Här det är, joten olkaa hyvät ja nauttikaa.. Tai lukekaa edes
Ja kommenteista olisin erityisen kiitollinen!
Osa 3. Peiteltyjä totuuksia ja kivun kyyneliä
Hermione makasi Potterien olohuoneen sohvalla. Hänen rintansa kohoili tasaisesti, mutta välillä hänen suustaan pääsi levottomia huudahduksia. Edeltävällä viikolla Harry ja Ginny olivat heränneet moneen kertaan siihen, että hän huusi ja itki unissaan.
Hermione käänsi kylkeään ja ynähti unissaan. Hänen unensa muistutti hidastettua elokuvaa, mutta taustalla oli tieto siitä, että se oli paljon enemmän kuin keksitty tarina.
Ronin kasvot olivat surulliset ja kalpeat. Epäuskoiset. Pettyneet.
”Se ei ole minun, eikö niin?”
Äänestä kuuli, että koko maailma oli romahtanut Ronin niskaan. Hermione olisi halunnut kieltää asian, hän halusi heittäytyä Ronin syliin, hän tahtoi vain pitää miehen lähellään.
Ovi sulkeutui. Ron oli poissa. Vasta silloin Hermione alkoi huutaa.
”Älä mene! Ron, minä rakastan sinua! Ei, odota! Älä jätä minua! Älä mene.. Älä..” ************************
”Hermione? Hermione!” Ginny tarttui unissaan itkevää ja huutavaa Hermionea olkapäistä. ”Hermione, herää!”
Hermione säpsähti hereille. Hän näytti hetken täysin hämmentyneeltä ja katseli vauhkona ympärilleen. Sitten hänen kasvonsa vääntyivät uudelleen itkuun.
”Se oli totta, eikö ollutkin? Hän on poissa. Ron on poissa..”
Itkun yltyessä Ginny meni Hermionen viereen makaamaan ja antoi tämän kastella yöpaitansa kyynelillään.
************************
Harry oli unen ja valveen rajamailla kuullessaan makuuhuoneen oven kolahtavan hiljaa kiinni. Hän kohottautui hiukan vuoteessa ja näki vaimonsa kiskovan yöpaitansa pois päältään. Ginny heitti paidan huoneen nurkkaan ja rupesi kaivelemaan kaapista toista.
”Hän taisi itkeä oikein kunnolla?” Harry kysyi apeana. Ginny hätkähti tajutessaan miehen olevan hereillä, ja katsoi sitten häneen surullisesti.
”Kuten joka ikinen yö tällä viikolla”, hän huokaisi.
Ginny löysi kaapista yöpaidan ja aikoi vetää sen päälleen, mutta Harry sanoi: ”Älä. Tule tänne.”
Ginny asetti paidan paikoilleen kaappiin ja meni Harryn luo vuoteeseen. He makasivat sylikkäin hiljaisuuden vallitessa.
Kyyneleet valuivat Ginnyn poskia pitkin, ja Harry hengitti hänen hiuksiinsa ja silitteli hänen paljasta selkäänsä hellästi. Välillä alakerrasta kuului nyyhkytystä ja vaikerrusta, ja silloin Harry peitti Ginnyn korvat käsillään. Kuunteleminenkin tuntui jo liian raskaalta.
”Hän on täysin romahtanut”, Ginny kuiskasi katkonaisesti. ”E-en tiedä mitä tekisin.”
”Tiedän”, Harry kuiskasi käheästi. ”Minusta tuntuu samalta.”
”Tämä on täysin minun typerän veljeni syytä”, Ginny sähähti kyyneltensä läpi. ”Jos hän ei olisi sellainen idiootti joka hylkää raskaana olevan vaimonsa noin vain..”
”Ei se ole täysin Ronin syytä”, Harry kuiskasi. Ei vihaisesti. Ahdistuneesti. ”Kun ottaa huomioon, ettei vauva ole hänen.”
