Title: Otan kontrollin
Author: LND
Pairing: Ei varsinaisia, viittaus Severus/Abby
Character: Draco Malfoy (tai vaihtoehtoisesti, joku toinen Malfoy)
Genre: Ei mitään hajua J
Rating: S
Disclaimer: Rowling omistaa lähes kaikki käyttämistäni hahmoista.
Summary: Miksi minä olen olemassa?
A/N: Katkelmia maailmalta –haasteen innostamana kirjoitin tällaiseen Dracon monologin. Liittyy jollain tasolla (spinoff?) ficciini
Nothing good ever happens, K18?. Olkaapa hyvä!
Otan kontrollinSome people were born to sit by a river. Some get struck by lightning. Some have an ear for music. Some are artists. Some swim. Some know buttons. Some know Shakespeare. Some are mothers. And some people — dance. The Curious Case of Benjamin Button
Jotkut syntyvät voidakseen istua päivät pitkät tyhjänpantteina, mutta on varmaa, että ainakaan minä en syntynyt sitä varten. Minä synnyin Malfoyn perilliseksi, mutta vain koska äitini ja isäni tekivät minut sitä varten. Ei kukaan oikeasti synny vain periäkseen vanhempiaan.
Olen saanut lähes kaiken materian, minkä olen halunnut, mutta se ei suoralta kädeltä tarkoita, että se olisi vain tupsahtanut eteeni tyhjästä. En minä osaa taikoa mitään tyhjästä. Isäni ei ollut ikinä kovin avokätinen rahan kanssa. Hän käytti sitä, kun tarvitsi. Siksi voin sanoa, että olen ansainnut kaiken kovalla työllä. Olen valinnut tarkkaan mitä kannattaa pyytää, miettinyt kuinka esittää asian hyvässä valossa ja itse tilanteessa olen kehittänyt tilannetajuani. Siitä huolimatta on joitakin hankintoja johon isäni ei suostunut, esimerkiksi se jästipeli, Monopoli.
Jotkut ovat täällä sitä varten, että salama voi iskeä heihin. He suojelevat muita ihmisiä siltä. He ovat kuin korkeita paikkoja, jotka vetävät salamoita itseensä magneetin tavoin. Minusta se on varsin loistavaa, sillä tiedän, että minuun todennäköisesti ei ikinä iske salama. En ole syntynyt sitä varten.
Olen säästynyt melko vähällä tuskalla loppujen lopuksi. Minun ei tarvinnut tehdä uhrauksia ja luopua ystävistäni, perheestäni. Saatoin ehkä katsoa yhden sodan läpi, mutta onnekkaana en kärsinyt siitä yhtään tappiota. En edes ollut mukana taistelussa. Minä en ollut Potter, jonka oli pelastettava maailma ja joka teoistaan huolimatta menetti vanhempansa ja vielä ystävänsäkin. Minun tuskani ei ole mitään siihen verrattuna. Mutta minä sentään yritän tasata tilit ja ottaa osan muiden tuskasta harteilleni. Kyllä minullakin on omatunto, vaikka se ei aina näy päällepäin.
Jotkut saavat elämänsä ilon musiikista. Sävelaskelia, intervalleja, jotka sipsuttavat pitkin koskettimia, otelautaa. Se on niin kaunista, mutta sekään ei ole minun tarkoitukseni. Minunkin sormeni ovat ohuet ja pitkät kuin soittamiseen luodut, mutta eivät siltikään ole soittajan sormet. Blaisen sormet eivät ole yhtä kauniit kuin minun, mutta silti hänen kätensä saavat kaikki ne sävelet eloon. Ei sillä, ettei taikuudella olisi osaa eikä arpaa hänen soittoonsa. Kahden käden avulla ei vaan voi saada niitä kaikkia ääniä eloon. Ehkä siksi hän ei esiinnykään livenä. Se ei ole hänen tarkoituksensa. Hänen tarkoituksesta on viedä nuotit soittajille soitettaviksi.
