Nimi: Rakkaudella on suuri voima
Kirjoittaja: Nemo
Genre: Fluff, drama
Paritus: Draco/Ginny
Ikäraja: K-11
Beta: Ei
A/N: Kirjoitin tämän ficin alunperin n. kaksi vuotta sitten ja julkaisin tämän jo fini vol kakkosessa. Siellä sillä oli yllättävän paljon lukioita, kun ottaa huomioon, että tämä on ensimmäinen ficcini, jonka olen kirjoittanut, joten päätin laittaa tämän myös tänne. Muuttelin ja parantelin tätä kyllä jonkin verran ja juonikin todennäköisesti hieman muuttuu, kun vanha juoni tuntuu joissakin kohdissa vähän hölmöltä. Julkaisen tämän osa kerrallaan.
-------------------------------------------------
Osa 1.
-------------
Ginny makasi suuren parisängyn vasemmalla puolella. Herätyskello tikitti hiljaa hänen vieressään. Ulkona tuuli tuiversi ja pyoritti maahan putoavia tammenlehtiä. Ginny kääntyi ympäri ja katsoi vieressään makaavaa hahmoa. Huoneessa oli pimeää ja hän ei erottanut kuin hahmon vaaleat hiukset. Hän ojensi kätensä ja silitti miehen silkkisiä hiuksia. Ginny antoi suukon miehen otsalle ja nousi sitten istumaan. Draco nukkui kuin tukki.
Ginny nousi seisomaan ja katsoi ulos ikkunasta. Ulkona oli todellinen myrsky; Puiden latvat huijuivat uhkaavina ja sade löi pisaroita vasten ikkunaa . Se näytti aavemaiselta. Nainen kääntyi kannoillaan ja sujautti jalkaansa Dracon lämpöiset aamutohvelit. Hän käveli ulos huoneesta ja sulki varovasti narisevan oven, jotta ei olisi herättänyt nukkuvaa miestä.
Ginny oli muuttanut Malfoyn suvun suureen kartanoon kaksi vuotta sitten. Hän oli hylännyt entisen elämänsä Dracon takia.
Ginny muisti päivän, jolloin hän oli kävellyt kohti Kotikoloa -entistä kotiaan. Hän oli astunut sisään ja sanaakaan sanomatta pakkasi laukkunsa ja lähti. Ron oli yrittänyt estellä häntä ja oli monta kertaa lähettänyt Ginnylle kirjeen, jossa kertoi miten paljon Molly oli itkenyt hänen lähtöään. Mutta Ginny nieli kaipuunsa, joka riivasi hänen sydäntään. Hän oli heittänyt kirjeet takkatuleen ja jatkanut elämäänsä Dracon kanssa. Ginny rakasti Dracoa enemmän, kuin mitään maailmassa. -Ja Draco rakasti Ginnyä. Ginny tiesi sen. Kun he olivat alkaneet seurustella, Ginny oli pyytänyt Dracoa hylkäämään entisen elämänsä, mutta niin ei kuitenkaan ollut käynyt. Niinpä asiat olivat nyt näin.
Ginny huokaisi hiljaa. Muistot olivat riipaisevia. Vaikka hän väittikin Dracolle vihaavansa Weasleyn perhettä, hän valehteli. Sisimmässään hän rakasti kaikkia heitä. Joskus hän katui päätöstään muuttaa Dracon luokse, mutta toisinaan hän taas oli iloinen siitä, miten paljon rakkautta Draco hänelle antoi.
Kun Draco oli lopettanut Tylypahkan, hän oli liittynyt Voldemortin riveihin. Ginny tiesi, miten tärkeä Lucius oli ollut Dracolle. Niinpä Draco oli seurannut isänsä jalanjälkiä. Nimittäin Lucius Malfoy oli kuollut vain kolme kuukautta sen jälkeen, kun Draco oli päättänyt Tylypahkan. Harry Potter oli tappanut Lucius Malfoyn Voldemortin sodassa. Nyt sota oli jo laantunut, mutta kukaan ei saanut Voldemortia itseään kiinni.
Pieni kirkas kyynel valui Ginnyn silmäkulmasta. Hän jatkoi kulkuaan kartanon hiljaisella käytävällä. Seinillä roikkui kymmeniä muotokuvia Malfoyn suvusta. Melkein kaikki muotokuvat nukkuivat. Vain yksi oli hereillä. Lucius Malfoyn muotokuva ei nukkunut koskaan. -Tai ainakaan se ei nukkunut jos joku näki. Lucius oli vaipunut häpeään saatuaan surmansa Harry Potterilta.
