Idästä nousevat || Astoria/Romilda, S

[Arte]

Nimi: Idästä nousevat
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: Astoria/Romilda
Tyylilaji: general, vähän pieniä söpöilyviboja
Yhteenveto: Professori Binnsillä on uudenlainen kotitehtävä.

Osallistuu: FF-100 sanalla 098. Tarina, Perspektiiviä parittamiseen 2# (viholliset), 12+ virkettä

A/N Saappaaton kirjoitti vastauksensa virkehaasteeseen, luin sen ja sain idean tähän tekstiin. Kerrankin virkehaasteteksti, joka ei ole korukielinen! Tämä on sulle, Saaps, kiitos ideasta ♥


Idästä nousevat

”Tuo näyttää, ummm, märältä puuhalta.”

”Tuota sinä sanot märäksi?” Astoria tuhahti katsoessaan, kuinka taulun velho siirtyi katkomaan värttinäluutaan selvittyään sormistaan. Velhon kasvoilla oli kuumeinen ilme, kun tämä tuijotti silmät lasittuneina taialla taittamaansa kättä. Astoria ei voinut estää itseään hätkähtämästä, kun veri vaahtosi esiin.

”Jospa katsotaan jotain toista maalausta”, Romilda ehdotti lattealla äänellä miehen housujen muuttuessa tummanpunaisiksi ja tämän kasvojen vääntyessä kivusta. ”Tämä maalaus vaikuttaa vähän liian… rappiolliselta.”

Professori Binns oli kertonut haluavansa tasapainottaa tupien välisiä turhanpäiväisiä erimielisyyksiä ja jännitteitä ja määrännyt luokan jakautumaan pareiksi. Luihuiset ja rohkelikot olivat kummatkin huohottaneet kauhusta ja vastalauseista, kun professori oli täsmentänyt, että parien täytyi olla eri tuvista. Tässä sitä nyt ollaan, Astoria vilkaisi Romildaa, kyttyräselkäisen noidan vieressä, jonka nenä näyttää olevan pahasti halkeillut, tekemässä ryhmätyötä jonkun Tylypahkan taulun historiasta, yhdessä rohkelikon kanssa.

Seuraava käytävä oli tyhjä tauluista, mutta sen jälkeisen seinillä roikkui useita maalauksia ja muotokuvia.

”Mitäs tsipulit?” yksi violettiin hepeneviittaan pukeutunut velho vinkkasi heille heti silmää lähimmästä taulusta, ”minä olen kuulkaas maailmankuulu tutkija Herbertus Romulkia, olen kolunnut maat ja mannut kaikkien mantereiden läpi lohikäärmeenmunien perissä! Minun kanssani ette tule koskaan kokemaan hetkeäkään hiljaisuutta, se olisi taivas!”

”Tai sitten voisimme vain pudottaa sinut siitä”, Romilda sivalsi inhoava ilme kasvoillaan. Miehen innokas katse sirpaloitui, ja tämä mulkaisi heitä ilkeästi. Astoria yritti peittää hymyään, kun seuraavalla noidalla oli Romildan mielestä liikaa ripsiväriä ja seuraavalla taas pöljä hattu.

”Hei, tehdään tästä!” Romilda osoitti yhtäkkiä taulua, jossa suuri, häntäänsä yli-innokkaasti heiluttava koira hyppi sekalaisen ihmisjoukon ympärillä. Ensin sen turkissa oli vain häivähdys punaista, mutta yhtäkkiä koko maalauksen päälle laskeutui punertava usva.

Silinteriään pyörittävä muhkeaviiksinen velho astui esiin taulunreunan takaa ja kumarsi heille. ”Olette laskeutuneet oikeille maille, arvon leidit. Tervetuloa tutustumaan Viimeisen virran kulttiin. Ette tule löytämään routarouviamme parempaa tarinaa. Kaikki täällä ottavat homman vakavasti – paitsi ehkä Noppa”, mies lisäsi katsahtaen paheksuvasti innostuneesti haukahtanutta koiraa.

