Jeij kommenttia!
No tämä nyt ei ole niin pötköön kirjoitettu, mutta etenee hurjan nopeasti!
Aikaisemmassa kaavsassani oli kyllä tarkoituksena olla parittamatta ketään ennalta arvattavaa, mutta niin. ei siinä sitten vielä niin käynytään. Vielä saattaaa.
Mutta! Uusi osa!
2.
Sirius vilkaisi olkaansa vasten nukkuvaa tyttöä. Ulkona oli alkanut pimenemään ja he olisivat varmasti puolentunnin sisällä Tylypahkassa. Hän tökkäisi Cortneytä hellästi kylkeen ja tyttö liikahti hieman.
”Et sä sitä noin helpolla hereille saa!” Lily naurahti. ”Näin se herätetään”, Lily tarttui Cortneytä nilkoista ja veti hänet vaunuosaston lattialle.
”Auuuuuu!” Cortney ulvoi. ”Miksi te mut herätitte?”
”Me ollaan pian perillä”, Sirius opasti.
”Minä vaihdan vaatteet. Joten nyt te menette kiltisti odottamaan tuohon käytävälle”, Cortney käski.
”Selvä”, Sirius nousi ylös. ”Sarvihaara, Kuutamo ja Matohäntä tulkaa. Eikun... missä Matohäntä?”
”Ai niin, Matohäntäkin on olemassa”, James muisti ja pälyili ympärilleen. ”Ei se täällä ainakaan ole. Jollei sitten...” Poika kumartui katsomaan istuinten alle ja totesi: ”Ei. Matohäntä ei ole täällä.”
”No se on hienoa se. Menkääpä vaikka etsimään hänet!” Katie työnsi pojat käytävälle.
Cortney vaihtoi koulupukuunsa pikavauhtia ja sanoi ystävilleen menevänsä käymään vessassa. Hän seilasi käytävää pitkin kunnes törmäsi johonkin kovaan ja muhkuraiseen. Hän kohotti katseensa ja näki Siriuksen.
”Mä olen aina luullut että naisilla kestää vaatteiden vaihto. Eniten sinulla”, Sirius virnisti ja sai vastaukseksi ilkeän tökkäyksen kylkeensä. Sirius kohotti kulmakarvojaan ja tarttui tyttöä vyötäisiltä ja veti lähelleen. Tällä kertaa Cortneyn kulmakarvat kohosivat.
”Että sitten näin tällä kertaa?”
”Voi kyllä”, Sirius nyökkäsi. Cortney nojautui lähemmäs poikaa. Kun heidän kasvonsa olivat vaarallisen lähellä toisiaan tyttö laittoi kapean punaisella kynnellä koristellun etusormensa Siriuksen huulien eteen.
”Voi ehei”, Cortney hymyili ja astui askeleen kauemmas.
”Ja nyt jos sallisitte menisin tästä teidän ohitsenne vessaan.” Cortney pyysi asiallisesti ja tyrkkäsin hämmentyneen Siriuksen edestään.
Cortney oli äärimmäisen tyytyväinen itseensä. Hän oli torjunut koulun halutuimman pojan. Kukaan muu ei varmaan ollut ikinä kyennyt siihen.Tai siis, Lilyn lisäksi. ”Mutta Lily on tylsä, sitä ei lasketa”, hän ajatteli.
Hän saapui WC.n oven luokse ja meni sisään. Tyttö vilkaisi peiliin pesualtaan yllä ja kohtasi kuvajaisensa tummanvihreän tuijotuksen. ”Olenhan minä aika nätti.”
”Hän torjui minut! Siis ihan oikeasti torjui minut!” Sirius vaahtosi ystävilleen junan käytävällä, tyttöjen vaunuosaston edessä.
”Me kuulimme kyllä”, Remus huokaisi kyllästyneenä.
”Tämä ei tule kysymykseenkään! Kukaan ei torju minua!” Sirius jatkoi. ”Minä menen tuonne odottamaan häntä ja kerron että Sirius Mustaa ei torjuta!”