Ginny nopensi kävelytahtiaan. Hän ei halunnut nähdä Luciuksen vihaista katsetta. Lucius oli ollut suunniltaan vihasta, kun näki Ginnyn ensimmäisen kerran Malfoyn kartanossa. "VERENPETTURI!" -Hän oli huutanut Ginnyn perään.
Ginny saapui suuren parvekkeen luo. Hän avasi varovasti oven ja astui ulos viileään yöilmaan. Sadepisarat tanssahtelivat Ginnyn kyynelistä märillä kasvoilla. Hetken seistyään, Ginny tajusi, että hänellä oli yllään vain ohutolkaiminen yöpaita. Iho nousi kananlihalle kylmyydestä ja niinpä hän palasi takaisin sisälle.
Nainen lähti kapuamaan suuria marmoriportaita pitkin yläkertaan. Draco oli joskus kertonut, että yläkerrassa oli ollut Luciuksen ja Narcissan huone. Siellä oli hiirenhiljaista. Suuret huonekalut oli peitetty valkoisilla kankailla. Vasemmalla puolella oli suuri vaatekomero. Ginny asteli sen luokse ja avasi hitaasti narahtelevan oven, mutta kavahti samassa taakseppäin; kaappi oli täynnä mustia kaapuja ja valkoisia naamareita. Ne olivat luultavasti Luciuksen entisiä kuolonsyöjäasuja. Ginny sulki nopeasti kaapin oven ja katsahti oikeaan suuntaan. Siellä oli suuri sukupuu. -Melkein samanlainen, kuin Sirius Mustalla oli aikoinaan ollut, mutta vain paljon suurempi. Ginny meni sukupuun luokse. Hän katseli siinä olevia nimiä. Narcissa Musta, Bellatrix Lestrange, Lucius Malfoy, Molly Weasley... Ginny tunsi kuinka kylmät väreet hiipivät pitkin hänen selärankaansa. Weasley nimien kohdalle oli vedetty mustia viivoja. Kyynelet alkoivat valua hänen silmistään. "Ei", nainen kuiskasi hiljaa ja lyyhistyi maahan.
Jokin kosketti Ginnyn hellästi Ginnyn olkapäätä.
"Ginny..Mitä sinä?". Ginny havahtui kuin horteesta, kun kuuli Dracon sanat.
"Minä tuota..A-anteeksi. En olisi varmaan saanut tulla tänne..." Ginny hikkasi.
"Olen pahoillani tästä sukupuusta. Olen yrittänyt palautta sinun nimesi paikalleen, mutta tuo on kiinnitetty seinään vahvoilla kirouksilla. Seinä pitäisi hajottaa, jotta sen saisi irti", Draco sanoi hiljaa. Ginny heittäytyi Dracon kaulaan.
Hän itki miehen olkapäätä vasten.
"Oletko sinä kunnossa?" Draco kysyi huolissaan.
Ginny nyökkäsi pienesti.
Draco pyyhki naisen silmistä kyyneleet ja suuteli tätä hellästi suulle. Ginny rutisti miestä, aivan kuin pelkäisi tämän karkaavan.
"Älä ikinä mene pois!" hän sanoi ja suuteli Dracoa itkun lomassa.
Seuraavana aamuna Ginny heräsi vasta myöhään. Aurinko oli jo korkealla ja valo tulvi sisään huoneeseen. Yöllinen myrsky oli laantunut ja aurinko porotti kuumasti. Ginny tunsi miten Dracon lihaksikas käsivarsi halasi häntä takaapäin. Ginny kääntyi ympäri. "Huomenta", hän sanoi ja hymyili. Draco ei sanonut mitään, vaan hymyili takaisin ja suuteli Ginnya. Hän veti peiton heidän ylleen ja alkoi suudella Ginnyn kaulaa.
"Sinä kutitat!" Ginny sanoi kikattaen. Yöllinen suru oli väistynyt ja aurinko paistoi taas Ginnyn elämässä.
He nousivat ylös vuoteesta vasta monen tunnin kuluttua. Silloin oli jo keskipäivä.