Ginny painoi päänsä Harry rintaa vasten. Jokainen sen talon asukas tuntui juuri sillä hetkellä tahtovan kadota maan alle, jos ei otettu lukuun pikku Teddyä, joka nukkui onnellisena.
*********************
Ron istui kotisohvallaan puolityhjä tuliviskipullo kädessään. Hän tuijotti takkatuleen toivoen, että jonkun pää ilmestyisi sinne ja kertoisi kaiken olleen vain pahaa unta.
Ron mietti, koska Hermione oli pettänyt häntä. Olikohan se ollut pelkkä yhden yön juttu, vai ehkä pitkäaikainen suhde? Oliko Hermione rakastunut toiseen mieheen? Ron saattoi jopa tuntea sen miehen.
Ron pomppasi ylös sohvalta ja paiskasi viskipullon päin seinää. Lasinsirpaleet lensivät ympäriinsä ja valkoiseen seinään jäi punainen läikkä, mutta Ron ei välittänyt. Hän tarttui jokaiseen esineeseen johon suinkin ylettyi ja paiskoi niitä ympäriinsä. Ilmiskooppi, muistipallo, Hermionen vanhemmilta kihlajaislahjaksi saatu lasivaasi.. Kaikki makasivat pian sirpaleina ympäri lattiaa.
Lopulta valurautainen noidankattila lensi läpi ikkunasta. Ron tuijotti hetken sanattomana valtavaa reikää, josta kuunvalo tulvi sisään. Sitten hänen polvensa pettivät ja hän vajosi lasinsirpaileiden sekaan lattialle.
Hän pysyi pitkän aikaa paikoillaan ja antoi tuskan virrata ulos kyynelinä silmistään ja huutoina huuliltaan.
**********************
Aamulla Ron heräsi lattialta ja jäi hetkeksi tuijottamaan tuhoa, jonka oli saanut aikaan. Hän vilkaisi peiliin (johon oli myös ilmestynyt halkeama) ja näki punaiset ja turvonneet silmänsä. Hienoa.
Hetken hän heilutteli taikasauvaansa ympäriinsä korjaten rikkoutuneita esineitä. Sitten hän istui sohvalle miettien kuumeisesti.
Pian hän nousi ylös. Hän oli tehnyt päätöksensä – hänen oli puhuttava Hermionen kanssa. Hän ei kestänyt epätietoisuutta enää hetkeäkään.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Hermione tunsi itsensä hirvittivän hermostuneeksi. Ron oli lähettänyt tunti sitten pöllön, jossa kertoi tulevansa Pottereille. Hermione ei tiennyt mitä odottaa – oliko Ron päättänyt jättää hänet, huutaa hänelle vai oliko tiedossa jälleen monta vaivautunutta ja tuskaista minuuttia, joiden aikana kukaan ei saanut sanaa suustaan? Tai sitten ehkä, Hermione ajatteli toiveikkaasti jossain hyvin syvällä aivojensa perukoilla, mies antaisi hänelle anteeksi.
Hermione käveli hermostuneena Ginnyn pukeutumishuoneessa ympäriinsä. Välillä hän kääntyi vilkaisemaan peilikuvaansa. Hiukset olivat takussa kuten aina, ja kun ne yhdisti mustiin silmänympäryksiin ja kalpeisiin kasvoihin, tulos ei ollut kaunis. Omasta mielestään Hermione näytti juuri haudasta nousseelta zombielta.
”Hermione! Ron tuli”, kuului Harryn huuto yläkerrasta. Hermionen sydän alkoi hakata kuin ompelukone, ja hän joutui vetämään monta kertaa syvään henkeä ennen kuin sai itsensä kasattua. ”Ei se voi enää mennä pahemmaksi”, hän sanoi hiljaa ääneen ja astui sitten ovesta ulos. ”Ehkä.”
Tällä kertaa Ginny ja Harry olivat ohjanneet Ronin keittiön pöydän ääreen istumaan, ja Hermionelle tuli väkisinkin mieleen jokin lakiasianajotoimisto, jossa osapuolet istuivat vastakkain pöydän ääressä. Hermione istui ovea lähinnä olevalle paikalle Ginnyn viereen. Ginny tarttui Hermionea kädestä pöydän alla ja nyökkäsi hänelle rohkaisevasti. Hermione oli hänelle kiitollinen.
