Kirjoittaja Aihe: Axis Powers Hetalia, Tottelemattomuudesta sakotetaan | K11, oneshot  (Luettu 1760 kertaa)

Catharina

  • ***
  • Viestejä: 10
Title: Tottelemattomuudesta sakotetaan
Characters: Eduard/Viro, Ivan/Venäjä
Rating: K11
Fandom: Axis Powers Hetalia
Genre: Öääh, yleispätevästi draama. Oneshot.
Disclaimer: Surukseni voinen julistaa, etten omista Hetaliaa tai sen hahmoja.
Warnings: Jonkin tason väkivaltaa
Summary: Voi olla vaikeaa puolustaa ystäviään jos vastassa on Venäjä.

A/N: Tämä on vanha, kirjoitettu jo jokin aika sitten. Ja alussa tarkoitukseni oli kirjoittaa jotain ihan muuta, tämä syntyi ikään kuin vahingossa. Tuo taustalla kummitteleva Viron ystävä voi olla kuka vain, päättäkää itse ja kuvitelkaa mitä on tapahtunut. Niin, eikä tämä myöskään ole sitoutunut mihinkään erityiseen historiikan tapahtumaan.


Tottelemattomuudesta sakotetaan

 Venäjä tuijotti kasvot tympeinä Viroa, joka seisoi hänen edessään selkä suorana ja kasvot hämmästyttävän päättäväisinä. Mutta jos osasi katsoa, saattoi nähdä miten verettömät huulet olivat, miten tiukasti kädet olivat puristuneet nyrkkiin. Ja vanhemman valtion ei tarvinnut edes kunnolla vilkaista, hän aisti pelon herkästi ja tiesi miten hyödyntää sitä. Ja Viron uhmakas käytös sai hänet ärsyyntymään. Mairea, leveä hymy hiipi salakavalasti Venäjän kasvoille. ”Minä luulen, Eduard”, hän puhui matalalla, pehmeällä äänellä, ”ettei sinulla ole sananvaltaa tässä asiassa.”

 Viro puri alahuultaan. Pelko sai hengen salpautumaan ja mahan kipeäksi. Ystävyys taas liimasi hänen jalkansa tiukasti lattiaan estäen antamasta periksi. Toistaiseksi. ”Kenties. Mutta sinä et… te ette voi häiritä häntä nyt, sir”, silmälasipäinen valtio mutisi vältellen violettien silmien intensiivistä katsetta. Venäjä räpäytti silmiään, mutta hymy säilyi. Toinen hymyili alinomaa, hymy oli aina läsnä, johdatellen vastapuolta harhaan. Eduardia ei enää, hän oli nähnyt saman ilmeen lukemattomia kertoja ennenkin. Eikä hän pitänyt siitä lainkaan. ”Hän on minun”, Venäjä totesi, hunajaisen äänen läpi tihkui närkästys. Hän pyyhkäisi kevyesti, kuin ohimennen toisen poskea sormenpäillään, ”Ja sinä myös, muistathan sen.” Viro säpsähti ja hyvin koossa pidetty ryhti valahti, hartiat lysähtivät ja katse painui maahan.

 Ivan tönäisi toisen pois tieltään ja nauroi mennessään. ”Älä murehdi, Eduard. Jos hänellä on suurikin ongelma, niin kuin olen puheistasi käsittänyt, totta kai minä siitä huolehdin!” Sitähän minä juuri pelkään. Ajatus leimahti tavattomana, nopeana häivähdyksenä päässä ja mies tarrasi kiinni Venäjän kaulan ympärille käärityn huivin liepeestä harkitsematta lainkaan. Ja katui katkerasti tajutessaan toljottavansa typeränä vanhempaa valtiota, tämän vaalea huivi tiukasti käsissään. Ivan pysähtyi. Mies kääntyi hitaasti Eduardin puoleen ja kohotti kuin hämmästellen sormensa paljaalle kaulalleen. ”Minun huivini, da?” hän kuiskasi. Hymystä ei ollut enää jälkeäkään. ”Mitä sinä aiot tehdä minun huivillani, Eduard?” Kyseinen vaatekappale valui Viron äkkiä turriksi käyneistä käsistä mytyksi lattialle. ”A-a-anteeksi, sir.”

Metalliputki heilahti laajassa kaaressa melkein puolihuolimattomasti.

 Kuului vaimea räsähdys silmälasien vasemman linssin särkyessä. Hetken aikaa tähdet tanssivat silmissä ja Viro putosi ähkäisten polvilleen painaen käsillään verta vuolaasti valuvaa nenäänsä. Tahmea, punainen neste tahri hänen kätensä ja tippui sormien välistä kiillotetulle puulattialle. Kipu sykki pääasiallisesti nenän alueella, mutta myös vasemmassa silmäkulmassa ja otsassa. Vaisto ja vuosien aikana kertynyt tietämys kertoi, että parin päivän päästä hänen kasvojensa vasempaa puolta koristaisi komea sinelmä. Eduard puristi silmänsä tiukasti kiinni, kun tajusi kyyneleiden nousseen silmiin. Sattui.