"Mitä tekisimme tänään?" Ginny kysyi ja puki ylleen aamutakin.
"Mennäänkö Viistokujalle? Minulla olisi vähän hankintoja sieltä ja Iskunkiertokujalta", Draco vastasi.
"Okei, mennään vaan, mutta ei sitten viivytä kauaa Iskunkiertokujalla. Siellä on jotenkin...pelottavaa!" Ginny sanoi ja häntä puistatti. Hän oli vain kerran elämänsä aikana ollut Iskunkiertokujalla; Joskus lapsena hän oli ollut äitinsä kanssa Viistokujalla ja oli vähän eksynyt.
Nopean suihkun jälkeen Ginny puki ylleen kellertävän kesämekon, joka oli kuvioitu kauniilla kukkasilla. Draco taas puki ylleen tuttuun tapaansa mustan pitkän kaavun. "Miten sinä voit olla kesähelteellä tuon kanssa!" Ginny oli sanonut, mutta Draco oli silti pukenut kaavun. Hänen mielestään se on "edustava". Yhdessä he sitten ilmiintyivät Iskunkiertokujalle.
"Minä poikkean tuolla parissa paikassa. Sopiiko, että odotat tässä?" Draco sanoi ja oli jo lähdössä.
"Joo, sopii, mutta älä viivy kauaa!" Ginny vastasi hieman peloissaan. Häntä puistatti ajatus: yksin iskunkiertokujalla.
"En!" Draco vakuutti ja hävisi johonkin kauppaan.
Iskunkiertokuja oli jopa kauniina kesäpäivinä pimeä paikka; Talot olivat korkeita ja mustanpuhuvia. Ainoa valo tuli talojen väliin jäävästä kaistaleesta taivaalla. Koska aurinko ei paistanut alas, siellä oli myös viileää. Aluksi Ginny nautti viileydestä, mutta pian häntä alkoi kuitenkin paleltaa. Oudon näköisiä velhoja ja noitia kulki hänen ohitseen. Heillä jokaisella oli epämiellyttävä, murhaava katse.
"Tulisipa Draco jo.." Ginny ajatteli itsekseen. Ja kyllähän Draco tulikin. Mukanaan laatikollinen jotain, mitä lie.
"Vihdoinkin sinä tulit" nainen iloitsi.
"Anteeksi. Minulla taisi vähän kestää. Mutta nyt voimme mennä. Mihin sinä haluat?" Draco kysyi ja haroi vaaleita hiuksiaan.
"Pois täältä!" Ginny sanoi ja lähti kulkemaan kohti Viistokujaa.
Ginny käveli helpottuneena Viistokujan valoisilla kaduilla. Hän sujautti kätensä Dracon käteen ja suuteli tätä hellästi suulle. Draco vastasi suudelmaan ja hymyili.
"Mennäänkö ostamaan jäätelöt? Minä tarjoan", Draco sanoi ja viittoi kohti Qaino Vahvahqon jäätelöbaaria.
"Mennään vaan. Täällä onkin kuuma", Ginny vastasi.
Ginny valitsi pallon sitruunajäätelöä ja Draco taas valitsi kaksi palloa päärynäjäätelöä. He istuutuivat pienen pöydän ääreen syömään. Draco ojensi kätensä Ginnyn käden päälle ja silitti sitä hellästi. Ginny hymyili Dracolle hyväntuulisesti.
"Minun pitäisi käydä vielä yhdessä paikassa. Nähdään pian", Draco sanoi syötyään ensin jäätelön.
Ginny päätti jäädä vielä hetkeksi istumaan. Hän tilasi jäätelöbaarista jääveden ja nautti kuumasta kesäpäivästä. Hän antoi katseensa harhailla väkijoukossa. Monen näköisiä ihmisiä oli liikkeellä; vanhoja arvokkaasti pukeutuneita velhoja, iloisen näköisiä lapsiperheitä ja.. Ginnyn sydän sykähti. Hän näki oranssihiuksisen pariskunnan tulevan ulos Säilästä ja Imupaperista. Hän ei voinut olla tuntematta, että siinä olivat hänen äitinsä ja isänsä. Ginny toivoi lyyhistyvänsä maahan. Hän ei halunnut, että vanhemmat huomaisivat hänet.
