Nimi: Krysanteemipenkka
Kirjoittaja: Hopeakettu
Fandom: Pieni runotyttö
Tyylilaji: AU, pieni angst, yksipuolinen chan-het, one-shot
Vastuuvapautus: L. M. Montgomery
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Yksipuolinen Jimmy/Emilia
Yhteenveto: Ja entäpä Emilia itse? Mitä hän ajattelisi, jos saisi kuulla olevansa serkkunsa ihastuksen kohde? Varoitukset: Yksipuolinen chanhet, lievä insesti
A/N: Luin Pieni Runotyttö –sarjan tämän kesän alussa, ja tykästyin kirjojen kieleen ja Jimmyyn. Tämä ficci onkin möyrinnyt pääkopassani epämiellyttävän pitkään, mutta viimein olen siihen tarpeeksi tyytyväinen julkaistakseni sen. (Silti epäröin ja venkslailin julkaisemisen kanssa suunnilleen tunnin...
) Ficci on AU siinä mielessä, että kun Emilia sai ensimmäisen runonsa lehteen, hän oli opiskelemassa toisessa kaupungissa – tässä hän on vielä pikkutyttönä Uudessa kuussa. Osallistukoon tämä
Perspektiiviä parittamiseen–haasteeseen parituksella
Perhe.
Aurinko hiipi horisonttia kohti saaden Uuden kuun tilukset hohtelemaan kultaan vivahtavan oranssina. Talo oli jo hiljentynyt yöpuulle, ja syysillan ainoat äänet lähtivät hiljaa kuiskailevista puista, ujeltaen juoksevasta tuulesta sekä Jimmyn rauhallisista askeleista hänen vaellellessaan puutarhan käytävillä. Ulkopuolinen olisi saattanut erehtyä kuvittelemaan tyynen näköisen miehen olevan vain ihailemassa talven tieltä kuolevaa puutarhaa, mutta todellisuudessa Jimmy teki kaikkea muuta kuin nautti ympärilleen levittäytyvästä näystä.
Vaikka haarapartainen mies kuinka yritti olla kiintymättä puutarhaansa, hän ei voinut sille mitään. Hän koki ystävystyvänsä istutuksiensa kanssa seuratessaan niiden puhkeavan pienistä siemenistä mitä erilaisimmiksi kasveiksi, ja tunsi siksi itsensä surulliseksi ja yksinäiseksi joka syksy, kun koko viritelmä kuihtui hänen käsiinsä.
Jimmy jäi valkoisen, jo hieman nuupahtaneen krysanteemipenkan kohdalle ja tunsi kuinka ikävä puristi hänen sydäntään aivan erityisen kipeästi. Vanhus tiesi kyllä kiintyvänsä ajan mittaan myös ensi vuoden istutuksiin, mutta hän tiesi myös, etteivät kauneimmatkaan ruusut voisi koskaan olla niiden krysanteemien veroisia. Ne olivat nimittäin saaneet elämänsä Emilian kynän kautta.
Jimmy hymähti itsekseen, ja vaikka hänen silmänsä katselivat yhä kukkapenkkiä, hän näki jotain aivan muuta...
– Jimmy-serkku!
Ruskeaan nahkatakkiinsa kääriytynyt Jimmy kaapaisi vielä yhden lapiollisen lunta Uuden kuun pihapolulta ennen kuin kääntyi ovelta tulleen äänen suuntaan. Oli jo pimeää, ja sisältä lankeava heikko valo sai Emilian varjon piirtymään sumeana lumiseen maahan. Tyttö sipsutteli alas kuistilta ohuessa yömekossaan – ja paljain jaloin. Näky sai Jimmyn jähmettymään.
– Tyttöseni! hän parahti. – Varo ettet vilustu!
Emilia kiirehti miehen luokse tämän huudosta huolimatta.
– Jimmy-serkku, hän kuiskasi kiihkeästi, – he julkaisivat runoni!
Huolestuneisuus väistyi innostuksen tieltä, kun Jimmy alkoi vähitellen käsittää mistä oikein oli kyse: paikallinen puutarhanhoitoon keskittynyt lehti oli julkaissut yhden Emilian runoista. Julkaisulla ei ollut tapana maksaa rahapalkkioita, mutta korvaukseksi Emilia saisi valita sen kuvastosta muutaman siemenpussin ilmaiseksi.
– Eikö ole suurenmoista, Jimmy-serkku? mustahiuksinen tyttö hihkui silmät innosta sädehtien. Hän koetti pyörähdellä hiukan paikoillaan, mutta luminen maa oli kohmettanut pienet jalat kömpelöiksi ja Emilia sai tyytyä vain ketkuttelemaan lapsekasta kehoaan.
– Tottahan toki, tyttöseni, vanhempi hymähti kaulahuivinsa takaa. – Mutta mennäänpä nyt sisälle ennen kuin vilustut. Jimmy hipaisi yhtä krysanteemeista ja hänen suunsa repesi hymyyn. Miten mukavaa olikaan ollut loikoilla takkatulen kotoisassa loimussa kuvastoa selaillen ja haaveilla toinen toistaan kauniimmista puutarhoista! Ja miten onnellinen hän olikaan ollut saadessaan viettää pienen hetken kahdestaan suloisen Emilian kanssa – viehättävän, viattoman pikku Emilian…
Mies säpsähti ja vetäytyi vaistomaisesti askeleen krysanteemeista kuin pahanteosta kiinni jäänyt pikkupoika. Eihän hän voinut ajatella
sillä tavoin lapsesta, joka kaiken kukkuraksi oli hänen serkkunsa! Vaikka Jimmy kieltämättä oli mieleltään varsin yksinkertainen, käsitti hänkin tunteensa Emiliaa kohtaan kieroutuneiksi ja vastenmielisiksi – huolimatta siitä tosiasiasta, ettei ihminen voinut itse valita ihastumisensa kohdetta. Silti hän oli aivan varma, että Laura ja Elisabeth häätäisivät hänet välittömästi Uudesta kuusta, jos saisivat tietää hänen mietteistään. Ja entäpä Emilia itse? Mitä hän ajattelisi, jos saisi kuulla olevansa serkkunsa ihastuksen kohde?
Ei, Jimmy ei todellakaan aikonut vaarantaa heidän ystävyyttään kertomalla. Mieluummin hän näkisi koko puutarhansa nukahtavan ikuiseen talveen kuin menettäisi ne pienet mutta sitäkin suloisemmat hetket Emilian kanssa ikuisiksi ajoiksi.
// Classick muokkasi ikärajan oikeaksi
