Kuolleet tunteeni huutavat luoksesi || alaotsikko: Bellatrix / Rodolphus ~ Angst, Hurt/Comfort, Het, One-shot ~ k-11
Author: Neriah (minä)
Beta: Ei.
Disclaimer: Mahtava JKR omistaa hahmot, minä leikin niillä. En saa tästä rahaa.
Genre: Angst, Hurt/Comfort, Het, One-shot
Pairing: Bellatrix / Rodolphus
Rating: K-11
Words: 576
Summary: Ei ollut ystävyyttä, oli vain ajatus hyötymisestä. Hellyydestä ei ollut jälkeäkään.
A/N: Tällaista tänään. Pidin tämän kirjoittamisesta, purin vähän tuntemuksiani tähän. Oli virkistävää kirjoittaa jotain synkkää niiden ainaisten söpöstelyjen rinnalle. Ensimmäinen agstfic, palaute hyvin toivottua. Tämä osallistuu Het10 -haasteeseen.
Kiharat, sotkuiset hiukset peittivät toisen kuopalleen painuneen kalpean posken. Silmät tuijottivat tyhjinä eteenpäin, eivätkä ne liikkuneet. Niissä ei näkynyt mitään. Naisen kyljellään makaava vartalo lattialla olisi ollut kaunis, jos asiat olisivat menneet niin kuin olisi pitänyt.
Hänen ei todellakaan olisi kuulunut riutua Azkabanissa. Se oli jättänyt jälkensä syvälle.
Ennen kovin kaunis ja terveen näköinen nainen oli enää hailea varjo siitä, mitä hän oli ollut kuusitoista vuotta sitten. Oli kuin ohut verho olisi vedetty peilin eteen niin, ettei kuvajaista enää nähnyt kunnolla.
Solisluut loivat suuret varjot kuihtuneelle kaulalle, lonkka pisti terävänä lantiosta mustan kaavun alla. Poskipäät näkyivät selvinä ja karuina, silmät olivat painuneet korostuneiden kulmaluiden alle. Laihat kädet olivat päällekkäin naisen toisen posken alla pehmittämässä kovaa lattiaa. Käsien iho oli kalpea, kuin veri olisi jättänyt naisen kehon vuosia sitten.
Vartalo ei ollut ainoa, joka oli saanut vaurioita.
Naisen ajatukset olivat kyynisiä ja pahoja. Kuihtuneita. Hän ei ollut pitkään aikaan osannut osoittaa minkäänlaisia kauniita tunteita kenellekään. Oli vain raakaa himoa, josta rakkaus oli haihtunut. Ei ollut ystävyyttä, oli vain ajatus hyötymisestä. Hellyydestä ei ollut jälkeäkään.
Noita sulki tyhjät silmänsä. Kyynel tai kaksi olisi voinut valua, jolleivät silmät olisi täysin unohtaneet, kuinka itketään. Itkulle ei ollut koskaan aikaa, se oli turhaa. Se oli heikkoa, eikä hän halunnut olla heikko.
Mitä hänen herransa olisi sanonut, jos olisi tavannut Bellatrixin ajattelemassa moisia? Sitä noita ei halunnut tietää.
Paon jälkeen nainen oli kyllä saanut vapautensa, mutta tämän sydän tuntui olevan tuomittu vankilaan ikuisesti. Hänen ei annettu rakastaa, se taito oli viety häneltä kuudentoista tunteettoman vuoden aikana.
Silmistä oli sammunut se valo, joka niissä oli joskus ollut. Sydän oli kovettunut, se oli tyhjä.
Jokainen muisto entisestä viilsi entistä syvemmän haavan, jokaiseen upotettiin jäisiä siruja kuin muistuttamaan siitä, millaista joskus kauan sitten oli tuntea kipua. Haavat eivät vuotaneet, mutteivät umpeutuneetkaan. Bellatrix ei tuntenut ikävää entiseen, sillä hänellä ei ollut siihen lupaa.
Muistot alkoivat vilistää naisen päässä. Muistot vanhasta. Muistot ajasta, jolloin hän oli yhä kokonainen ihminen. Hän muisti.
En halua.
Bellan valtasi halu kiertää kädet ympärilleen, mutta ne eivät totelleet. Hän halusi, että joku kiertäisi kädet hänen ympärilleen. Joku voisi auttaa häntä muistamaan, millaista se joskus oli. Millaista oli tuntea toisen hellyyttä, millaista oli olla onnellinen. Joku voisi puhaltaa tyhjyyden hetkeksi pois, täyttää halkeamat sydämessä.
Mieli oli ehkä turta, mutta se jaksoi itsepäisesti kieltää kuvitelmat.
Jos nainen olisi kaivannut jotain, niin toista ihmistä.
Noita makasi lattialla kauan. Miten kauan, sitä hän ei jaksanut ajatella. Kohta olisi noustava, mutta hän ei halunnut. Miksi hänen pitäisi nousta, sitä hän ei tiennyt.
Tummat silmät tuijottivat kuopistaan sängyn jalaksia. Sängyn alle oli kertynyt paksu kerros pölyä. Vuode oli vanha, se oli ollut hänen ja hänen miehensä aviovuode. Siinä vuoteessa he olivat nukkuneet monet onnelliset yöt ennen Azkabania. Tunteidenosoitukset heidän väliltään olivat kuivuneet ja varisseet pois. Tunteitakaan tuskin oli jäljellä, ainakaan samanlaisia kuin ennen. Jäljellä oli enää katkeruus, joka yhdisti heitä.
Rodolphus Lestrange astui huoneeseen. Bellatrix seurasi aviomiehensä askeleita, jotka veivät miehen lattialla makaavan vaimonsa luokse. Mies ojensi kätensä, ja auttoi noidan ylös.
Bellatrix katsoi miehensä kuihtuneita kasvoja hetken. Odottamatta huulet huusivat suudelmaa, mutta se olisi ollut outoa. Hän tuskin enää muisti, miltä suudelma tuntui.
Rodolphus katsoi vaimoaan silmiin, enempää hän ei osannut tehdä.
Bellan kädet kohosivat hieman. Ne jatkoivat matkaansa miehen hartioiden ylle, ja kiertyivät kokeilevaan halaukseen. Edellisestä kerrasta oli aikaa.
Tunne oli outo. Bella painoi itsensä miestä vasten hiukan tiukemmin, kun vieras tunne hellitti. Rodolphuksen kädet nytkähtivät, ja pysähtyivät. Pian nekin kiertyivät epävarmasti toisen ympärille.
Naisen sisin tuntui heräävän horroksestaan, ja se pyysi hiljaa lisää.
Kuuletko minut?