Minäkin saan elämän iloni jostain ja voin antaa vihjeen, että sillä on mahdollisesti jotakin tekemistä musiikin kanssa. Musiikki on aina ollut suuri osa elämääni. Äiti rakasti laulamista yli kaiken ja pitkään hän yritti opettaa minulle pianon soittoa. Mutta kun hän ymmärsi, ettei minua luotu sitä varten, hän antoi minun olla ja olin tyytyväinen yksinäisyyteeni. Saatan soittaa pianoa vielä silloin tällöin, mutta se ei ole minun elämäni tarkoitus.
Jotkut ovat luonnostaan taiteilijoita. Heidän silmänsä ja kätensä toimivat täydellisessä harmoniassa. He uskaltavat vetää viivoja, eikä heidän koskaan tarvitse kumittaa, sillä jokainen viiva on osa suurta taideteosta. Taiteilijoilla on omituinen vapaus tulkita juuri kuten haluavat. He pitävät vapaista aiheista, joita voi käsitellä eri tavoin. Tai oikeastaan kaikki aiheet heille ovat vapaita, sillä heillä on kyky nähdä asiat eritavalla.
Jokaisella ihmisellä on kyky tulkita asioita eri tavoin, minullakin. Taiteilijat vain näkevät kaiken silmissään ja osaavat tuoda sen muidenkin nähtäväksi. Minä en osaa tehdä sitä, mutta enhän minä olekaan sellainen taiteilija. Maalaukset kestävät samalla tavoin kuin nuotteihin kirjoitettu musiikkikin. Silti alkuperäinen on aina alkuperäinen.
Minun taiteen tuntemukseni rajoittuu Tylypahkan muotokuviin ja niistäkään en ole nähnyt kuin murto-osan. Velhot ja noidat ovat aina olleet hieman laiskoja maalaamaan tauluja. Jästit tekevät sitä enemmän. Kun olin nuorempi harrastin aika paljonkin maalaamista, mutta kasvoin siitä ulos. Opin, että se ei ole minun juttuni.
Liikunta on myös joillekin se mitä haluaisi tehdä hamaan tulevaisuuteen asti. Enpä tiedä, mitä se merkitsee maailmalle. Se kaikki kilpailu luo erimielisyyksiä, mutta samalla sitä ihmisten kaipaamaa sähköä. Ihmisen luonto on kai kilpailla.
Minäkin haluaisin uida Englannin kanaalin yli ja kaikista parhaiten, mutta en ole uimari, enkä ole täällä sitä varten. En ole myöskään huispausta varten, vaikka se olikin kivaa haastaa Potteria. Oli kiva olla mukana siinä joukkueessa lukuisista häviöistä huolimatta. Sain kiitettävät lihaksetkin sen ansiosta. Ja pelkästään niiden takia menetin neitsyyteni niin nuorena. En voinut luihuisena varjella sitä kuin pyhä Potter. Luihuisilla se vain on niin, että jos on hyvännäköinen, niin ei ole mitään syytä viivytellä. Myönnän, että on vähän typerää juosta pää edellä liki tuntemattoman sänkyyn, mutta ei minun pidä katua. En ole täällä katumassa pois kaikkien ihmisten tekoja, kuten jotkut voivat olla.
On myös niitä, joiden tarkoitus ei ole mitään noista edeltävistä. Ymmärtäähän se, ettei maailma pyöri noilla taidoilla. Tarvitaan tuotteita, jotka tekevät elämästä helpompaa. Tarvitaan niitä, jotka tuottavat ruokaa ja niitä, jotka kuljettavat sen sinne missä on nälkäisiä tai sitten vähemmän nälkäisiä. Miksei siis myös tarvittaisi niitä, jotka valmistavat nappeja?
Napit ovat velhomaailmassa vielä melko suuressa suosiossa. On helpompi napittaa kaapu kiinni kuin tapella yksin selässä olevan vetoketjun kanssa. Napit tosin irtoavat melko usein, mutta ei myöskään voida sanoa, että vetoketju ei voi mennä rikki. Minä ainakin kannatan nappeja.