”Kiitos kun tulit”, Hermione sanoi Ronille hiljaisella, hauraalla äänellä. Ron ei katsonut häntä silmiin, mutta hänen ilmeensä värähti kun hän kuuli haavoittuvaisuuden morsiamensa äänessä.
”Minä.. Tahdoin selvittää asiat”, Ron sanoi ja yritti pitää äänensä vakaana.
”Niin minäkin”, Hermione kuiskasi kyyneleet silmissään kiiltäen.
”Joten, sinä siis olet.. raskaana.” Ronin ääni värähti viimeisen sanan kohdalla.
”Olen pahoillani.” Hermionen ääni ei ollut kuiskausta kuuluvampi, ja hän käänsi katseensa syliinsä.
”Koska se.. tapahtui?” Ron kysyi ääni täristen ja purren huultaan.
”Puolitoista kuukautta sitten”, Hermione kuiskasi, ”olin vakoiluretkellä ministeriön lähellä. Minä olin.. typerä. Uskomattoman typerä.”
Hetken hiljaisuus. Kyyneleet valuivat hiljaa pitkin Hermionen poskia ja tipahtelivat hänen polvilleen. Ron oli nostanut kätensä kasvojensa suojaksi.
”Miksi?” hän kuiskasi hetken kuluttua tuskin kuuluvalla äänellä. Harry hänen vieressään näytti suunnattoman ahdituneelta ja laski kätensä hänen olkapäälleen.
”Minä en tiedä”, Hermione sopersi itkunsa seasta. ”Olin sekaisin. Kaipasin sinua. Tajusin liian myöhään, mitä olin tekemässä.”
Ron nousi pöydästä. ”Odotatteko hetken”, hän sanoi ääni särähtäen ja poistui nopeasti huoneesta. Ginny katsoi huolestuneesti itkevästä Hermionesta Harryyn ja sanoi: ”Minä menen.”
*************************
Ginny löysi Ronin yläkerrasta, Siriuksen vanhasta huoneesta. Ron istui sängyllä kädet kasvoillaan ja hänen hartiansa vavahtelivat.
”Ron”, Ginny kuiskasi hiljaa. Lohduttavasti. Ron kohotti katseensa käsiinsä ja katsoi Ginnyyn epätoivoisesti.
”M-mitä minun pitäisi tehdä?” mies sopersi.
”Voi kultapieni..” Ginny kuiskasi ja kietoi kätensä veljensä ympärille. Ron painoi kasvonsa siskonsa olkapäätä vasten ja itki lohduttomasti. He istuivat pitkään siinä sängyn laidalla ja Ginny silitteli Ronin punaisia hiuksia.
Kun Ron sai lopulta koottua itsensä, hän katsoi Ginnyä rukoilevasti.
”Kerro minulle mitä minun pitäisi tehdä. Miksi hän teki minulle niin? Miten hän saattoi tehdä sen?”
”Asia on varmaan kuten hän itse sanoi. Hän ei ajatellut selkästi”, Ginny sanoi surullisesti. ”Mutta sinun pitää tietää, että hän katuu sitä ihan oikeasti. Hän on huonossa kunnossa. Hän tarvitsee sinua enemmän kuin koskaan.”
”Minä antaisin mitä tahansa, jotta se vauva olisi minun”, Ron huokaisi.
Hetkeen Ginny ei osannut sanoa mitään. Hän vain katseli veljeään säälivästi. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt Ronia niin avuttomana.
”Tule”, hän sanoi lopulta hiljaa ja tarttui Ronin käteen. ”Mennään takaisin keittiöön. He ovat varmasti huolesta suunniltaan.”
**********************
Hermionen kasvot olivat niin kalpeat, että Harry alkoi pelätä tosissaan toisen pyörtyvän. Aina välillä toinen heistä heitti epätoivoisen katseen ovelle.