”Selvä, siitä vain”, James kannusti ja koputti vieressään olevaan oveen. ”Oletteko te kohta valmiita?”
”Ollaan me!” Katie huusi. ”Au! Eikun siis ei olla! Lily on ilman paitaa! Au! Eikun hametta! Au au au! Tulkaan vaan! AU!” James liu’utti oven auki ja vilkaisi tyttöjä; Lily seisoi keskellä vaunuosastoa Päivän Profeetta kädessään ja Katie istui istuimellaan kippurassa suojaten käsillään itseään. Kummatkin täysissä pukeissa, Jamesin pettymykseksi.
”Auttakaa mua! Lily pahoinpitelee!” Katie uikutti.
”Enkä! Vain vähän koulutan!” Lily vastusti, mutta istui kuitenkin takaisin omalle paikalleen Katietä vastapäätä.
”Mihin te Siriuksen jätitte?” Katie kysyi.
”Hän meni selvittämään asioitaan Cortneyn kanssa”, Remus informoi kun oli istunut Katien viereen.
”Mitä asioita?” Katie kiinnostui.
”Et halua tietää”, Remus varoitti.
”Totta. Mutta hoitakoon asiansa nopeasti, me ollaan ihan pian perillä”, tyttö osoitti vielä melko kaukana olevia valotäpliä.
Sirius pihisi kävellessään junan käytävää pitkin samaiseen suuntaan johon Cortney oli aikaisemmin kävellyt vessaan. Hän pysähtyi WC:n oven eteen odottamaan että eräs tietty tyttö, jonka me kaikki tiedämme, tulisi sieltä ulos.
Hetken kuluttua avain kiertyi oven toisellapuolella lukossa ja ovi avautui. Ovesta tuli Cortney joka ei aluksi nähnyt Siriusta, vaan äkkäsi hänet vasta, kun poika sysäsi hänet takaisin vessaan.
”Mitä helv - ?” Cortney ähkäisi ja nojautui seinää vasten katsoen Siriusta ihmeissään. Poika astui tyttöä lähemmäksi ja kasvot olivat jo toisen kerran puolen tunnin sisällä vaarallisen lähellä toisiaan. Mutta tällä kertaa se punakyntinen etusormi ei tulisi eteen, siitä pitivät Siriuksen omat kädet huolen.
Sirus painoi huulensa Cortneyn huulille pienellä pään nytkäytyksellä. Hetken pohdittuaan Cortney vastasi suudelmaan ja Sirius päästi tytön kädet vapaiksi jonka seurauksena kädet löytyivät hetken kuluttua Siriuksen hiuksista ja niskasta. Sirius ujutti omat kätensä tytön alaselälle ja veti tytön lähemmäs itseään. Cortneyn huulet liikkuivat hitaan varmasti kohti pojan kaulaa. Siriuksen käsi kuitenkin siirtyi Cortneyn poskelle ja veti tytön pään takaisin hänen omien kasvojensa eteen. Hän painoi huulensa uudestaan toisen huulille ja piirteli kuvioita tytön selkään. Samalla kun toinen käsi alkoi eksyä kohti tytön paidan helmaa. Hänet keskeytti kuitenkin suuremmanpuoleinen nytkähdys joka syntyi kun juna pysähtyi. He irrottautuivat toisistaan ja Cortney hymyili ilkikurisesti.
”Hei hei sitten, Sirius”, hän sanoi ja lähti hölmistyneen kumppaninsa luota. Hän avasi oven, joka ei ollut lukossa, ja puikahti käytävälle ihmismassaan joka odotti pääsyään ulos.
Sirius seisoi taas hetken hämmentyneenä paikoillaan kunnes ymmärsi liikkua ja puikahti hänkin ihmismassaan.
’Että se nainen on sitten pirullinen!’ Sirius kihisi äkäisenä ja lähti metsästämään ystäviään.