*

Työn nimeksi tuli ”Idästä nousevat”. Astoria istui kirjastossa ja katseli ulkona hohtavaa tyyntä järvivettä mielessään Romildan kiinnostuksesta hohtavat kasvot, kun tämä oli tässä samassa paikassa kirjoittanut sulkakynä sauhuten ylös routarouvien tarinaa. Välillä tyttö oli katsonut häneen ja nauranut Noppa-piirrokselle, jota hän oli hajamielisyyksissään raapustanut ylimääräiseen pergamentinpalaan. Astoria toivoi, ettei olisi ollut sinä hetkenä niin kyvytön vaan olisi tarttunut tytön kädestä kiinni ja hymyillyt takaisin.


Sanalista
1. märkä
2. värttinäluu
3. kuumeinen
4. vaahto
5. housut
6. rappio
7. tasapaino
8. huohottaa
9. halkeillut
10. tyhjä
11. tutkija
12. hiljaisuus
13. pudottaa
14. sirpale
15. ripsiväri
16. koira
17. häivähdys
18. silinteri
19. lasku
20. kultti
21. routa
22. noppa
23. itä
24. vesi
25. kyvytön

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta tervehdys!

Olenkin lueskellut muita tämän haasteen tuotoksia ja on sanottava kyllä, että se saa aikaan todella monipuolisia toteutuksia! Tässä oli varmaan erikoisin värttinäluun käyttötarkoitus, mitä olen lukenut, mutta hyvin virkistävän puistattava. Vähän kyllä epäilen, että professori Binns piittaisi mistään tupien välisistä erimielisyyksistä, hän paasaisi tuntinsa läpi tunnelmasta viis. Ymmärrän kuitenkin, että tarinan idea ei toimi ilman Binnsiä, joten ehkäpä hänellä sattui olemaan oikein erityisen aktiivinen päivä Sitten tuo kauhusta huohottaminen oli jotenkin positiivisen erikoinen ilmaus. Voin niin hyvin kuvitella, miten rohkelikot ja luihuiset puuskii ja huhkii siellä harmissaan epämieluisasta tehtävästä. Tuli heti hyvin elävä mielikuva.

Oi Romilda, Romilda, ihan oli oma itsensä kaikessa pinnallisuudessaan ja määräileväisyydessään. Astoriahan ei juuri tässä puhu tai tee päätöksiä. Sen voisi tulkita sellaiseksi välinpitämättömäksi koppavuudeksi, joten sillä tavalla hahmojen kemiat iskevät yhteen. Kummallakin samantyyppisiä luonteenpiirteitä, joissa on kuitenkin sen verran eroja, etteivät ne ärsytä vaan lopulta ihan viehättävät. Hyvä esimerkki tästä on tuo, miten Astoriaa huvittaa, kun Romildalle ei kelpaa mikään. Se voisi nimittäin ihan hyvin ärsyttääkin, mutta eipäs ärsytäkään.

Ja sellaiseksi sivujuonteeksi tuo taulun tarina kuulosti tosi kiehtovalta. Routarouvat ja Viimeisen virran kultti, ei yhtään kuulostanut pakollisten sanojen lunastamiselta vaan istuivat sulavasti tekstiin. Ja Noppa! Tähän ihastuin aivan erityisen paljon, ehkä siksi, koska noppa oli meikäläisen antama sana ja monissa muissa teksteissä heiteltiin kohtalonnoppia tms. mutta tässä sitä käytettiin erisnimenä! Ihastuttavan nokkela veto.

Tosi kiva on tämän parituksen hienovaraisuus. Salakavala ihastuminen parityön merkeissä on myös hyvin realistinen tapahtuma ja tuo arkuus myös, että uskaltaakohan sitä omaa kiintymystä näyttää sitä kohtaan, johon ei "pitäisi" ihastua.

