", Roy iski silmää Sheskalle, johon miehen hymy tarttui.
Senkin rakastunut hölmö, Sheska hymyili itselleen.