Kun Ginny ja Ron lopulta astuivat sisään, Harry huokaisi helpotuksesta. Hermione kohotti katseensa, mutta kun hän näki Ronin punaiset silmät häntä alkoi jälleen itkettää.
”Hermione”, Ron sanoi hiljaa ja katsoi naista silmiin ensimmäistä kertaa päiviin. ”Mitä sinä aiot tehdä?”
”Minä en tiedä”, Hermione kuiskasi ja katsoi Ronia anovasti silmiin.
”Harkitsetko sinä tosissasi sen pitämistä?” Ron kysyi lähes inhoten.
”En minä tiedä!” Hermione huudahti ja kyyneleet alkoivat virrata jälleen pitkin hänen poskiaan. ”Minä olen ihan sekaisin, en minä tiedä yhtään mitään!”
”Miten sinä voit kuvitellakaan, että minä voisin ikinä antaa sinulle anteeksi jos sinä olet synnytät sen lapsen?” Ron pärskäytti.
Hermione alkoi suuttua toden teolla. Kyyneleet ryöppysivät hänen poskilleen, kun hän huusi Ronille. ”En minä tiedä, mutta tämä on minun elämäni! Minun oma päätökseni!”
”Ja minun oli tarkoitus olla sinun sulhasesi!” Ron täräytti.
Hermione jäi tuijottamaan Ronia sanattomana. Hänen silmistään valui yhä kyynelten puro, mutta samalla ne salamoivat. Vettä ja tulta yhtä aikaa.
”Sinä et varmaan aio edes kertoa minulle, kuka sen isä on?” Ron totesi lopulta vaisusti.
”Miksi kertoisin? Se ei saa sinua vihamaan minun vauvaani yhtään vähempää. Korkeintaan enemmän, jos se on edes mahdollista”, Hermione tokaisi katkerasti.
”Ai, nyt se on jo 'sinun vauvasi'?” Ron suutahti.
”Ron, rauhoitu..” Harry yritti sanoa väliin.
”Turpa kiinni, Harry! Sitten kun sinun vaimosi on tuollainen ympäriinsä jakeleva huora, sinä voit näyttää miten rauhoitutaan!”
”Ron!” Ginny huudahti kauhistuneena.
”Vai että huora minä olen?” Hermione kiljui. ”No, mieluummin minä olen huora kuin sinun vaimosi!”
Sen sanottuaan Hermione ryntäsi ulos huoneesta ja portaat alakertaan. Ron, Harry ja Ginny jäivät istumaan keittiöön eikä kukaan tiennyt, mitä sanoa.
***************************
Ginny.
Haluaisin sanoa että olen pahoillani eilisestä, mutta en pysty siihen. Kysyn sinulta vain yhden kysymyksen.
Tiedätkö sinä, kuka sen isä on?
Ron Ginny istui työhuoneen pöydän ääressä ja silitteli ajatuksissaan poskeaan sulkakynällä. Hän huokaisi syvään.
En. Olen pahoillani kaikesta,
Ginny *************************
Koputusta vessan ovella. Hermione oli jälleen kerran polvillaan vessanpöntön edessä ja piteli päätään.
”No mitä?” hän huikkasi väsyneesti.
”Ron on täällä”, Ginny huokaisi. ”Tule ylös kun jaksat.”
Mitä Ron teki jälleen Pottereilla? Hermione mietti. Luultavasti mies oli tullut jälleen julistamaan hänelle, kuinka paskamaisen tempun hän oli tehnyt ja että Ron naisi mieluummin Voldemortin kaksoissiskon kuin hänet.
Ron odotti Hermionea eteisessä. Hermionen pokerinaama piti, kun hän seisahtui miehen eteen kysyvä ilme kasvoillaan.
”Voidaanko puhua kahdestaan?” Ron kysyi ja viittasi makuuhuoneeseen. Hermione nyökkäsi synkkänä ja seurasi häntä.
Ron istui sängylle. Hermione jäi nojaamaan seinään häntä vastapäätä.