 Venäjä nappasi huivinsa turvaan ja kietoi sen hetkessä tottuneesti takaisin kaulansa ympärille. Hän katsoi hetken kylmin silmin Viroa, joka ei rohjennut kohottaa katsettaan. ”Oletan, että siivoat sotkusi minun lattioiltani heti kun saat itsesi taas pystyyn.” Eduard toivoi toisen jo menevän, mutta tämä jäi odottamaan vastausta. ”Tietenkin, sir.” Venäjä nyökkäsi hyväksyvästi. Kumeat askeleet kertoivat tämän lähtevän viimein. Huoneen ovella ne pysähtyivät äkisti. Hiljaisuus oli painostavaa ja roikkui raskaana ympärillä; Venäjä pitkitti sitä vain piinatakseen toista eikä Viro uskaltanut päästää äännähdystäkään. ”Sinähän ymmärrät, viisas kun olet”, toinen aloitti, ääni jälleen samettisena ja niin liukkaana, ettei siitä saanut otetta, ”että maksat aina itse kaiken niskoittelusi. Kaikki tämä on valitettavaa, mutta vain ja ainoastaan sinun syytäsi. Pidä se mielessäsi, Eduard. Mutta eipä anneta ystäväisesi enää odottaa kauempaa.”
« Viimeksi muokattu: 03.06.2015 10:54:20 kirjoittanut Beyond »

Doubleblade Miriko

  • Fanfiction Collector
  • ***
  • Viestejä: 61
Vs: Tottelemattomuudesta sakotetaan
« Vastaus #1 : 17.08.2010 16:26:03 »
Niinhän se on, älä uhmaa Venäjää tai käy huonosti, voisi luulla ettäViro on jo oppinut sen.

Kuitenkin, kiva pikku ficci, Virolla on Baltianmaista eniten sisua, joten on odotettavaa että juuri hän sanoisi vastaan Venäjälle. Mutta että otti Venäjän huivin, se on jo törkeää, ansaitsi iskun putkesta. Hienosti kirjotettu, sitä oli kiva lukea ja mäkin taisin tossa vähänaikaa pelätä Venäjää kun niin hyvin sen kerroit. Kiitti tästä, parituksettomia Hetalia ficcejä on kiva lukea, tosin niitä on hankala löytää.

Sinu

  • ***
  • Viestejä: 119
Vs: Tottelemattomuudesta sakotetaan
« Vastaus #2 : 17.08.2010 17:10:28 »
Wou! Tässä oli tunnetta. Eikä yhtään mitään liikaa, tai liian vähän. Toimiva, näpäkkä paketti, jonka luki kyllä todella ahmien pariinkin kertaan. Kuvailu on taitavaa. Tuntuu, että saa mielikuvan tapahtuneesta kuin itsestään. Lukiessa käy läpi samoja tunnetiloja kuin hahmoilla. Henkeni oli salpautua kun Viro tajusi vetäneensä Venäjän huivin pois. Pelottavaa, oikeasti... Hyrr...
Erityisesti tykästyin tähän hahmovalintojen vuoksi. Virosta ei todellakaan ole liikaa fickejä ja Venäjä on aina niin monipuolinen hahmo, josta lukee aina mielellään, oli oma fiilis millainen tahansa. Lisäksi näiden kahden välinen suhde on aina jännittävää lukea. Viro on oikeasti rohkea kun käy tuolla tavalla Venäjää vastaan.
Lainaus
”Kenties. Mutta sinä et… te ette voi häiritä häntä nyt, sir”, silmälasipäinen valtio mutisi vältellen violettien silmien intensiivistä katsetta.
Tästä kohdasta jotenkin paistaa näiden kahden menneisyys. Viro tietää joutuvansa vaikeuksii, hän on kokeillut vastaan panemista jo aiemminkin, joten siksi hän epäröi. Hän ei sinuttele, katso silmiin tai vast. Ilmeisesti hän ei halua kaivaa itseään enää yhtään syvempään kuoppaan. Mutta Viro on kyllä ihanan lojaali. Tai ainakin pyrkii olemaan. Ottaa nyt turpiinsa ystävyyden nimissä... Koska tässä puhutaan 'ystävästä', mieleeni tulee Suomi. Liettua ja Latvia ovat kuitenkin Viron veljiä ja he ovat vielä siinä määrin läheisiä, että heidät mielletään kaikkialla veljeksiksi. Ehkä Puola sopisi myös jossakin mielessä kuvaan, mutta jotenkin Suomi tuntuu luontevimmalta. He ovat kuitenkin parhaat kaverukset Viron kanssa.
Pahoin pelkään, että Virolla kestää taas kauan toipua tällaisesta välikohtauksesta. Voi ressukkaa...
Mutta kiitos kuitenkin todella paljon tästä! Olen samaa mieltä, että on kiva lukea vaihteeksi parituksettomia fickejä ja tämä oli niin veret seisahduttavan tyylikäs, että tällaisia ehdottomasti lisää!
Jag tänker banka dig gul och blå!

Pour

  • sidekick
  • ***
  • Viestejä: 203
  • En rupea arvailemaan
Vs: Tottelemattomuudesta sakotetaan
« Vastaus #3 : 17.08.2010 22:58:28 »
Ihanan karmiva ja kolkko tunnelma. Viron päättäväisyys taasen lämmitti sydäntä, liikuttavaa ja surullista . Myös minä mielsin Suomen tuoksi ystäväksi, Suomen ja Viron läheistä suhdetta kun ei ikinä ole tarpeeksi.
Lainaus
”Hän on minun”, Venäjä totesi, hunajaisen äänen läpi tihkui närkästys. Hän pyyhkäisi kevyesti, kuin ohimennen toisen poskea sormenpäillään, ”Ja sinä myös, muistathan sen.” Viro säpsähti ja hyvin koossa pidetty ryhti valahti, hartiat lysähtivät ja katse painui maahan.
Tuosta kohdasta pidin paljon, etenkin tuo miten Viro reagoi tilanteeseensa.

Hyvää parituksetonta, ja vaikkei mitään historian tapahtumaa kuvannutkaan sopi hyvin "canoniin". Lisää tällaista kiitush ^^
-purr
Muutatko kanssani smialiin?
Toujours purrrrr
Combining History and Hetalia can actually be good.