Ei kenenkään omistama, S

[Winifred]

Title: Ei kenenkään omistama
Author: Winifred
Genre: Angst, drama, slash
Pairing: James Sirius/Scorpius
Rating: S
Word count: 300
Disclaimer: Rowling omistaa, minä vain leikin.
Summary: Kukaan ei kyennyt saamaan hänestä otetta; hän oli kuin syksyn ensimmäinen putoava lehti, joka liisi kaikkien ohitse.

A/N: Osallistuu: Spurttiraapale II (kierros 11), OTS, Slash10.

Ei mulla ole sanoja tätä varten. James Siriuksesta on mielenkiintoista kirjoittaa.

Ei kenenkään omistama

James Sirius tunsi aivan liikaa - samaan aikaan hän tunsi olevansa maailman tunteettomin. Yhtenä hetkenä itku kuristi kurkkua, toisena hänen kasvonsa olivat jähmettyneet ilmeettömiksi. Peilistä tuijotti takaisin poika, joka ei näyttänyt keneltäkään, ja joka ei halunnut kuulua kenellekään. Vapaus oli hänen lempisanansa, tavoitteensa ja onnensa. Kuitenkin, hän kietoi itseään tiukemmin hämähäkinseittiin, jota velvollisuudeksi kutsutaan.

Hän oli kävelevä ristiriita. Ei osannut päättää mihin halusi kuulua ja ketä rakastaa. Hän vietteli, hyväili ja katosi. Kukaan ei kyennyt saamaan hänestä otetta; hän oli kuin syksyn ensimmäinen putoava lehti, joka liisi kaikkien ohitse. Ei kenenkään omistama - mutta samalla hetkellä jokainen omisti hänestä palasen.

Hän tiesi vaikuttavansa huoralta, mikäli kaikki hänen ohimenneet suhteensa paljastuisivat. Mutta hän ei jaksanut välittää enää. Hän halusi liian paljon, maailma ei kyennyt antamaan hänelle sitä mitä hän halusi, eikä hän olisi edes kyennyt ottamaan haluamaansa.

James Sirius pyöri ja pyöri ympyrää paikoillaan kunnes maailma oli sumeni värimassaksi ympärillä. Huimasi, eivätkä jalat pysyneet pystyssä. Silloin Scorpius päätti lopettaa sivustakatsojana olemisen. Muut olivat seuranneet James Siriuksen hallitsemattomuutta, joka näytti päätyvän kuolemaan - jonain kertana ranta loppuisi kesken ja meren virtaukset veisivät pojan mukanaan. Mutta Scorpius ei antanut sen jatkua enää.

Olkoon erilainen kuin hän, ei sellaisella ollut lopulta väliä. Ei hän ollut koskaan kokenut velvollisuudekseen jatkaa puhdasveristen kostosotaa, hän rakasti rauhaa. Niinpä Scorpius kietoi luisevat sormensa James Siriuksen omien lomaan ja kuljetti toisen pojan pois väkijoukon silmien ulottuvista. Hän antoi toisen tuijottaa lasittunein silmin siintävään kaukaisuuteen, kun hän kertoi syitä elää.

"Jos et muuhun pysty, ole edes omani. Anna helpottaa oloasi - ei sillä ole väliä onnistummeko. Aika antaa tuomionsa; mutta nyt voimme yrittää", Scorpius sanoi hiljaa.

James Sirius värähti ja vilkaisi vaaleaverikköä epävarmasti, kunnes kietoi sormensa toisen sormien lomaan.

Kenties hän kykenisi tuntemaan juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Ehkä Scorpiuksen avulla hän oppisi tuntemaan itsensä, tai ainakin tuntemaan oikein. Hän oli väsynyt olemaan yksin.

// Sca siirsi ikärajan yläotsikkoon

[Lunella]

Awws! ♥ En ole ikinä ennen lukenut tällä parituksella, kun harvoin luen edes tällä sukupolvella, mutta tällä parituksella voisi lukea enemmänkin kun tämä oli niin suloinen. :3 Otsikko ei ehkä ole niin erikoinen, mutta ei välttämättä aina ole pakko ollakaan. Ja tuo otsikko kuvaa hyvin tätä ficciä.

James Sirius muistutti ainakin mun mielestä hieman nuorta Siriusta. Nuo yhden yön jutut ja se, ettei saa elämästä kiinni olen itse aina yhdistänyt Siriukseen. Ja kuitenkin tässä Jamesissa oli jotain omaakin, kun hän tarttui Scorpiuksen ojennettuun käteen ja otti avun vastaan, mitä Sirius ei olisi koskaan tehnyt, koska Malfoyt. Jamesin epävarmuus Scorpiuksen halutessa auttaa oli suloista ja sopi tilanteeseen. Hän oli eksyksissä, eikä voinut olla varma oliko Scorpiuksen apu pelkkää teeskentelyä - ja lopulta hän kuitenkin halusi apua ja päätti luottaa toiseen.

Scorpiuksesta teit ihanan hahmon! Ja tuollaiseksi oman tiensä kulkijaksi pystyn hänet hyvin kuvittelemaan. Ettei haluta noudattaa niitä puhdasveristen ajatuksia verenpettureista ja muusta, vaan halutaan ihan oikeasti vain elää rauhassa ilman mitään pikkumaisia sotia rohkelikkojen ja luihuisten välillä. Tuo myös, että Scorpius oli lopulta se, joka halusi ja ymmärsi auttaa, oli ihana ajatus. Hän ulkopuolisena näki paremmin ja näki, mihin suuntaan James oli menossa, eikä halunnut sitä.

Kuvailua oli tarpeeksi ja se oli hyvin kaunista. Sait kivasti esille ne ristiriitaiset tunteet, joita James tunsi: Hän ei ollut kenenkään omistama, mutta silti jokainen omisti hänestä palasen. Ja tuo palanen tuo mieleen sen, että James oli rikki sisältä ja hiukan eksyksissä. Teksti oli myös sellaista, että lukemista ei halunnut jättää kesken, vaan halusi lukea ja tietää, miten Scorpius lopulta tulee liittymään Jamesin ristiriitaisiin tunteisiin - ja lopetus oli vaan niin suloinen! ♥ En yhtään odottanut, että Scorpius olisi se, joka Jamesin haluaisi pelastaa, mutta se sopi tuohon niin hyvin, että ääh, en voi kuin kehua.

Kiitos ihanasta lukukokemuksesta. ♥