Oli kyllä tosi kivasti toteutettu tämä teksti. Tykkäsin

[Kaarne]

Musta on hauskaa, että Arte ja femme yhdistyvät mun päässä nykyään hyvin saumattomasti, ja jos toisinaan tekee mieli lukea femmeä, ensimmäinen reaktio on käydä kurkistamassa sun listausta ja katsoa, että löytyisikö sieltä jotakin sopivaa. Olen toisaalta ollut aika laiska tämän kommentointipuolen suhteen, koska tämänkin tekstin muistaakseni luin jo tammikuussa, mutta enpä sitten jättänyt kommenttia. No, nyt on aika ryhdistäytyä!

Tykkään näistä rareparitusficeistä ja siitä, miten hahmoilla tuntuu olevan oikeat, vahvat persoonallisuudet. Tässäkin Astoria ja Romilda erottuivat selkeästi toisistaan jo näin lyhyessä tekstissä ja herättivät kiinnostukseni, vaikka Romildasta mulla ei ollut suoraan sanottuna minkäänlaista mielikuvaa (enkä taida vieläkään tietää, että mihin tupaan hän kuuluu - puuskuihin? Ööö...). Hauskaa, että nyt syntyi sitten edes jotain.

Tykkäsin myös siitä, miten olit pudotellut noita virkehaasteen sanoja tuonne sekaan. Värttiläluu istui kokonaisuuteen hienosti (vaikka pohdinkin, että oisko tän tuon kappaleen takia pitänyt olla ennemminkin K-11, mutta toisaalta mä olen aika herkkä kaiken vähänkään graafisemman suhteen ), samoin tuo Noppa koiran nimenä. Muutoin niitä sanoja ei edes huomannut, mikä tietysti kertoo siitä, että teksti toimii kokonaisuutena itsessäänkin eikä haaste kuulla liikaa läpi. Vähän lyhyt tämä toisaalta oli, mutta eipä sitä 25 virkkeeseen kauhean paljon pidempää voi mahduttaakaan.

Tykkäsin myös noista erilaisista tauluista ja kotitehtävästä ja siitä, mihin lopulta päädyttiin. Arkinen (tai no, niin arkinen kuin velhokoulussa arki nyt voi olla ) yksityiskohta, joka syvensi tarinan maailmaa.

Tää oli kiva. Kiitos!

[Letizia]

Haa, tämä oli hauska tarina, ja olipa muuten soljuvan sulavaa haastesanojen käyttöä. Tykkäsin siitä, miten tässä vuorottelivat dialogi ja kerronta sekä pitkät ja lyhemmät virkkeet. En tunne kumpaakaan hahmoa kovin hyvin, mutta tässä tuli hienovaraisesti ilmi, miten Romilda sivalteli sanoillaan ja Astoria jäi katselemaan; toisaalta omassa mielessään ainakin lähtökohtaisesti paheksui koko tilannetta, mutta lopultahan professori Binnsin tavoitteet taisivat täyttyä ainakin tämän parin kohdalla. (Jos muilla luokka-asteilla oli sama tehtävänanto, niin voin vaan kuvitella miten hyvin eräät tunnetummat tyypit tämän parityön ottivat... heh.)

Pidin otsikosta myös, ja maalauksia käsittelevälle koulutyölle ”Idästä nousevat” oli jotenkin kutkuttava, aavistuksen mahtipontinen nimi, niin että se maalaili esiin kuvia, mitä olisi voinut tapahtua, jos ei olisi jäänyt katselemaan. Viimeisessä kappaleessa oli jotakin sellaista arkista dramatiikkaa, kun pysähtyy miettimään jotakin ja tuntee hetken humisevan korvissa - tietää että muitakin hetkiä tulee, mutta juuri se tietty hetki on mennyt.

Tsipulit on hauska sana! x)

[Arte]

Voi eiiii, oon unohtanut vastata teidän kommentteihin!! Korjatkaamme tilanne.

Sokru, joo, oot aivan oikeassa - Binns ei tosiaan varmaan ykkösenä ajattele tupien välistä yhteistyötä, mutta en tainnut keksiä muutakaan keinoa saada tämä taulu-aihe tähän mukaan. Noppa oli kyllä ihan huippu ♥ Lempikohtiani tässä! Kiitos kehuista ja ihanaa että tykkäsit!