”Minä inhoan tätä tilannetta”, Ron huokaisi.
”No sepä harmi, sillä minun mielestäni tämä on ihan hirveän kivaa. On ihanaa olla pikku huora, joka joutuu joka aamu työntämään päänsä vessanpönttöön – ja mainitsinko jo, etten ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon?” Hermione ärähti purevasti.
”Okei, tämä ei ole helppoa sinullekaan. Mutta en minä voi noin vain antaa sinulle anteeksi, kun se – vauva, tai mikälie – on sinun sisälläsi.”
”Tulitko sinä tänne asti kertomaan minulle, että et voi antaa minulle anteeksi?” Hermionen kommentti oli tarkoitettu pilkallisesti, mutta se kuulosti enemmänkin epätoivoiselta.
”En. Minä vain halusin tietää josko sinä olisit vaikka päättänyt.. mitä aiot tehdä.”
”En ole, Ron.”
”Etkä varmaankaan tahdo kertoa minulle, kuka on sen isä?”
”Mikä on pointti, Ron? Mitä sinä sillä tiedolla tekisit?”
”En tiedä. Haluaisin vain tietää, kuka minun elämäni oikein pilasi!” Ronin ääni kohosi huudoksi.
”No, ehkä se olin minä. Etkö sinä niin sanonut?!” Hermione kiljui.
”Älä yritä saada minua tuntemaan syyllisyyttä, sillä se ei toimi! Minä olen tässä se uhri!”
”No niinhän sinä tunut olevan. Mutta tiedätkö mikä minua raastaa eniten tässä koko helvetin sopassa?”
”No mikä?” Ron älähti.
”Se, että minä olen niin vitun raskaana etten voi edes vittu juoda päätäni täyteen! Joten ole onnellinen että edes sinä voit!”
”No, jos raskaana olo haittaa sinua niin paljon niin mitä jos hankkiutuisit siitä kakarasta eroon!”
Ron aikoi lähteä, mutta pysähtyi Hermionen heittäessä häntä lasisella siepillä, jonka oli napannut Harryn yöpöydältä. Ron ehti juuri ja juuri väistää, mutta yksi lasinsiru osui kuitenkin hänen poskeensa ja viilsi siihen haavan.
Hetken aikaa he tuijottivat toisiaan silmiin. Kumpaakin itketti, mutta he eivät tahtoneet myöntää heikkouttaan toisilleen.
Silloin joku tempaisi makuuhuoneen oven auki.
”Mikä se räsähdys oli?” Ginny huudahti huolestuneena ovelta. ”Kuulosti kuin..”
Hän pysähtyi tuijottamaan Ronia, jonka poskesta valui verta, ja Hermionea, jonka silmät alkoivat hiljalleen kyyneltyä.
”Tulkaa olohuoneeseen”, Harry sanoi apeasti. ”Tästä ei tule yhtään mitään.”
*************************
Ron ja Hermione istuivat yhteisellä sohvalla niin kaukana toisistaan kuin suinkin kykenivät. Potterit olivat heitä vastapäätä, ja Harry saarnasi Ronille ja Hermionelle.
”..Joten loppujen lopuksi on typerää, että te kaksi ette voi keskustella kuin aikuiset! Ettekö te tajua kuinka raskasta tämä on meillekin? Mitä te kaksi oikeasti haluatte? Ron?”
”Minä haluan asioiden palaavan ennalleen”, Ron tokaisi happamasti. ”Ja haluan tietää, kuka on vauvan isä.”
”Hermione? Voisitko sinä nyt vihdoinkin kertoa sen?” Harry huokaisi.
Hermione katsoi hetken aikaa happamasti maahan. Hän inhosi ajatusta siitä, että toiset saisivat tietää yksityiskohdat hänen suuresta virheestään, mutta hänellä ei näyttänyt olevan paljoa vaihtoehtoja.
”Hyvä on”, Hermione sanoi ja kohotti katseensa maasta. ”Theodore Nott.”
********************************************************************************************
Kommenttia kiitos! (=
