Elämän liekki
Ikäraja: K-11
Genre: angst, draama, myöhemmin slash
Paritus: (Harry/Ginny), Harry/Draco
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, minä vain kirjoitan
A/N: Hui! Tervehdys kaikille ihanille siellä, minä täällä taas pitkästä aikaa! En oo julkassut finissä tekstiä ku viimeks heinäkuussa (?!?), joten nyt on ehkä jo aikakin päästä julkaisemaan. Omassa elämässä on ollut taas mielialan vaihteluita, kirjoitusblokki on pauhannut päällä ja vaikka mitä muuta. Oon päättänyt nyt kuitenkin aktivoitua taas kirjoittamisessa (ja saada blokin pois) ja julkaisussa. Kaikki on nyt siis hyvin elämässäni, älkää huoliko
Toivottavasti lukijat löytävät (takaisin) luokseni ja kommentoivat, jos tykkäätte
Raapalesarjat alkavat sujua minulta nyt hieman paremmin, kun oon lukenut toisten sarjoja. Mutta päästän teidät nyt pidemmittä puheitta itse sarjan pariin! Nyt jännittää!
------------------------------------------------------------
1. (150 sanaa)
Lontoon syrjäisellä, lähes täysin asuttamattomalla alueella sijaitsi velhojen hautausmaa. Se oli taiattomille ihmisille karttaamaton, eivätkä he siis nähneet hautausmaata. He näkivät sen tilalla ainoastaan ikivanhat rauniot, joista ei kaupungin nykyisillä asukkailla ollut muistikuvia, mikä rakennus niiden paikalla oli ennen ollut.
Nyt raunioille saapui noin kahdenkymmenen puolivälissä oleva mies, joka näki kyseisen hautausmaan raunioiden sijaan. Mies raotti hitaasti jo ruosteiseksi käynyttä vanhaa porttia, ja asteli hautausmaalle jo tottunein askelin. Lumiseen maahan jäi hänen kengistään jäljet merkiksi siitä, että joku oli tänään siellä käynyt. Hän olisi siis ensimmäinen, joka tekisi lumeen polun hautojen väliin.
Mies kulki hautakivien välissä tehden polun jälkeensä, etsien yhtä tiettyä kiveä satojen joukosta. Katse kierti kynttilöin varustettuja kiviä yksi kerrallaan, lukien ohimennen satunnaisia tuttuja nimiä muistot pintaan nostattaen.
Pian Harry Potter löysi oikean kiven kohdalle, ja hän seisahtui sen eteen lukemaan vielä selkeänä kimmeltävää kultaista nimikirjoitusta kyynelten alkaessa virrata lähes välittömästi.
Ginevra ”Ginny” Potter.
2. (100 sanaa)
Harry veti taikasauvan tärisevin käsin taskustaan ja kuurasi kiven päälle sataneen lumen pois. Sitten hän taikoi mukanaan tuomansa kynttilän palamaan, ja asetteli sen varovasti hautakivessä olevan luukun sisään tuulelta ja lumelta suojaan. Liekin lämmintä lepatusta katsellessaan hänelle tulivat mieleen muistot menneestä, erityisesti siitä päivästä, kun Ginny oli kuollut. Se muisto oli tarkka ja virheetön ja Harrysta tuntui, ettei hän koskaan pystyisi sitä unohtamaan. Ginnyn kuolemasta oli kulunut vasta kuukausi, ja viiltävä kipu rinnassa ei ottanut hellittääkseen. Jokainen Ginnysta muistuttava asia sai edelleen Harryn silmät vuotamaan, eikä hän ollut kuukauteen nukkunut hyvin. Sen vuoksi hän oli ottanut töistä sairaslomaa, eikä tiennyt milloin pystyisi sinne palaamaankaan.
3. (150 sanaa)
Pahinta Ginnyn kuolinpäivässä oli se, että Harry itse oli todistamassa kyseistä hyvin traagista tapahtumaa. Ginnylla oli ollut hyvin tärkeä huispauksen maailmanmestaruuskisojen loppuottelu, jota Harry oli tietysti lähtenyt mukaan katsomaan. Ginny oli pelannut joukkueessaan, Henkipään Harpyijoissa, etsijää ja oli juuri lähtenyt kiihdyttämään ilmeisesti huomatessaan siepin. Mutta jokin oli mennyt Ginnyn luudassa vikaan, ja Harry tunnisti heti että kyseistä luutaa hämäytettiin. Ginnylla ei yhtäkkiä ollut luutansa hallintaa, ja luuta ryhtyi hallitsemattomasti kieppumaan ja kohoamaan yhä vain ylemmäs kiepunnan nopeutuessa päätä huimaavaksi. Harry ehti nähdä Ginnyn kasvoilla vain hyvin järkyttyneen ilmeen, kun luuta teki äkkinäisen kiepautuksen. Ginnyn ote luudasta herpaantui, ja hän alkoi pudota noin kahdensadan metrin korkeudelta alas.
Kun ihmiset vasta kunnolla ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa, ei mitään ollut enää tehtävissä. Ginny putosi lujaa vauhtia kohti maata, ja lähes silmänräpäykseltä tuntuneen ajan jälkeen yleisö kuohahti järkyttyneenä Ginnyn pudotessa inhottavasti rusahtaen maahan, eikä siitä enää noussut. Kaikista nopeiten Ginnyn luokse oli rientänyt Harry.
4. (100 sanaa)
Harry ei ollut edes tajunnut pitelevänsä yhä kädessään taikasauvaa. Hän oli vaipunut ajatuksiinsa muistelemaan tuota elämänsä surullisinta päivää, ja kyynelet olivat aikoja sitten jäätyneet poskille. Harry tunki yhä hieman tärisevin käsin taikasauvan takaisin taskuunsa, luki vielä kerran Ginnyn nimen hautakivestä, vilkaisi palavaa kynttilää. Sen lämpimänkeltainen liekki lepatteli rauhallisesti, ja sai Harryn entistä surumielisemmäksi. Kynttilässä kyllä eli tuli, mutta hänen vaimonsa ei saanut enää elää.
Harryn käännettyä tuskaisesti selän hautakivelle, kuuli hän jotain. Harry seisahtui sittenkin paikalleen kuuntelemaan, kuulisiko äänen taas. Aivan kuin joku liikkuisi hautausmaalla. Harry ei kyllä ollut kuullut portin narahdusta, mutta ehkä tulija oli vain ilmiintynyt sinne suoraan.
5. (100 sanaa)
Harry pälyili ympärilleen etsien äänen lähdettä, mitään silti näkemättä. Ääntäkään ei kuulunut, lukuun ottamatta tuulen huminaa puissa. Hän päätti kuulleensa omiaan ja lähti kulkemaan hautojen väliä takaisin tulosuuntaansa.
Juuri portille päästyään Harry kuuli kuitenkin taas jotain. Hän kääntyi ympäri ja ehti juuri nähdä vaaleatukkaisen hahmon, ennen kuin tämä kääntyi kannoillaan ja kaikkoontui vaimeasti poksahtaen. Harry tyytyi vain tuijottamaan hetken tyhjää kohtaa ja avasi sitten portin poistuakseen. Joku oli vain sattunut tulemaan hautausmaalle hänen kuulemattaan. Silti jokin kyseisen hahmon olemuksessa häiritsi häntä, eikä Harry saanut päähänsä mikä se jokin oli. Hän päätti olla nyt miettimättä outoa hahmoa ja lähti kohti kotiaan.