Nevilla, rarefemme ♥ Romilda on se rohkelikkotyttö, joka PP:ssä yritti saada Harryn pyytämään itsensä parikseen Kuhnusarvion juhliin. Kaksi vuotta Harrya nuorempi - eli samanikäinen kuin Astoria. Joo, tämä on varsin tiivis, mutta eipä toisaalta voikaan olla kauhean pitkä teksti, kun 25 virkettä on rajana. Kiva että sanat sopivat tekstiin, koska se oli tässä kyllä ehdottomasti tärkeintä itselleni. ^^

Letizia, tsipulit on hauska sana! Kiva että tykkäsit tarinasta ja että sanat soljuivat tekstiin hyvin! Olin ihan innoissani tästä tekstistä, koska sanat sopivat tähän niin hyvin. (:

[Beelsebutt]

Vau joo. Luin A/N tosi nopeeta näköjään kun vasta ficin lopuksi tajusin, että tämä on tuo 12+ virkettä -haasteen ficci! Ei kyllä näkynyt missään, kun joskus ne sanat oikein pomppaavat tekstin seasta, mutta tässä kyllä sulautuvat saumattomasti

Tykkäsin ideasta, että tupien välisiä erimielisyyksiä ratkotaan tällä tavalla, vaikka oppilaille se on varmasti painajaista x) ja tykkäsin siitäkin, että nämä kaksi tuntuivat tulevan toimeen (varsin hyvinkin!) tupaerimielisyyksistä huolimatta.

Ja tykkäsin hirmuisesti näistä pienistä snippeteistä, joita löytyi tekstistä, kuten kyttyräselkäinen noita tai "Mitäs tsipulit?" xDDD muutenkin dialogi oli valloittavaa <3

Mutta näinhän se meni, että Noppa vei kuitenkin niin minun kuin ilmeisesti noiden kahden sydämen, koska koijjat <33


Jee, tää oli kiva lukea (täältä "Arte-osastolta" kuten kuvailin jollekin joskus näitä draama-osastoja ). Kiitos pus <3

[Arte]

Bbuttis, jee, oon niin iloinen ettei sanoja huomaa. (: Minusta Tylypahkassa tehdään ihan epäuskottavan vähän ryhmätöitä! Ei ihmekään, että ne ovat ficeissä niin suosittuja vihollisten yhteensaattamiseksi, koska pitäähän tuota epäuskottavuutta jollain tapaa kompensoida. Mut jee, kiva että tykkäsit pienistä snippeteistä ja etenkin Nopasta, koska Noppa ♥ Kiitos kommentista pus!

[Avaruuspiraatti]

Heippa hei Vaihdokkaista! o/

Tällaiset pienet snippetit HP:n maailmaan sopivat itselleni lukijana huomattavasti paremmin kuin suuremmat tarinakokonaisuudet, olen huomannut. Tässäkin tekstissä tykkään, että fokus pysyy tauluissa ja niiden kummallisuudessa. En kuollakseni muista, onko Rowling kirjoissa selvittänyt tauluista sen enempää, mutta mua kiehtoo kamalasti, miten nuo taulut on tehty ja kuka tai ketkä niitä on tehnyt. Erityisesti jäin pohtimaan, millainen velho tai noita on maalannut tuollaisen omat luunsa katkovan sankarin x_x

”Mitäs tsipulit?”

:'D Voi ei.

Harmi, ettei tuosta taulusta, josta tytöt lopulta päätyivät pitämään esitelmänsä, kerrottu sen enempää! Viiksivelhon höpinät kuulosti nääs mielenkiintoisilta - ja pakko se on kai myöntää, että söpön koiran läsnäolo ehkä kohotti taulun mielenkiintoisuus-pointseja huomattavasti omissa kirjoissani. Mikä on Viimeisen virran kultti? Keitä ovat routarouvat? Mistä nämä taulut saavat mielenkiintoiset tarinansa? Tuo maalaamisen prosessi on kyllä kiehtova!

