Vau. Myönnän odottaneeni tältä jotain aivan muuta, ja yllätyinkin melkoisesti tämän ollessa jotenkin.. vaikuttava. Tyylisi on erilainen, mitä olen pitkään aikaan lukenut ja se ilahdutti minua todella. Ei ylimääräisiä kielikuvia, ei liian hienoja, tarkoituksellisesti mutkikkaaksi väännettyjä sanoja, ei mitään ylimääräistä. Korutonta, yksinkertaista ja silti äärimmäisen onnistunutta ja toimivaa.
Sääli, että jätit parituksen avoimeksi, sillä nyt päähäni muodostui mitä kieroimpia ajatuksia sekä spekulaatioita kyseisistä hahmoista.
Luulen tietäväni suurin piirtein, mistä on kyse, mutten kuitenkaan ole yhtään varma. Ei se kuitenkaan haittaa. Mystisyys ja avoimeksi jättäminen sopivat tähän ja ne yleensäkin toimivat melkein missä tekstissä vaan.
Tässä oli paljon muutenkin asioita, joista pidin. Yksittäisiä lauseita, yksityiskohtia, se tietynlainen tunne, aitous. Usein tekstit kyllä saattavat tehdä surulliseksi, mutta harvoin mikään silti oikeasti säväyttää. Saa tuntemaan pahaa oloa ja angstia. Tässä minulle kävi niin. Tai siis.. Tämä vain oli niin vaikuttava. Yksinkertaisilla jutuilla rakennettu, silti upea kokonaisuus.
Joku oli tuonut liljoja haudallesi. Remus on epäilty numero yksi. Hän on maailman ihanin ihminen, mutta tuon eleen symboliikkaa en jaksa juuri nyt arvostaa. Minä laskin liljojen viereen kalvakan kukan nimeltään ikävä.
Tämä kappale oli hyvin kaunis, ei ehkä lempparini, mutta se jäi mieleen. Ehkä juuri se sai pohtimaan paritusta, miettimään. Pidin kuitenkin tästä hyvin paljon, ja vaikka nimi ei ehkä ollut sopivin mahdollinen, ei se jäänyt häiritsemään. Kiitoksia!
