Kolme todellisuutta, K-11

[Lyn]

// Alaotsikko: Suffle II, Herm/D, K-13 suurimmaksi osaksi

Ficin nimi: Kolme todellisuutta
Kirjoittaja: Lyn
Beta: Ei kukaan
Genre: Hieman angst, drama, AU, jonkinlainen deathfick, draama
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: Draco/Hermione
A/N: Osallistuu Suffle II-haasteeseen. Kyseessä siis kolme epäraapaletta, kappaleiden nimet toimivat jokaisen nimenä. Kommentointi sallittua.
P.S. Minä en omista hahmoja enkä kappaleita, vain ja ainoastaan koneeni.

-----------------------------------------

Livin’ La Vida Loca

Hän oli kaunis. Haluttava. Huumaava. Musta mekko näytti päälle maalatulta, ja punaiset huulet olivat vastustamattomat. Hän liikkui ihmisten seassa ja sai jokaisen huomion puoleensa. Tytöt katsoivat kadehtien, pojat himoiten, ja sitten he katsoivat minua. Kadehtien, sillä tuo langennut enkeli käveli suoraan minua kohti.

”Tanssitaan”

Se ei ollut toteamus, mutta ei se käskykään ollut. Hän tiesi, ettei minulla ollut oikeastaan valinnanvaraa, ei näinä iltoina. Ja minä vein hänet lattialle, uppouduimme molemmat kuumaan rytmiin. Näinä iltoina unohdin kuka hän oli, unohdin oman itsenikin. Täällä kukaan ei tuntenut minua, ei tuntenut meitä. Kotona tämä ei ollut mahdollista, siksi nämä illat olivat tärkeitä.


Guilty

Katsoin levollisia kasvojasi vielä kerran. Tämä jäisi meidän viimeiseksi kerraksemme, viimeiseksi yöksi. Olit itkenyt, huutanut, rukoillut, mutta minä en voi antaa periksi, en tässä asiassa. Olit minulle liian rakas, liian kaunis. Tahdon muistaa sinut aina tuollaisena, enkelinä. En tahtonut satuttaa sinua, en saada sinua tuntemaan tuskaa, mutta tämä oli pakon sanelemaa.

”En voi sanoa että olen pahoillani. Mutta toivon että ymmärrät.”

Sinä olit alkanut jo muuttua, etääntyä. Enkä minä halunnut menettää sinua. Katseesi alkoi olla etäinen, mietit aina muita asioita. Muita ihmisiä. En tiedä, rakastinko sinua, koska en tiedä, mitä rakkaus tarkoittaa. Toivon että lepäät rauhassa ikuisessa unessasi, rakkaani.


Haunted

Tiedän että olet täällä jossain. Aistin läheisyytesi. Tiedän että katselet minua, ja hengitykseni tihenee. Näin se aina menee. Selkäsi painautuu selkääni vasten, toinen kätesi nappaa sauvani ja laskee sen pöydälle. Huulesi hamuavat niskaani.

”Iltaa, neiti Granger.”

Äänesi saa minut värisemään. Tiedän että tämä on väärin, mutten halua liikkua, ja sinä tiedät sen. On olemassa monia asioita joita voisin ajatella, kuten uraani, tunteitani tai mielenterveyttäni, mutta kaikki ajatukset tuntuvat kadonneen jonnekin. Tässä hetkessä olemme vain me.

[Tikkis]

Nämä vaikuttavat ihanan viimeistellyiltä, vaikka käsittääkseni näitä ei saa millään tavalla viimeistellä, koska kuuluvat Shuffle- haasteeseen. Silti tuntuu, että olisit voinut kuluttaa paljonkin aikaasi näihin. Mä kadehdin niitä, jotka osaavat kirjoittaa näinkin hienoja raapaleita! Minusta ensimmäinen oli kaikkein... miten sen nyt sanoisi... aistikkain? Se sai minunkin tuntemaan jotain syvää ja jännittävää. Viimeinen on mulle ainakin vähän monitulkintainen juttu, enkä ihan ole varma, miten ajattelen sen menevän. En tiedä, oletko tarkoituksella jättänyt sen vähän auki. Musta se on kuitenkin aivan hieno yksityiskohta, että minulle eli lukijalle jää oma tulkinnanvara. Ja se täytyy vielä mainita, että hauskaa oli se, että jokaisen raapaleen keskivaiheella tulee repliikki.
Kiitos kovasti nautittavasta kolmen raapaleen mittaisesta ehkä jopa hyvin yhtenäisestä ficistä!

[Lyn]

Jup, viimeistely ei ole sallittua tässä haasteessa. Kiitos kommentistasi, oli mukava lukea palautetta Ja ole hyvä, mukavaa että tykkäsit.

[Tyynis]

Suffleita on vaikea kommentoida, joten kommentin laatu ei ole päätä huimaava

Minusta tuossa ekassa ja viimeisessä oli eniten lukijalle välittyvää tunnelmaa.

Musta mekko näytti päälle maalatulta

Tämä oli minun mielestäni todella ihanasti sanottu. Paljon enemmän ajatusta herättävä ilmaisu, "musta mekko oli vartalonmyötäinen" olisi todennäköisesti vain hukkunut tekstin sekaan.
Ja tuossa viimeisessä neiti Grangeriksi puhutteleminen loi sellaisen sähköisen fiiliksen hahmojen välille ja sitä tehosti se, että ilmeisesti hahmoilla on ennen viimeistä pätkää ollut suhde.

Kiitos tästä lukuelämyksestä

[Lyn]

Jep, niin on, olen itekki koittanu Kiitos kuitenkin kommentista, ja kyllä se ainakin minulle ihan laadukkaalta näyttää.

Viimeinen oli ehkä vaikein kirjottaa, jotenkin ei kappale yhtään inspannu  Mutta sai senki valmiiks.

Ole hyvä, ja kiitos kommentista