”No saitko sinä selvitettyä Cortneylle asiasi?” Remus uteli, kun he odottivat asemalla vaunuja jotka veisivät heidät linnaan
”Alku oli kyllä melko lupaava”, Sirius huokaisi.
”Tuolta hän saapuukin!” Remus osoitti heidän taakseen saapunutta ystävätär ryhmää.
”Loistavaa”, Sirius voihkaisi mielessään.
”Tervehdys!” Katie kiljaisi kymmenen metrin päästä kelmeistä. ”Ettekö te ole vieläkään löytäneen Peteriä?”
”Matohäntä on kadonnut lopullisesti!” James huokaisi. ”Etsimme häntä koko junamatkan!”
”Eikä etsitty!” Remus muistutti.
”Eikun ei niin. Se oli selitys Matohännälle itselleen”, James hoksasi.
Sirius seisoi ahdistuneena Cortneyn tuijotuksen alla ja vaihteli painoa jalalta toiselle. Hän ei kehdannut katsoa tyttöä. Eikä edes tiennyt miksi.
”Tuolta tulee vaunu. Menemmekö me kaikki siihen?” Katie kysyi
”Kaikki kuusi?” Remus ihmetteli.
”Istutaan sylikkäin!” James hihkaisi.
”Sinä voit istua vaikka Siriuksen kanssa”, Cortney vitsaili katse edelleen Siriuksessa. Musta umpinainen vaunu pysähtyi heidän kohdalleen ja James sekä Katie työnsivät itsensä ensimmäisenä sisään. Remus meni heidän jälkeensä ja Lily viimeisenä.
”Minä jään odottamaan toista vaunua, en millään tahtoisi istua kenenkään sylissä. Enkä haluu myöskään kuolla hapenpuutteeseen”, Cortney ilmoitti juuri kun Sirius oli kapuamassa vaunuun.
”Minä jään sun kanssa. Meillä jäi vähän juttu kesken”, Sirius sanoi ja hyppäsi takaisin maahan vaunujen portailta. Cortney vilkaisi tätä jännittyneenä ja nyökkäsi. He jäivät odottelemaan samalla kun toinen vaunu nytkähti liikkeelle.
”Mikä se Siriuksen ja Cortneyn juttu oikein on?” Katie ihmetteli Remusin vierestä ja vilkaisi poikia, molempien suupielet nykivät.
”Eikä! Aikooko Sirius iskeä Cortneyn?” Lily parahti.
”Itse asiassa hän yritti jo, mutta se ei tainnut oikein onnistua”, James virnuili.
”Aivan...” Katie ihmetteli.
Siriuksen ja Cortneyn odotellessa seuraavaa vaunua Siriuksen käsi pujahti huomaamatta Cortneyn ympärille. Tyttö ei karistanut sitä pois, hymyili vain ilkikurisesti niinkuin aiemminkin. Pian heidän eteensä ajoi samanlainen vaunu kuin edellinen. He kapusivat kyytiin ja istuutuivat vastapäätä toisiaan. Sirius kumartui Cortneytä kohti ja yletti helposti tämän luokse, niin ahtaita vaunut olivat. Kun Sirius oli tarpeeksi lähellä Cortneyn kasvoja tämä nappasi pojan poskea peukalon ja etusormensa väliin.
”Tsot tsot, ei makeaa mahan täydeltä tai tulee kipeäksi”, Cortney virnuili mutta päästi Siriuksen otteestaan.
”Olen jo kipeä”, Sirius virnisti ja suuteli tyttöä ennen kuin tämä ehti tehdä mitään.
”Epäreilua!” Cortney tiuskaisi hymyillen kun poika oli irroittautunut hänestä.
”Nyt ollaan tasoissa”, Sirius virnisti ja suuteli vielä kerran tyttöä nopeasti. ”Nyt minä olen voitolla.”
-----
Yritän viikonloppuun mennessä saada uuden osa.
Ja niitä kommentteja edelleen. Eihän tätä muuten tule jatkettuta.