Severus-setä on olemassa, koska täytyy olla myös niitä, jotka osaavat Shakespearea ulkoa. Joidenkin tehtävä on vain osata jotain, mikä johtaa johonkin. Severuksen kanssa kyse on varmaankin Abbysta, joka on pysynyt näinkin pitkään miehen kanssa. Shakespeare tekee ihmeitä.
Minäkin osaan pätkiä runoista, mutta kun tarvitsen niitä, en muista niitä. Olen opetellut loitsuja ja kirouksia kovalla vaivalla ja oppinut ne mitä tarvitsen. Olen valmistanut tuhansittain liemiä, mutta en luottaisi omaan taitooni sataprosenttisesti. Olen oppinut lukemaan ihmisiä, mutta voinko silti olla koskaan täysin varma mistään mitä toinen oikeasti ajattelee? Kun osaa käyttää taitojaan ja tietojaan oikeasti omassa elämässään, voi sanoa että osaa ja että se on syy miksi olen täällä. Minä en voi sanoa, että se olisi tarkoitukseni.
Äidit ovat yksi ihmeellinen ryhmä, jonka kaikki jäsenet ovat naisia. Eivät kaikki äidit osaa olla äitejä. Ne lapset joilla on äiti, joka osaa olla äiti, ovat todella onnekkaita. Äiti on tehokas, huomaavainen, ehdoitta rakastava ja huolehtiva ja vaikka mitä muuta. Äiti on käsitteenä mahdoton määritellä. Tai ehkäpä…Jos tunsit Molly Weasleyn, tiedät millainen on äiti, joka todella osaa olla äiti.
Oma äitini ei osannut olla äiti. En ikinä pyytänyt sisaruksia, sillä tiesin, ettei äiti kestäisi sitä enää. Monesti hän kertoi, kuinka kamalaa minun synnyttämiseni oli ollut. Luulen, että aina kun tuotin pettymyksen, hän päivitteli isälleni, kuinka turhaa se kaikki oli ollut. Äitini valitus oli isälleni hyvä syy painostaa parempiin suorituksiin. Ei pidä miettiä miten se vaikutti minuun, sillä se on aivan eri asia.
Entäs sitten minä? Minä en istu läpi elämäni, enkä vedä salamia puoleeni. En ole yltiömusikaalinen, enkä osaa maalata mielikuviani paperille. En pidä urheilua oleellisena, vaikka liikunta onkin tärkeää. En ole yrittäjätyyppiä, enkä osaa ulkoa Shakespearea ja koska olen mies, en myöskään ole äiti. Mitä minä teen täällä? Kyllä sinun pitäisi se tietää.
Kaiken hallitseminen ja alituinen kontrolli on Malfoyden perusta. Hyvä ryhti ja oikeanlainen hartialinja ovat välttämättömyys. Tarkkaa keskittymistä yksityiskohtiin, jotka muut saattavat huomata, mutta eivät ehkä kuitenkaan. Sidon pitkät hiukseni kiinni. Minulla on luonnostaan hyvä vartalon rakenne. Olen solakka ja notkea, minulla on pitkät raajat ja suhteellisen pieni pää. Mitä enää tarvitsen?
Solmin balettitossut jalkaani, hengitän syvään ja otan kontrollin. Yritän liikuttaa varpaita tiukoissa tossuissani. Kuulostelen musiikkia. Orkesteri aloittaa hiljalleen uuden kappaleen ja on minun vuoroni kannatella tarinaa.
Näyttävä sisääntulo, pelkään ojentavani jalkoja liikaa, hyppy ja hyppy. Loistavaa. Mites tämä jatkuikaan? Jalat hieman erilleen ja varpaat osoittamaan sivuille,
toinen asento. Ojennan jalkani ylös, noin yhdeksänkymmenen asteen kulmaan vartalooni nähden ja pyörähdän ympäri halliten jokaista lihastani,
Pirouette à la Second. Se tuntuu niin hyvältä, toinen vielä perään. Sali täyttyy ihastuneista huokauksista ja minä loistan edes kerran parempana kuin Potter.
A/N: En siis ole balettia käynyt koskaan katsomassa, saatikka itse harrastanut, joten anteeksi antakaa suurimmatkin mokat.