Tykkään, että tässä tämä parituselementti jäi hienovaraiseksi. Olin itse niin maalausten pauloissa, että ihan ihmettelin, kun lopussa Astoria vähän ihasteli Romildan perään. On se kyllä höpöä, kun ensin Astoria on ihan tyrmistynyt, että joutuu tehdä parityön rohkelikon kanssa, mutta sitten kuitenkin lopussa hymyilyttää ja haluttaa ottaa kädestä kiinni ^.^

Kiitoksia tästä, oikein mielenkiintoinen one shot!

[Arte]

Hei piraatti ♥ Hihi, pääsit taas HP-maailmaan Vaihdokkaiden ansiosta! Kiva että tää sopi sun HP-lukumaailmaan hyvin! Joo, vähän minuakin harmittaa, ettei noista rautarouvista oikein päästy kertomaan mitään enempää, koska virkehaaste ja virkehaasteen rajoitteet. Pitää pitää mielessä, jos joskus tulee sellainen kohta, että tahdon keksiä jonkun kultin itselleni. Aww, kiva että tykkäsit maalauksista ja ne vetivät mukanaan! Kiitos paljon kommentista ♥

Ihanaa, miten tuo tsipuli-laini on aiheuttanut noin paljon naurunryppyjä! ♥

[Vuorna]

Hyvää iltaa! Kovin kiehtova paritus otsikossa herätti mun kiinnostuksen, joten olihan se pakko rientää katsomaan että mistä on kyse. Olin sitten vallan ilahtunut siitä, että kyseessä oli tämmöistä arkisempaa söpöilyä ja vieläpä virkehaastetta varten kirjoitettua. Just ne kaksi asiaa, jotka onnistuvat aina ilahduttamaan mua. Astoria/Romilda ei tosiaan oo mikään yleisin mahdollinen kaksikko, mutta ainakin oman käsitykseni mukaan kyseessä on kyllä ihan potentiaalia omistava pari!

Tän tekstin asetelma oli minusta tosi nerokas, koko tuo idea Binnsin suunnitelmasta saada tuvat tekemään yhteistyötä ryhmätyön merkeissä oli hurjan hauska. Ei ehkä sitä perinteisintä professori Binnsiä, mutta ehdottomasti näppärä tapa saada tämä kaksikko saman tehtävän äärelle. Tauluja oli myös kuvailtu tosi kivasti, ja Romildan kärkäs kritiikki huvitti. Kirjojen perusteella Romildasta ei välttämättä jää mitään kaikkein positiivisinta kuvaa, ja oli kiva miten tässä hänestä ei tarjottu mitään ylisiloiteltua versiota. Sympaattista oli se, miten Romildan touhut huvittivat Astoriaa, ja toki myös tietysti Noppa.

Astoria toivoi, ettei olisi ollut sinä hetkenä niin kyvytön vaan olisi tarttunut tytön kädestä kiinni ja hymyillyt takaisin.

Tää oli mainio lopetus tälle tekstille! Tähän sisältyi tosi kivasti se ryhmätyön aikana syntyneen kiinnostuksen tietynlainen arkuus ja ujous, kun olisi ehkä halunnut lähentyä mutta ei sittenkään pystynyt ja se myöhemmin harmittaa. Kivan realistinen juttu ja hyvä tapa lisätä se paritusaspekti tähän tekstiin.

Tykkäsin tästä tosi paljon! Tauluryhmätyö oli ideana tosi toimiva ja valitsemasi hahmot sopivat tähän tekstiin hyvin. Astorian mietteitä oli hauska seurata ja Romilda oli oma, hiukan pinnallinen itsensä. Tässä oli paljon kivoja yksityiskohtia ja kokonaisuutena tää teksti oli erinomainen! Kiitos ihan tosi paljon tämän kirjoittamisesta, se ilahdutti mua suuresti!