"Voi, missä se Draco viipyy!" Ginny sanoi hiljaa. Ja nousi seisomaan. Hän jätti jäävetensä pöytään ja lähti etsimään Dracoa. Ginny veti hiukset kasvojensa eteen ja kulki kyyryssä vanhempiensa ohi.
"Mitä me voisimme viedä Ronin pojille lahjaksi?" Ginny kuuli miten Molly puhui Arthurille.
"Pojille?" Ginny ajatteli. Ronilla on lapsia! Ajatukset saivat hänet pysähtymään paikoilleen. Hän tajusi, miten paljon hän kaipasi perhettään ja Ronia erityisen paljon. Kaipuu toi hänelle haikean olon, mutta hän pysyi vahvana, eikä antanut kyynelille valtaa. Onneksi Draco astui juuri ulos kaupasta ja Ginny heittäytyi hänen kaulaansa.
"Minä näin vanhempani! Kuulin, kuinka he puhuivat, että Ronilla on kaksi poikaa!" Ginny kuiskasi hiljaa Dracolle.
Draco vilkaisi ensiksi Ginnyä, sitten hän katseli väkijoukkoa, kuin etsiskellen Mollya ja Arthuria.
"Weasley..saanut lapsia! No huh huh! Me olemme kulta häviöllä!" Draco sanoi ivallisesti, mutta samalla lempeästi.
Kylmä viha kasvoi Ginnyn sisällä. Hän katsahti Dracoon ja kääntyi kannoillaan. Nainen lähti rivakoin askelin kävelemään pois väkijoukosta.
"Ginny! GINNY! Odota nyt! En minä mitään pahaa tarkoittanut!"
Ginny kuuli, miten Draco huusi hänen peräänsä ja lähti tulemaan hänen luokseen. Ginny hidasti tahtiaan ja suunnisti autiolle sivukujalle.
"Etkö voisi jo unohtaa vihan veljeäni kohtaan!" Ginny sanoi kylmästi.
"Hei leikki leikkinä!" Draco sanoi ja katsoi Ginnyyn. "Ginny.."
Draco huomasi miten kyyneleet alkoivat valua Ginnyn silmäkulmista.
"Anna anteeksi. Olin lapsellinen. Lupaan parantaa tapani", Draco sanoi huomattuaan, että Ginny otti asian niin raskaasti.
"Minun on ikävä perhettäni", nainen myönsi hiljaa.
"En nyt haluaisi arvostella, mutta...Hehän ovat verenpettureita. Pahimmasta päästä!" Draco sanoi varauksellisesti.
"Minä tiedän sen! Mutta he ovat silti minun entinen perheeni", Ginny vastasi. Hän katsoi maahan ja pyyhki poskelle vierähtäneen kyyneleen kämmenselällään.
"Etkö sinä halua enää olla luonani?" Draco kysyi vakavana.
Ginny punnitsi vastausta ja sanoi lopulta: "Haluan Draco. Siksi tämä onkin niin vaikeaa."
"Olen pahoillani, että sinun oli jätettävä perheesi minun takiani. Minä en vain voi enkä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä."
"...Äh antaa olla. Se on ollutta ja mennyttä. Minä valitsin sinut. Ja en muuta päätöstäni", Ginny sanoi pienen hiljaisen hetken jälkeen ja pyyhki loput kyyneleet silmistään.
"Lähdetäänkö nyt?" Draco kysyi.
Ginny vastasi nyökkäyksellä.
Kun he olivat tulleet takaisin kotiin, Ginny istahti terassituoliin ja alkoi lukemaan MeNoidat -lehteä. Draco tuli jonkun ajan kuluttua hänen viereensä.
"Tuota Ginny.." Draco aloitti arasti.
"Niin?" Ginny kysyi ja nosti katseensa lehdestä.
"Eräs henkilö haluaisi tavata sinut tänään. Hän on minun eräs...ööh...ystävä." Draco sanoi vaivautuneena.
Ginny katsoi Dracoa kummastuneena.
"Mihin aikaan hän haluaa tavata minut? -Ja missä?" Hän sanoi lopulta.
"Kahdeksalta. Yhdessä paikassa. Näet sitten." Draco sanoi salaperäisesti ja palasi sisälle taloon.
Ginny hymyili Dracon suuntaan ja jatkoi sitten lukemistaan. Mihinköhän mies aikoi viedä hänet?
---------------------------------
A/N: Kommentteja?
